Olen aina kuvitellut olevani vakaa realisti, ellen sitten pessimisti, mutta viimeaikaiset havaintoni ovat osoittaneet itsetuntemukseni olevan mitä heikointa lajia.
1. Joka ikinen yö kuopusta rauhoitellessani mietin, että ehkä jo ensi yö on se, kun hän nukkuu heräämättä aamuun asti.
Päätelmä on ollut virheellinen 99 kertaa sadasta.
2. Joka ikinen kerta apurahahakemuksen tai työpaikkailmoituksen postitettuani, kuvittelen vääjäämättä sen saavani.
Päätelmä on ollut virheellinen 85 kertaa sadasta.
3. Joka ikinen kerta siivottuani mietin, josko kodin pitäisi tällä kertaa siistinä loppuviikon. Tai edes huomiseen.
Päätelmä on ollut virheellinen sata kertaa sadasta.
Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta optimisti on näemmä valmis pettymään miljoonasti ja silti vielä siivoamaan.
Mun siivousoptimismi menee niin, että joka kerta ajattelen, ettei tää nyt niin kamalaa ollutkaan, tästä eteenpäin siivoan niin usein, että aina on tämän näköistä. No, ei ole.
VastaaPoistaJuuri näin! Paitsi, että mä vielä harhautan itseäni ajattelemalla, että jos siivoaisi useammin, urakka ei olisi niin paha. Ja kuitenkin normaalitila on saavutettu puolessa vuorokaudessa...
PoistaOikein hyviä huomioita :)
VastaaPoistaKai se on joku selviytymiskeino "päättää", että tämä oli viimeinen kerta kun raaputan viikon vanhaa kuivaa kaurapuuroa pöydältä ja sen alta.
Näin se varmaan on. Minä ainakin masennun jos mietin sitä loputonta suota, mikä edessä siintää. Parempi siis uskoa parempaan huomiseen :D
Poistaihana teksti :-). Onkse sitten niin, että sitä on hitusen onnellisempi kuitenkin sen hetken, minkä toivoo? Minä ainakin joskus olen. Ja lisäksi joskus, jotkut asiat vaan muuttuvat. Se kuopus nukkuu sen yön, tai syö ulisematta vihanneksen (mitä minä jaksoin toivoa välillä ja välillä en)... Tossa siivouksessa tosin en oo huomannu mitään edistystä meilläpäin.
VastaaPoistaKiitos. :) Ehkä sitä on siten onnellisempi, ehkä se tosiaan auttaa jaksamaan. Ja, kuten sanoit, jotkut asiat todellakin joskus muuttuvat. Mutta ehkä ei realistisesti ajatellen vielä tänä yönä. (Mutta ehkä kuitenkin jo tänä yönä!)
PoistaMä en harrasta siivousoptimismia (se on mun tilaisuuteni teiniangstiin) mutta kaikessa muussa kyllä olen (katteeton) optimisti. Etenkin työnhaku yllätti traagisesti, kun olin nuorena asiakaspalvelijana tottunut saamaan hakemani duunit mutta nyt kun lähdin kurkottelemaan kuuseen niin tadaa, markkina-arvo oli laskenut ja sai tottua niihin kollektiivisiin kieltäytymisiin. Onneksi olen niin happy-go-lucky etten osaa masentua tästä :D.
VastaaPoistaMulla on myös työnhaun kanssa syntynyt harha siitä, kun olen aina saanut töitä ja koko tutkimuskautenikin olin rahoitettu (mitä nyt kaksi viikkoa jäi lopusta vajaaksi). Niin helposti sitten unohtuu, että jokaista tuottoisaa apurahahakemusta kohtaan lähetin ainakin kymmenen hylättyä...
PoistaJa kaipa minä olen turhia työhakemuksiakin lähetellyt oman osuuteni. Nyt pitäisi se harrastus aloittaa uudelleen :D
:D Minäkään en harrasta siivousoptimismia.. mutta näköjään monissa samanlaisissa asioissa sitä kumminkin on kuin sinulla, vaikka itseäni pessimistinä pidänkin.
VastaaPoistaEhkä pessimissäkin on sävyeroja. Pohdin, että jos aidosti ei mitenkään uskoisi saavansa vaikkapa töitä, miksi ihmeessä vaivautuisi edes hakemaan. Eri asia sitten jos pohtii, että "en minä kuitenkaan saa (mutta jos kuitenkin...)"
Poista