Neljäntienristeys ja ylpeä lukija

Vastasin hiljan kirja-aiheisessa haasteessa, että ylpeys ei kuulu kirjojen lukemisen minussa herättämään tunneskaalaan. Perun täten puheeni, sillä sain käsiini* kirjan, jonka lukeminen on tehnyt minut ihan äärettömän ylpeäksi.

Tapasin Tommin ensimmäistä kertaa joskus 1990-luvun alussa, jolloin minä olin ihan teinari ja paria vuotta vanhempi Tommi taas jo ihan aikuinen. Vuosikymmenen puolivälissä esiinnyimme ensimmäistä kertaa samassa näytelmässä ja sitä myötä ystävystyimme - kenties vielä tarkemmin ilmaistuna harjoitusten jälkeen Apteekissa.

Viime kesänä Tommi kertoi saaneensa kustannussopimuksen. Tommin mökkipaikassa ei ole nettiä eikä televisiota, ja mies oli siis lauantai-iltaisin, siipan mentyä nukkumaan, joutessaan naputellut kirjan. (Tästä syntyy kieltämättä kaikenlaisia jänniä ajatuksia ajankäytöstä ja lahjakkuudesta, mutta jos nyt kerrankin en puhuisi itsestäni.) Ystävä, jolle Tommi oli antanut tekstin luettavaksi, oli kysymättä kiikuttanut käsikirjoituksen WSOY:lle, ja loppu on nyt ostettavissa kirjakaupoista.

Olen välttänyt taidekriitikon leikkimistä blogissani, ja nytkin viittaan teoksen arvionnissa Antti Majanderiin (HS 26.2.):

"Jo muutaman sivun jälkeen viriää vaikutelma, että käsissä on tapaus. Kun pääsee loppuun, on asiasta varma. Näin painokkaita ja varmaotteisia proosadebyyttejä ilmestyy harvoin. Jos sanon, että muutaman kerran vuosikymmenessä, saatan intoilla jo liikaakin. Vaan menköön. Kritiikin mittatikut joutavat rovioon."

Aina toisinaan kuulee, että kirjallisuuskritiikki on hajautunut enenevissä määrin blogeihin (ja blogistanian arviota minäkin jännityksellä odotan), mutta suuri on yhä Helsingin Sanomien valta. Onkin ollut mahtavaa sivusta seurata Majanderin arvion jälkeistä räjähdystä. Kirja on loppuunmyyty monista kirjakaupoista ja kuuleman mukaan toinen painos on jo tulossa - kun julkkareitakin juhlitaan vasta ensi viikolla! Pääkaupunkiseudun kirjastoihin on keskiviikon jälkeen tilattu 33 uutta nidettä sitä edeltäneiden kymmenen lisäksi. Tarpeeseen, varmasti, sillä teokseen on tällä hetkellä HelMet-tietokannassa kuudensadan varauksen jono.

Ja ehdottomasti on Neljäntienristeys kiitoksensa ja suuren suosion ansainnut. Käyn siis levollisesti jännittämään esikoiskirjapalkintoa ja Finlandiaa. Kyllä voi ylpeä ja onnellinen olla ystävän menestyksestä!

* Edit 1.3. Tajusin juuri hämärtäneeni tietoa kirjan alkuperästä epämääräisellä kirjoitusmuodollani ja vieläpä tällaisessa mainostekstissä, voi minua! Täten ilmoitan, että kirja on ostettu omilla rahoilla palvelevasta turkulaisesta kirjakaupasta. (Siitä huolimatta kirja "tupsahti postilaatikkomme", koska ystävällinen kirjakauppias sen sinne henkilökohtaisesti toimittí - kun sattuu olemaan melkein naapuri.) Täydellistä jääviyttäni en toki kiistä.