Olympialaisista ja maailman parhaasta passikuvaajasta

Olen niin kovasti odottanut, että joku haastaisi minut kertomaan seitsemän sekalaista asiaa, mutta ei. Itse joutuu bloggausaiheensa keksimään. Ja kun illat on tullut notkuttua Twitterissä, ja silmille vyöryy Ukrainaa ja lesbot suihkussa, niin tyhjältä alkaa tuntua oman iltapalansa puiminen. Pirkko Ruohonen-Lerneristäkin tuli avauduttua jo Saaralassa - pahoitteluni siitä.

Olympialaisethan ovat tietysti pinnalla ja kovasti olen koittanut tänä vuonna suhtautua kisoihin silleen positiivisen välinpitämättömästi, mutta vaikeaa on ollut. Ja tässä välissä koen asiakseni ilmoittaa, että Liina kirjoitti jo aiemmin tänään mukaantempaavasti ja kivasti olympialaisista, eli jos yhtään tykkää kisoista ja vaikka ei tykkäisikään, niin mieluummin kannattaa mennä sinne!

Mene jo!

No, oma vikasi. Kun urheiluhan nyt on toki ihan kivaa, ainakin jos sitä harrastaa itse, eikä ole koko viikkoa melkeinflussassa, niin en vain ymmärrä sitä sotaisaa nationalismia, mitä urheiluun on pakko tuupata. Erityisen irvokkaalta se kuulostaa, kun naapurissa ollaan oikeasti jo sodan partaalla.

Tuomas Enbuske, joka on suuri Twitter-viihdyttäjäni, vaikka (koska?) olen eri mieltä hänen kanssaan likipitäen kaikesta, on kaiken urheiluhuuman keskellä sitkeästi tuonut esiin urheiluun liittyvää turhaa nationalismia:

"Urheilulogiikalla fanittaisin Kari Peitsamoa enemmän kuin Radioheadia, koska Kari Peitsamo on suomalainen."

Minä tykkäsin, että se oli hyvin sanottu se.

En minä ihan oikeasti noin jännästi kolmella puikolla neulo, mutta kun toinen käsi piteli kameraa, niin vapaa puikko tupsahti tuohon.

Jopa kirjastossa olisi ollut tänään jääkiekon kisakatsomo, ja avarakatseisena äitinä kysyin lapsilta, että haluavatko katsoa ja halusivathan ne. Mutta kun esikoinen tajusi, että peli tulikin televisiosta, niin emme sitten jääneet. Sen sijaan kirjastontäti luki satutuokiossa lapsille satuja (vain minun lapsilleni, koska kaikki muut maassa katsoivat lätkää) ja minulla onnentytöllä olikin kudin mukana kassissa! Taas tuli useampi rivi siihen viime vuoden joululahjapipoon!

Tänään oli muutenkin erityishieno päivä, sillä kävin lasten kanssa passikuvassa, ja löysin vahingossa maailman parhaan passikuvaajan. Paitsi että kuvaaja onnistui ottamaan lapsista ilmeikkäät, mutta asialliset kuvat, hän "pensselillä vetäisi" kadoksiin meikämandoliinon mustat silmänaluset "Muuttaa ei saa mitään, mutta itsestään korjaantuvat asiat voi häivyttää."

Korjaantuvat! Nämä alukset! Hah! Sanoinhan, että maailman paras!

(Punainen lanka juttuun tuli tuossa pipossa.)