Vauva tekee kolmea hammasta yhtä aikaa. Valmistautuu huomispäivän tehokkuuden vaatimuksiin. Positiivista tässä on se, että voi kuvitella huonojen öiden olevan ohimeneväisiä. Ja se, että mielikuvitukseni on yhä voimissaan.
Someongelma on sellainen, että asia on liian lyhyt blogiin, liian lapsipitoinen Facebookiin, ja Twitterin kuusi seuraajaa eivät anna riittävän suurta kaikupohjaa. Mutta jos väsymystään ei jaa somessa, niin onko sitä edes olemassa?
Heh, no just noin! Mutta lyhyt asia on ihan ok blogissa, jos mukaan laittaa ison kuvan. Näin olen huomannut. :)
VastaaPoistaAi että tämäkin kelpaa jos mukana olisi vain extreme-closeup hampaannysistä? Harkitsen päivittämistä :D
PoistaIhan kuin mun näppikseltä! Mulla tosin on FB:ssä kuopuksen aikainen äitiryhmä, jonne voi jakaa ihan mitä vaan. :)
VastaaPoistaKoska pakkohan on jakaa! Jotain! Jonnekin! Äkkiä Internetin ihmisille tieto!
PoistaKannatan alhaista julkaisukynnystä blogissa!
VastaaPoistaOlen itse siirtynyt myös Whatsappiin häiritsemään ystäviäni. Fakbuukkini on hiljentynyt. Näin se some elää, ihme hommaa!
Kiitos kannatuksesta, siihen on pyritty!
PoistaMä en muuten miellä whatsappia someksi vaan tekstarin korvikkeeksi, yksityisviestiksi siis (vaikka siinä olisi montakin ketjussa). Eli ehkä niin se some kuoleekin?
Mitään ei ole olemassa, jos sitä ei jaa somessa. Näin Se nyt vaan on. "Kellä onni on se onnen kätkeköön", ei vaan enää pidä paikkaansa ;)
VastaaPoistaEhkä siitä väsymyksestä sitten tosiaan olisi syytä vaieta :D
PoistaSen verran tunnun kuitenkin uskovan tuohon vanhaan viisauteen, että onnen hetket kätkee herkemmin, kun taas vastoinkäymisille on pakko hakea teetä ja sympatiaa...
Twitter-virta blogin sivupalkkiin, niin pääsevät twitterittömätkin osalliseksi siitä!
VastaaPoistaInnovatiivinen idea!
PoistaHarmi vain, että olen Facebookissa ja Twitterillä omalla nimellä, enkä halua sotkea näitä kahta somemaailmaa keskenään. Tietysti jos Täti-ihminen avaisi oman Twitter-tilin ja oman Facebook-sivun ja sitten voisinkin jakaa asioita jo viidellä foorumilla... :D