keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kotiäitiys työnä

Tasaisin väliajoin kuulee (meidän) kotiäitien keskuudesta kumpuavan nurinaa siitä, miksi kotiäitiyttä ei arvosteta työnä. Koska onhan se raskasta!

Ajatuksessa on mielestäni kaksi ongelmaa: ensinnäkin, tähän usein kytkeytyy ajatus, että omien lasten hoidon pitäisi olla yhteiskunnan taholta samalla tavalla taloudellisesti kompensoitua kuin toisten lasten hoidon. Ja toiseksi: minä en tällä työehtosopimuksella* tekisi palkkatyötä päivääkään.

(Joka) päivän projekti.

Aina välillä yritän motivoida itseäni tuolla työ-ajatuksella. Tyhjennän ja täytän tiskikonetta taukoamatta, koska kerron itselleni, että se kuuluu työnkuvaani. Se ei kuitenkaan loputtomiin toimi, koska työpäivämallin mukaan minun pitäisi kahdeksan tunnin jälkeen nostaa jalat pöydälle ja alkaa nauttia vapaa-ajasta. Mutta "vapaa-aika" muodostuu tietenkin siitä samasta kuin "työpäivä" - ja samasta kuin sillä palkkatyössäkin käyvällä puolisolla.

Kotiäitiyden ansa muodostuu helposti siten, että kotivanhemman työpäivä ulottuu myös vapaa-ajan puolelle. Ja jos perheessä lähtökohtaisesti kotityöt jaetaan puoliksi, niin miten määritellään se "työn" ulkopuolelle jäävien kotitöiden osuus?

Aina välillä hermostun kun huomaan, että meillä molempien vanhempien ollessa kotona minä kannan päävastuun ruokailuista ynnä muista pakollisista hommista kun taas mies (minun näkökulmastani) saa enemmän valita mitä tekee. Eli vaikka molemmat osallistuvat kotitöihin, niin ei se ihan tasan mene kuitenkaan.
 
Sen lisäksi teen yövuoroa. Joka yö. Ensinnäkin, mies on (minusta) sietämättömämpi väsyneenä kuin minä. Toiseksi, koska se herää neljältä muutenkin. Ja kolmanneksi, koska en itse voisi kuvitellakaan, että näillä unilla tekisin järjellistä ajatustyötä.

Äitiysvapaalla olen kuitenkin vapaa tekemään ajallani ihan mitä huvittaa ja suurimpana velvollisuutenani on ruokkia omat lapseni. (Jos haluan tehdä kaiken vaikeimman kautta, se on sitten ihan oma valintani.) On niitä raskaampiakin töitä.

Eli jos tarkkoja ollaan, alun väitteessä oli kolmaskin ongelma: ei raskaus ole työn mittari. Ja kyllä minä TE-palveluista haen jotain ihan muuta.

[* Joskin alalla näkee vielä huonompiakin ehtoja kuin minulla. Tämän postauksen teille tarjosivat lomittaja-vanhempani sekä päiväuniaan nukkuva pikkuveli. Bloggaamisen ohella olen hoitanut rästihommia aka kotitöitä, ettei sitten lasten kanssa tarvitse. Vaikka nukkuahan minun piti.]

6 kommenttia:

  1. Ennemmin kuin työksi, kutsuisin kotiäitiyttä "kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi", jonka raskaus on sitten jokaisen omasta pääkopasta kiinni. Herran jestas jos tämmöistä työtä pitäis tehdä! Onneksi itse pääsen ihan oikean sorvin ääreen kesän jälkeen;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kokonaisvaltaista toden totta! :D Itse olen kokenut kotiäitiyden vähemmän raskaaksi aina jokaisella uudella kierroksella, mutta silti nyt olen jo työnhakua miettimässä, vaikka etukäteen pohdin, että tällä kertaa voisin olla pidempäänkin kotona... Mihinkäs sitä tiikeri pilkuistaan!

      Ja hienoa, että töihinpaluu tuntuu mukavalta! Toisinpäin olisi ikävämpää. :)

      Poista
  2. Yksi iso syy siihen, että meille sopii molempien vanhempien töissäkäynti on se, että se tasaa ihan mahtavasti kotihommia. Kun molemmat käyvät duunissa, ei ole puhettakaan siitä, etteikö työpäivän päälle tulevia kotihommia jaettaisi jotensakin tasan. Äitiysvapaalla se oli minusta hankalampaa ja epäselvempää ... Ja ehkä iso osa siitä, mikä äitiysvapaasta teki hankalaa ja epäselvää (niiltä osin kuin se sitä oli, olihan se tietenkin paljon muutakin) oli juuri se, että päivät muuttuivat sellaiseksi puuroksi. Aamusta iltaan samaa hommaa ja huomenna taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tosiaan on. Ja meillä on ainakin ollut aika tiukka systeemi, että vuoropäivin viedään ja haetaan lapset, eli aamut ja illat menevät automaattisesti tasan. Tämän kaiken takia olen myös hyväksynyt nykyiset järjestelymme, kun olen vielä kotona, mutta en voisi kuvitellakaan, että mies kävisi päivittäin Helsingissä ja minä hoitaisin koko tämän hässäkän päiväkotiviemisineen ja -hakemiseen sitten kun itse palaan töihin...

      Ja sitähän se on, aina samaa, ei eroa arki ja pyhä. Mutta en tahdo valittaa, onhan tämä toisaalta ihan superrentoa, nyt kun ei tarvitse murehtia töitä ollenkaan (kuten aiemmilla äitiyslomilla).

      Poista
  3. Hear, hear!

    Ja Liinan kanssa samaa mieltä myös, kaikesta. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...