Kun jo ehdin valittamaan surkeaa keksimiskykyäni joululahjojen suhteen, voinen jakaa vinkin, kun yhden ongelman olen ratkaissut. Ja lupaan, että vaihdan puheenaihetta vielä ennen joulua.
 |
| Kuva täältä. |
Suklaakalenterit ovat tietysti paholaisesta: paitsi, että niissä on suklaata joka päivälle, niissä on pahaa suklaata. Tavalliset pahvikalenterit ovat, no, jos eivät paholaisesta niin vähän turhia ja tylsiä kuitenkin. Legokalenteria voisin harkita, mutta pitkäikäisempi ratkaisu on itse täytettävä kalenteri, jonka sisältöä voi tuunata lapsen/lasten kasvaessa.
Jos on käsistään kätevä, sellaisen voi helposti tehdä itse. Jos on kuin minä, voi hankkia vaikkapa rumahkon, ison, huopaisen seinälle ripustettavan luukkukalenterin. (Niin bloggari en ole, että olisin kaivanut sen kellarista vain tätä juttua varten valokuvatakseni.) Mutta mitä tuskaa keksiä (tällä ekonatsi-ideologialla) niihin luukkuihin täytettä kaksikymmentäneljä kappaletta!
Ensimmäisenä joulukalenterijouluna, lapsen ollessa puolitoistavuotias, luukuissa taisi olla rusinoita ja lapsen omasta lelulaatikosta kaivettuja leluja. Ihan koko kuukautta en kuitenkaan jaksanut kalenteria täytellä, kun ei lapsikaan sen perään muistanut kysellä.
Mutta seuraavana jouluna (ja nyt siis seuraa se vinkki) otin käyttöön joulukoristearsenaalimme. Aamuisin joulukalenterin uumenista tulee siis yksi joulukoriste, jonka lapsi saa ripustaa minne haluaa. Joulukuusta meillä ei ole, eli kuusenkoristenauhaa on kääritty portaiden kaiteeseen ja muita satunnaisia koristeita - useimmat joululahjaksi saatuja - mihin nyt sitten lapsi keksiikin ripustaa.
Parasta tässä ideassa on tietysti se, että joulun jälkeen nuo koristeet pakataan takaisin laatikkoon ja samat kalenteriyllätykset voi käyttää monena vuonna peräkkäin. Ja filosofisemmastakin näkökulmastakin tarkasteltuna: kalenteri tuo tällä tavoin konkreettisesti joulua lähemmäs - lapsi saa tehdä kotiin joulua. (Vieläpä koristeiden vihaajalle bonuksena: kaikkia koristeita tarvitse repäistä esille kerralla.)
Ihan joka päivälle koristeita meillä ei riitä, ja se voisi käydä tylsäksikin, niin muita käyttämiäni kalenterintäytteitä ovat tarrat ja kiiltokuvat, pieni legopakkaus usealle päivälle jaettuna (tyyliin yksi legoeläin per päivä) ja viime vuonna taisi ns. parempana yllätyksenä olla joku nukkekodin tuote, sekin useammalle päivälle jaettuna. Eli vaikka tuollainen täytettävä kalenteri onkin monella tapaa parempi kuin valmiit krääsäkalenterit, senkin täyttämisessä on haasteensa: miten täyttää kalenteri niin että se on kiva eikä silti lähde täysin lapasesta.
Tänä vuonna täytyy miettiä konsepti vielä kerran uudelleen, kun avaajia onkin kaksi. Koristeiden osalta vuoropäivät ja tarrayllätyksiä tuplat? Ja pitäisikö lauantaille laittaa oikein pätkikset? Minähän alan villiintyä.
Tunnustan katselleeni jo dublon eläintarhapakettia joulukalenteri mielessäni! Eli samanlainen kalenteri käytössä. Minulla on luukuista löytynyt myös pieniä itse piirrettyjä kuvia joissa on laulu/loru takana, jotka säästin sitten lorupussiin :)! Niin, kaksi. Meillä taitaa tulla jakamisharjoituksia jonkun verran ja sitten joitakin isompia omia ylläreitä esim viime vuonna joulutyyppi (joka tuo kalenteriin lahjat) saattoi piilottaa taloon yllärin (esmes kirja) joka piti etsiä.. Tehtävät on kans kivoja jo isommilla. Ihanaa kotihöpötyspuuhaa tämmöinen, nyt kun ehtii :)))!
VastaaPoistaAh, meidän lorupussin lorut on kyllä pitkälti kateissa, mutta kuulunee sarjaan paskastelu-jota-en-koskaan-saa-aikaiseksi (koska aina on jotain parempaa tekemistä, kuten nyt vaikka internettaaminen). Mut pistetään muistiin!
PoistaMun yllätykset (käytän paljon sanaa minä, ja kyllä, ei mies näihin suunnitteluihin osallistu) on yleensä sellaisia, että ne on kerralla ostettu ja laitettu vaatekaappiin - ei tarvitse koko joulukuuta suunnitella.. Kun mä taas puolestani en ihan hirveästi halua kalenteristani tälle allokoida... :) (Siksikin ne joulukoristeet on niin kätevät.)
Mainio joulukalenteri-idea! Meillä oli lapsuudestani säilytetty täyttökalenteri käytössä ensi kertaa viime vuonna, kun esikoinen oli juuri täyttänyt neljä. Luukuista (tulitikkurasioista) paljastui rusinoita ja manteleita tai sitten arvoitusloru, joka johdatti lahjan luo. Lahjoina oli joulukoristeita, palapelejä tai vaatteita - kaikki ostettu kirpputorilta ja tarpeeseen mutta saivat näin suuremman arvon tytön silmissä. Jos ei tuota viimevuotista olisi ollut, ottaisin ehdottomasti sinun ideasi käyttöön. Tai ehkä inkorporoin sen jotenkin meidän systeemiin, mutta rusinoita ja manteleita odotellaan jo eikä niitä raaski jättää pois.
VastaaPoista-nonni
Tulitikkurasia antaa tosiaan kokonsa puolesta vähän lisähaastetta ;) Mutta voihan tuon arvoituslorun tosiaan yhdistää siihen joulukoristeiden levittämiseen.
Poista