"Jos bloggaat lapsistasi heidän oikeilla nimillään ja tunnistettavilla kuvillaan, lopeta se."Lapsen yksityisyyden rajat pohdituttivat blogia aloittaessani, ja pohdituttavat yhä. Katleenan kolme ensimmäistä teesiä ovatkin mielestäni täyttä asiaa.
1) Lapsen yksityisyyden rikkominen ei ole sinun päätettävissäsi.
Muksu saattaa myöhemmin olla pahoillaan siitä, että hänen kaikki lapsuusmuistonsa on listattu ja levitetty koko Suomen silmien alle.
2) Vauvablogin vaippaihottumakuvat tarjoavat houkuttelevan alustan koulukiusaajille.
Minä ainakin olisin ollut murrosiässä vihainen äidilleni, jos hän olisi levitellyt minusta vesirokkoisia nakukuvia tai prinsessahörhelöisiä muotikuvia.
3) Lasta ei ole tarkoitettu kestämään negatiivista julkisuutta.On tosiaan hyvä muistaa, että lapsi kasvaa, ja että minkä kerran nettiin laittaa, sitä ei sieltä täysin pysty koskaan poistamaan. Muistan keskustelun eräässä blogissa, jossa oli valokuvassa pieni poika ilman housuja. Kommenttilaatikossa tätä oudoksuttiin ja paheksuttiinkin, mutta bloggari totesi, ettei kuvassa ole mitään pahaa ja että Simo (tjsp) saa sitten itse vanhempana päättää mitä haluaa itsestään netissä esittää.
On jo olemassa varoittavia esimerkkejä, joissa blogissa kuvatut lapset on otettu anonyymien verkkokeskustelijoiden ilkeisiin kynsiin. Jos teet lapsestasi julkisen eläimen, hän joutuu kestämään myös asiattomuuksia.
Emme me aikuisetkaan pidä itseemme kohdistuvasta ilkeilystä. Lapsilla on vielä vähemmän keinoja käsitellä solvauksia, joita tuntemattomat tarjoilevat verkossa.
(Ja vaikka lapsesi olisi nyt vauva, hän on muutaman vuoden päästä ekaluokkalainen, joka opettelee käyttämään nettiä.)
Mutta kun siinä on juuri se pointti - että enää Simo ei saa päättää, vaan päätös on tehty hänen puolestaan.
Ja vaikka itse koitan kriittisesti arvioida mitä lapsistani kirjoitan, syyllistyn toki kohtaan yksi itsekin. (Vaikka kirjoitan anonyymisti, ei ole avaruustiedettä selvittää henkilöllisyyksiämme.) Oikeasti ei ole myöskään mitään syytä käyttää kuvituksena lapsieni kuvia, paitsi ehkä halu tehdä blogista hiukan visuaalisesti viehättävämpi - ja esitellä miten ihania ne on. Molemmat pinnallisia ja minä-lähtöisiä perusteluita.
Nimimerkin taakse kätkeytymiseen onkin kaksi syytä. En toki kirjoita mitään, mitä en omalla nimelläni haluaisi tai uskaltaisi sanoa. (Äitini lukee blogia, mikä on aika hyvä itsesensuurin tuottaja.) Mutta en halua, että jos joku työkontakti googlaa minut, hän löytää tänne. Ja toiseksi, en halua nimen avulla kertoa mahdollisesti tietoa väärinkäyttävälle taholle osoitettani, puhelinnumeroani, työpaikkaani ja perheenjäsenteni nimiä. Tämä kaikki kun on pienellä vaivalla selvitettävissä.
Erikoiseksi kuvion tekee se, että vaikka sanon, että en kirjoita mitään mitä en nimellä voisi sanoa, en silti jaa blogiani omille tuttavilleni esimerkiksi facebookissa. Monet tuttuni tästä tietävät (ja harvat lukevat), mutta kirjoitan kuitenkin ajatuksellisesti vertaisyhteisölleni, kanssamutseille, en kollegoilleni tai ala-astetutuille. Enkä lapsilleni.
Ja silti, epäilemättä myös lapseni tulevat blogia lukemaan.
Kuvasin taannoin esikoisen kynsiä, jotka naapurin tyttö oli hienosti lakannut. Tähän tyttö totesi: "sähän voit laittaa ton sun sblogiin." Enkä mielestäni ole hänelle bloggaamisen konseptia avannut. Aivan varmasti häntä (ja heitä) tulee kiinnostamaan mitä täällä lukee, kunhan lukemaan oppivat. Ja mietin miten lapsi ottaa vastaan kuvaukset siitä, että äiti on väsynyt, vihainen ja kettuuntunut - lukeeko hän blogista, että hän aiheuttaa äidilleen vain työtä ja murhetta.
Näitä kysymyksiä on hyvä aina välillä pohdiskella. Ja toimia sen mukaan.
Tuo kiusaamisasia. En riitele sitä vastaan, mutta joskus pohdituttaa sellainen, kun vanhemmat eivät voi antaa lapselleen tietynlaista nimeä, eivät ostaa tietynlaisia vaatteita ja vaikka mitä muuta, ettei lasta kiusattaisi. Minusta siinä mennään metsään. Liikaakin eletään mitä jos -elämää.
VastaaPoistaAika skeptisesti suhtaudun siihenkin, että jaksavatko 15 vuoden päästä teinit kaivaa vuonna 2010 ladattuja kuvia netistä esiin kiusatakseen jotakuta - etenkin, jos kyse on anonyymistä blogista. Nuorten maailma on kuitenkin nopeatempoista ja hetkessä elävää.
Mutta oikealla asialla olet kuten myös Katleena Kortesuo.
Mulla on tietty mielipide asiaan, koska bloggaan lapsista niiden kuvilla, ja kerron toisen vatsavaivosta ja toisen uhmaskitsoista.
VastaaPoistaMun mielestä tää ei ole ihan näin yksiselitteinen asia, vaan yksi niistä tsiljoonasta päätöksestä jotka vanhemmat tekee lastensa puolesta - aina kastamisesta, ruokavaliosta alkaen, myös se, minkä verran lapsi näkyy netissä. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on oleellisempiakin asioita, mitkä on vanhempien käsissä.
Isompi on blogia selannut, vaikkei tietty mitään koko jutusta tajua, muuta kuin näkee omat kuvansa jotka luonnollisesti on lapsesta ihan maailman parhaimpia.
Mutta se maailma, niin todellinen kuin virtuaalinenkin, on hieman erilaisia missä me ollaan kasvettu ja luultavasti suurin osa lapsen tulevista luokkakavereista on joutunut jonkin tasoisen nettijulkisuuden uhreiksi. Niin kauan kuin ei ole nakukuvia tai mitään "räikeää" niin en millään tasolla usko kuvien tai "lapsuusmuistojen" (äidin univelan ja muiden mutsijuttujen?) jakamisen jälkeläistä vahingoittavan.
Jollain tasolla toivoisin, ettei tässä asetuttaisi muiden yläpuolelle kuten Katleena Kortesuo vähän tuntuu tekevän. En ihan usko, että kuvat lapsesta keinumassa ajaa sitä sekakäyttäjäksi, vaikka ymmärrän erittäin hyvin tiukemman linjan suosijoita, ja varmaan omaakin pitäisi sensuroida enemmän. Siis blogia, ei lasta.
Jeesus mitä kirjoitus- ja ajatusvirheitä toi teksti sisältää - syy on lapsen, mutta ehkä jätän yksityisyydensuojan nimissä paljastamatta miten lapsi äitinsä nettiharrastusta sabotoi. :)
PoistaEnsteks, Täti-ihmisen kirjoitus oli munsta ihan rautainen! Tykkäsin!
PoistaSit tykkäsin kyllä tästä PeNan huomiosta: siitä, että mediaympäristö muuttuu. (Siksi juuri en ole kovin huolissani siitäkään, että nuoriso laittaa humaltumiskuvia Facebookiin. Kyllä ne varmaan silti töitä saavat aikuisena: niiden pomollakin on kännikuvia internetsissä.)
Koska ihmiset tuppaa olemaan itsestään kiinnostunutta sakkia (tai ehkä se olen vain minä), otaksun kyllä, että 9-vuotiastakin saattavat kiinnostaa kaikki jutut, joissa on itse päähenkilönä. Ja siksi on hyvä olla varovainen.
Mä tein myös tietoisen linjauksen, etten laita vauvakuvia julkisesti nähtäville - olen rikkonut sitä kerran, mutta siitäkään kuvasta ei voi nähdä kasvoja. Tuskin se tosiaan olisi ongelma, mutta mulle yksityisyysjutut menee siinä. Välillä kyllä haluaisin julistaa koko maailmalle sitä, miten ihana lapsi on ... mutta asetun kumminkin siihen joukkueeseen, jonka mukaan valinta ei ole minun. Toisaalta en paheksu niitäkään, jotka ovat toisin valinneet - joskus kuvapainotteista blogia lukiessani mietin, että olispa kiva, jos osaisi ja viitsisi ilmaista itseään kuvallisemmin.
Ja sit taas kuitenkin: pelkään vähän sitä, että alan elää kameran kautta. Mulle voisi tosi helposti käydä niin: kyttäisin vain parhauskuvia enkä ollenkaan tilanteita kuvien takana. Pics or it didn't happen!
Mä olen jopa välillä likipitäen kateellinen niille, jotka bloggaavat lasten kuvien kanssa - onhan ne viehättäviä. Kun itse sitten tasapainoilen niiden takaapäin otettujen tai kökösti rajattujen kasvottomien kuvien kanssa, jotta saisin edes jotain kuvamatskua...
PoistaJa on totta että mediaympäristö muuttuu, mutta mä en kyllä varmaan ikinä saa omaa sukupolveani itsestäni niin että en huolestuisi *nykynuorten* mediakäyttäytymisestä irc-herutuskuvineen.
Niin. Niin ja näin. Meinasin lisätä tuohon disclaimerin, että kaikestahan - ja ilman mitään syytä - voi kiusata, mutta faktahan on myös, että jossain vauvapalstoilla käydään keskusteluja missä haukutaan blogien kuvia, että onpa hirveän ruma lapsi jne. Ja nekin keskustelut jäävät sinne epävarman teinitytön aikanaan googlattavaksi.
VastaaPoistaMutta, Kortesuon kritiikkihän koski nimenomaan nimellä bloggaavia - minä itse pidän anonymiteetin rajaa häilyvänä. Ja omalla kohdallani pohdin eniten mitä lapseni itse teksteistä ajattelisivat - heillä kun ei ole samaa suodatinta lukiessaan kuin mitä teillä aikuislukijoilla on.
Mutta missä iässä voidaan olettaa lapsen näitä tekstejä lukevan? Tavallaan toivon, että oma energia vanhempana riittää tulevaisuudessa myös lapsen netinkäytön tarkkailuun, ja vaikea kuvitella että esikoisen antaisin 9-vuotiaana huonoja juttujani lukea - enkä usko että sitä alkuunkaan kiinnostaisi.
PoistaTämä oli siis vastauksena etenkin Silmäilijälle, mutta menköön Periaatteen nainen samassa kun ehti väliin.
PoistaJa jatkan PeNan kommenttiin, että Katleenan tyyli on tiukka, ja lajinsa on mediakritiikki, eli minusta tuo oli ihan hyvä muistutus bloggaamisen etiikasta. Sinä olet PeNa tehnyt tietoisen linjauksen, mutta voipi olla ettei joku toinen ole pohtinut asiaa lainkaan...
Joo, totta.
PoistaTuolta netin ihmemaasta löytyy mm. blogi, jossa tuoreet vanhemmat paitsi esittelevät lapsensa kuvineen ja nimineen myös haukkuvat työkaverinsa, pohtivat itsemurhaa ja antavat sellaisen kuvan elämästään, että tekis mieli soittaa lastensuojeluun.
Itsekritiikki on toisilla yhtä vähissä kuin medialukutaitokin.
Hyvä tätä asiaa on pohtia, vaikka on varmaan sellainen ikuinen kuuma potaatti. Tai ikuinen ja ikuinen, mutta tässä meidän ajassa tällaiset nettiin liittyvät kysymykset tuntuvat olevan jatkuvasti pinnalla.
VastaaPoistaItse en nyt sinänsä halua olla kenenkään valintoja kritisoimassa (kukin tyylillään, kuten niin sattuvasti sanotaan), mutta tietysti olisi toivottavaa, että jokainen olisi asiaa etukäteen miettinyt ennen tietyn linjan valitsemista (kuten nähtävästi PeNa tuossa).
Mutta heh, minä olen niin itsekäs, että mun blogissa olen pääosassa minä, ei lapsi. Eikä blogin olemassaolosta tiettävästi tiedä kukaan minut tunteva henkilö. Ainakaan vielä. Aamen.
Joo, niin kuuma, että heti meni keskusteluketjutkin sekaisin. :D Koitan palata järjestykseen.
PoistaNetin suhteen mielenkiintoista tai uutta on kysymys asioiden säilymisestä ja muuttumisesta - sun tutuista ei kukaan tiedä sun blogista, mut voipa myöhemmin tietääkin. Ja moni anonyymi bloggari vaihtaa ajan myötä oman nimensä tai naamansa käyttöön. OiMutsiMutsi just avautui miten aluksi bloggasi parillekymmenelle lukijalle tosi vapautuneesti ja nyt blogissa on tuhansia kävijöitä päivässä riepottelemassa juttujaan. En tiedä onko poistanut sitten alkuaikojen tekstejään, tuskin.
Toisaalta, niihin tuhansiin kävijöihin pääsee varmaan just rohkeaa omaa linjaa vetämällä - ei tylsänkultaista keskitietä. Jos se sitten tavoittena on. Mukavampihan se on bloggailla tälleen hallitun pienessä mittakaavassa, sanoisin.
Minä bloggailen toistaiseksi ihan vain itselleni / itsekseni, vaikka toki on hirmu hauskaa, jos joku joskus jotain kommentoikin. Julkisuutta en tavoittele, pikemminkin päinvastoin, mutta en silti kirjoita mitään sellaista, mikä katuisin, jos joku läheinen sen lukisi ja tietäisi minun kirjoittamaksi. Tämä on tällaista päivien ja tylsän arjen täytettä, rehellisesti sanottuna. ;)
PoistaOmmiksen suhteen ymmärrän, että kirjoittaa nykyisin lähinnä tuotteista ja tavaroista henkilökohtaisuuksien sijaan. Suuressa julkisuudessa on juuri se hankaluus, että kaikki mitä kirjoitat, tulkitaan helposti negatiivisesti. Mainostat joko itseäsi tai jotain tuotetta. Toki moni suosittu blogi tekee nykyään ihan avoimesti yhteistyötä firmojen kanssa ja hyöty lienee molemminpuolinen. Hyvä niin. Minusta on silti kiva, että jotkut esiintyy ihan reippaasti omalla nimellä ja naamalla, eivätkä pelkää julkisuutta.
Jaa, no olikos tässä joku pointti. En tiedä. :)
Mahtava juttu, että postaukseni on herättänyt pohdintoja.
VastaaPoistaPeriaatteen Nainen, kurja juttu, jos luulet minun asettuvan muiden yläpuolelle.
Tarkoituksenani on kuitenkin suojella tunnistettavien bloggaajien tunnistettavia lapsia. Mitä muuta tapaa olisit minun toivonut käyttävän? Itse en keksinyt muuta kuin blogini, jossa olen erikoistunut käsittelemään viestinnällisiä ongelmia.
En kritisoi blogiin kirjoittamista, ikävää jos ymmärsit niin, vaan lähinnä sellaisesta keltinkangasjärvinen-tyyppisestä absoluuttisten totuuksien laukomisesta.
PoistaJos viittasit blogisi kommenteissa minuun että "se on jokaisen oma asia mitä bloggaa" niin ei, ei se ole. Vanhemman velvollisuus ja vastuu on tehdä se rajanveto, enkä usko että mitään ihan yksiselitteistä rajaa olisi saati että lapsiblogit olisi jokin alkusoitto häiriintyneelle henkiselle kehitykselle.
Lasten kuvien laittaminen blogiin on ollut meillä huoltajan tekemä päätös, kuten on esim. se, että lapsi esiintyy televisiossa vauvana. Ja nyt en koe lapsen olevan blogin objekti vaan äitiyden ja siihen liittyvien sivuvaikutusten - kuten niiden lasten.
Äh. Nyt ei jotenkin irtoa, ärsyttää (se koira älähtää jne) ja väsyttää (syyt voi lukea blogista!). Mielestäni hyviä pointteja, osuvia ja uppoavia, mutta varsin kärjistettyä ja rankkaa yleistämistä (lapsi)bloggaamisen syistä.
Tervetuloa blogiini Katleena!
PoistaMielestäni tämä on erittäin hyvä aihe pistää vähän mietityttämään, joskin kalikat varmastikin kolisevat eniten niiden äitien päässä, jotka asiaa ylipäätään vaivautuvat pohtimaan. (Eikä Periaatteen nainenkaan ollut nähdäkseni kritiikin kärkipäässä, koska blogi on anonyymi ja lapset nimettömiä, vaikkakin naamallisia.)
En minäkään kaikkia Katleenan postauksen syitä osta (en toivo lapsille julkisuutta blogini kautta enkä pidä tätä keinona osoittaa rakkautta - enkä ole koskaan kuullutkaan ideaa, ettäkö lapsella "kuuluisi" olla blogi, mihin varmaan pitää vielä sanoa sekin, että eihän tämä lapsiblogi olekaan vaan minäblogi), mutta kärjistys on tunnetusti paras keino saada aikaan keskustelua. MOT.
Joo, otin vaan henkilökohtaisesti kun nimimerkistä huolimatta tiedän, ettei tartte olla SUPOssa että saa selville todellisen identiteetin. :)
PoistaJa väsymyksestä huolimatta pitäisi muistaa tosiaan kärjistyksen syvin tarkoitus ja whatnot. Kauheeta kun mä reagoin vahvasti, pitää varmaan mennä nukkumaan.
Keep up the conversation.
Erinomaista keskustelua kaikin puolin, kaikillahan on tässä sekä oma lehmä ojassa että hyvät aikeet. Tosi vaikea kysymys, jota viimeksi tänään on meilläkin pohdittu. Insinööri kysyi kuinka kauan blogi jatkuu, milloin pitää ruveta miettimään pitääkö juttuja sensuroidan lasten kannalta? En osaa sanoa, mutta nyt blogia lukee omat ja miehen vanhemmat, joten jo siltä osin blogia tulee edes vähän joskuss sensuroitua. Elän tässäkin asiassa sillä periaatteella, että kerron asioita, joita voisin kasvotustenkin kertoa. Mä oon sellainen hölösuu, ettei mua haittaa että kaikki kollegat ja entiset asiakkaatkin lukee tota tietäen hyvin kuka mä olen. Ne kyllä tuntee mut sen verran jo entuudestaan.
VastaaPoistaMutta sitten yksi tosi iso juttu, jota täällä ei ole vielä nostettu esiin: netissä olevia lasten kuvia käytetään suoraan lapsipornoon ja pedofiliaan. Jo siksi kannattaa vähintäänkin rajata alastomuutta pois, vaippakuvatkin on siinä ja siniä.
Itse olen "anonyymi" (vaikka tutut tietävät kuka olen) juuri noiden henkilötietojen selvittämisen takia, ja lasteni nimiä en myöskään halua noista syistä laittaa, vaikka kiusaaminen on toki aina kehittyvä juttu enkä usko että vain tästä sitä kiusaamisen aihetta saisi. Mua on kiusattu väärästä piposta joskus, ei se oikeita syitä vaadi. Lasten kuvista yritän rajata vähän naamaa pois mutta usein lankean siihen "ne on niin söpöjä ansaan". Siitä pidän huolen, ettei kuvatekstinä ole mitään sellaista, joka nostaisi heti hakutuloksiin tai helpottaisi identiteetin tunnistusta. Vauva tosin on vielä niin vauva, etten itsekääne rottaisi varmaan muiden joukosta, joten sitä ei tarvtise vielä niin paljon varoa :D
Huh miten surkea, mielipiteetön ja epäjohdonmukainen teksti, tulipahan nyt kirjoitettua.
Tämä pedofiliapointti nousi esiin myös mainitsemassani housuton poika -episodissa. Kyseinen äiti piti tiukasti kiinni siitä, että koska poikaa ei ole esitetty mitenkään kyseenalaisessa kuvaustilanteessa, ei hän näe riskiä siinä, että joku kuvan itselleen lataisi. Tai en muista tarkkoja perusteluita, mutta keskustelun seurauksena blurrasi pojan kriittiset paikat, vähän hysteerikoille naureskellen.
PoistaKyllä mua ainakin ahdistaisi edes tällaisen tilanteen teoreettinen mahdollisuus, vaikka ei lapsen fyysistä koskemattomuutta alttiiksi laitettaisikaan. Ja kuten wandabe tuossa alla sanoo - enpä haluaisi itsestänikään alastonkuvia nettiin, en edes pikkulapsena otettuja.
Tuosta kuvista ja hakukoneista muuten: mulla meinasi kerran lentää kahvit näppikselle kun huomasin, että blogiini oli tultu hakusanalla lapseni nimi + random numero. Tämä yhdistelmä tuotti googlen kuvahaussa osuman yhteen blogini kuvaan, jonka kuvatiedoston olin siis epähuomiossa nimikoinut tyyliin "Liisa uimassa". Ei ollut tullut mieleenkään, että hakukone ulottaisi hakunsa myös niihin tietoihin.
Poistano voi vittu sentään, kirjoitin tähän megapitkän kommentin ja netti kaatui just kun lähetin sitä!!!!! aarrgghh!!!! en jaksa uudestaan mutta pääkohdat tässä:
VastaaPoista- itse bloggaan anonyymisti ja ilman naamakuvia sekä neuroottisuus- että laiskuussyistä, voihan mut silti tunnistaa mutta koska sisältö on lähinnä omaa kiroiluani ja meuhkaamistani, ei haittaa (olen sellainen muuallakin, en vaan blogissa)
- ärsyttää, etten pysty kontrolloimaan esim. niiden kuvien käyttöä, joita esim. anoppi jakaa pitkin sukulaisia
- jos tunnistan jonkun bloggaajan blogin perusteella, menen esittäytymään esim. sähköpostitse koska se on reilua häntä kohtaan
- allekirjoitan Valeäidin pointin alaston- ja muista vähäpukeisista kuvista ja lapsipornografiariskistä
- mun kymppivee lukee mun blogia välillä: en muutenkaan solvaa lapsiani, mutta eipä hänestä olisi kiva lukea, jos olisin esim. vuosi sitten kirjoittanut ysiveen olevan uhmassaan esim. "saatanan rasittava" (ei ollut) jollaisia heittoja omista lapsista olen joskus blogeissa nähnyt
- hyvä nyrkkisääntö olisi kenties, että millaista sisältöä (teksti ja kuvat) haluaisit itsestäsi olevan netissä (esim. muiden kirjoittamana) - käytä samaa harkintaa lastasi koskevissa teksteissä ja kuvissa
sori jos oon epäjohdonmukainen, mulla on lapsivuodeaika :D
Oih, terveisiä lapsivuoteelle! <3 Ja toi on muuten niin ärsyttävää kun vuodatukset katoavat.
PoistaEi mul muuta, samoilla linjoilla olen. Paitsi että anoppi ei jaa mun kuvia. Toisten ihmisten facebook-käytöksestä olen joskus huolissani, mutta eipä mulla ole kuin kerran käynyt niin, että olen joutunut pyytämään yhtä kuvaa poistettavaksi - kummallista kyllä jouduin oikein vääntämään aiheesta, eli kuva ei poistunut heittämällä ja pahoitteluiden kera, kuten voisi olettaa.
Mun "lapsen kuvia ei jaeta nettiin" -ideologia ulottuu muuten myös blogimaailman ulkopuolelle, eli mulla on siellä naamakirjassakin ehkä yhteensä neljä kuvaa lapsistani. Harmi sinänsä kun kelpaisihan niitä esitellä. (Vaikka siinä on yksi syy lisää blogini perustamiseen - en halua kuormittaa viattomia facebook-tuttujani lapsijargonilla. Täältä sitä saavat lukea vain ne keitä kiinnostaa :))
Mulla on muutamia lapsikuvia fb-profiilissa, mutta ei toki mitään puolipukeisia. Ja minäkin olen yrittänyt rajoittaa siellä lapsijuttuja. Muistan miten rasittavaa niitä oli lukea silloin kun itsellä ei ollut lapsia. ;)
PoistaJa tuohon Wandiksen kommenttiin, että esittäytyy, jos tunnistaa jonkun bloggaajan. Tykkään. Toivon, että mullekin esittäydyttäis, jos joku tunnistais minut hurujuttujen perusteella. :)
niin mähän en siis ole fb:ssä johtuen pitkälti ihmisvihamielisyydestäni ja neuroottisuudestani. ja siitä, että fb:n konsepti on minusta paitsi yököttävä, myös juridisesti arveluttava. anoppi ei onneksi ole fb:ssä mutta ei ole aina totellut vaatimustamme siitä, että antamamme kuvat eivät leviä muille sukulaisille. esikoisen isä on fb-aktiivi ja olen kieltänyt häntä laittamaan lapsemme kuvia tai juttuja nettiin. ilmeisesti on totellut, koska yhteiset kontaktit eivät ole ilmiantaneet häntä :D
PoistaIhmisvihamielisyydestä...! Heh. :)
PoistaMäkin olen tämmöinen puolisosiaalinen ihmisvihaaja. :)
Fb:n suhteen muuten tuli mieleen eräs asia, joka omassa tuttavapiirissä on viime aikoina puhututtanut. Mähän olen sen ikäinen, että monien kavereiden lapset on 10+ -vuotiaita ja on törmätty siihen, miten erilaisia linjauksia vanhemmilla on sen suhteen, missä iässä ja miten lapset päästetään naamakirjaan. Ikävä esimerkki on erään ystävän lapsi, joka 9-vuotiaana oli jo fb:ssä ja nyt 11-vuotiaana latailee sinne sellaisia meikattuja keikistelykuvia. 11-vuotiaana?!!! Mua ällöttää ja järkyttää. Äitinsä sanoo, ettei voi asialle mitään, mutta jumaliste, minun mielestä kyllä voi. Hitto mitkä namusedät siellä takuulla väijyy tuollaisia kakaroita. Yök.
FB taitaa olla ihan virallisestikin kielletty alle 13-vuotiailta? Vai olenkohan keksinyt omasta päästäni tämän. Mun mielestä ei tartteis sitä nuorempien (eikä muidenkaan) FB:ssä luuhata, ja olenkin kategorisesti hylännyt kaikkien sukulais- ja muiden lasten kaveripyynnöt. Heh, eli en etenkään itse luuhaa naamakirjassa. :)
PoistaElina
Siis siellähän voi jopa ilmiantaa alle 13-vuotiaan käyttäjän, jonka tili sitten Facebookin toimesta poistetaan pronto.
PoistaItse kyllä suosisin keskustelevampaa lähestymistapaa, mikäli mahdollista :P
Olipa hyvä teksti. Tykkäsin. Eniten kolahti kohta "Lapsen yksityisyyden rikkominen ei ole sinun päätettävissäsi."
VastaaPoistaMinun on tietysti helppo jeesustella, kun en kirjoita lapsi-/äiti-/minäblogia. Toisaalta syy siihen, etten kirjoita, on (paitsi se, että teitä tosi hyviä bloggareita on jo niin paljon, ettei mulla olisi mitään uutta sanottavaa) oivallus siitä, että lapsi oppii lukemaan kauan ennen kuin hän oppii ymmärtämään mitä on sarkasmi tai ironia. Lapselta menee myös kauan, ennen kuin hän ymmärtää äitiyteen liittyviä täysin normaaleja kielteisiä tunteita. Vaikka on täysin luonnollista, että äiti on välillä väsynyt ja lapsi vittumainen, minun valintani on, ettei lapseni tarvitse näistä ajatuksista tietää. Ja blogi, jossa on pelkästään auringonpaistetta ja hattaraa, olisi kovin tylsää luettavaa (ja kirjoitettavaa).
Mutta mutta, tämä on vaikea ja häilyvä asia, johon on kovin vaikea ottaa yksiselitteistä kantaa. Oman valintani kuvasin yllä, mutta ei se sitä tarkoita, että pitäisin äitiblogeja huonona juttuna (päinvastoin, ne ovat ihanaa vertaistukea ja päivien piristystä!).
Wandabella oli hyvä pointti, että pitäisi kirjoittaa sellaista sisältöä, mitä haluaisi itsestään olevan netissä. Tosin sekään ei välttämättä ole riittävä mittari: lapsella voi omat rajat mennä ihan eri kohdassa kuin vanhemmalla.
tuota viimeistä lausetta mietin itsekin mutta ajattelisin nyrkkisäännön turvaavan sen, että esim. alastonkuvat ja negatiivisimmat avautumiset karsiutuisivat pois. vanhempien nettiin laittamassa aineistossa on kuitenkin sisällöllisiä eroja, esim. normaalin perhearjen kuvat ja kuvaus ja asialliset tekstit lapsista ovat loukkaavuudessaan eri asia kuin nakukuvat tms. paitsi jos raja yksityisyyden suojaamisessa vedetään siihen, ettei mitään lasta koskevaa saa julkaista. mutta tämä rajanveto voi olla hankala tehdä.
Poistaps. täti-ihminen, oisko mahdollista saada tuota kommentin sanavahvistusta pois? se on tosi ärsyttävä etenkin kännykommentoinnissa, hylkää sen jatkuvasti... kiitos :)
Todista ettet ole robotti! (Eli otin sanavahvistuksen pois, katsotaan jos tulee häiriökommentteja niin palataan takaisin.)
PoistaHyvä ja tärkeä aihe. Itse olen monesti miettinyt, miten jotkut uskaltavat laittaa niin avoimesti perhealbuminsa nettiin. Niitä kuvia voi kuitenkin kuka tahansa käyttää ihan mihin tarkoitukseen vaan. Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei uskalla laittaa niitä lapsikuvia oikein facebookkiinkaan, vaikka tietysti tekisi välillä mieli.
VastaaPoistaLapsen yksityisyyden suojelu on itselle se syy, miksi heidän naamansa tai nimensä eivät näy blogissa. En usko, että oma mies olisi kamalan iloinen, jos laittelisin hänestä kuvia blogiin ja kertoilisin hänen päiviensä kuulumisista muulle maailmalle.
Oma blogini on ainakin minulle blogi minusta. Lasten asioita jaan valikoiden, vaikka linjan veto onkin hankalaa ja "virheitäkin" varmasti sattuu. Haluan kuitenkin ajatella, että naamattomuus ja nimettömyys antaa vähän enemmän vapautta. Yritän myös kirjoittaa vain sellaisia asioita, joita voin bussimatkalla keskustella ihan kenen kanssa vaan.
Perustin blogin, koska halusin pohtia uutta elämänvaihetta ja siihen iittyviä asioita. Poistan/suljen blogin varmaankin sitten, kun aihe ei enää tunnu tarvitsevan sen suurempia pohdintoja. Muistoksi internettiin jää liuta huonolaatuisia kännykkäkuvia.
Ei, lopettaa et saa koskaan ;)
PoistaTuo lasten rinnastaminen puolisoon on toimiva vertaus - jos jollakulla kirjoittajalla sattuisi olemaan sellainen olo, että lapsi ei ole yksilö. Mammablogien joukosta löytyy muuten myös niitä, jotka ovat itse anonyymejä, mutta lapset esiintyvät nimellä ja naamalla. Eli oma yksityisyydensuoja on korkeampi kuin toisten.
Hyvää pohdintaa ja tärkeää asiaa tekstissäsi Täti-ihminen (ja siinä alkuperäiskirjoituksessa, jota en kyllä lukenut). Olen lähes samalla linjalla Liisan kanssa. Olen aika pelkuri netin suhteen ja alun alkaen koko blogin aloitus oli aika suuri askel itselleni. Joskus osaan krapuloida ihan pieniäkin paljastuksia blogini rivien välissä. Sitten taas osaan suhtautua asiaa isommassa mittakaavassa. Mutta yleensä pyrin pitämään tietyn hajuraon tekstien ja oikean elämän välillä.
PoistaTodennäköisesti tulen kopioimaan oman blogini joitakin arkikuvauksia myös lapsilleni vauvakirjan väliin ja kertomaan heille, että tällaista äippä on pistellyt aikoinaan menemään. Kun toisaalta blogiteksteihin kirjaa joskus ylös hyvin arkisia asioita, joita ei taas tule kirjattua vauvakirjaan ollenkaan. Lisäksi ne tulee tarinamuotoon, kun vauvakirjassa on usein aika lyhyitä ranskalaisviivatyyppisiä juttuja. Niin onpa toisaalta sellainen toisen tason muisto tästä elämänvaiheesta sekä itselle, että lapselle. Näin pohdin nyt. Sitten joku päivä ahdistun ja räjäytän blogini bittiavaruuteen, enkä jätä mitään maallisia muistoja asiasta :D.
Se on kyllä mun mielestä omituisin muoto pitää blogia se, että lapset esitellään avoimesti, mutta oma naama ja nimi pidetään salassa. Jos ei ole itse valmis laittamaan naamaansa toisten arvosteltavaksi, miten ihmeessä perustelee itselleen sen, että lapset voi altistaa sellaiselle yksityisyyden avaamiselle.
PoistaLiisa, allekirjoitan kommenttisi täysin. Juuri tällainen "minä piilossa, lapset esillä" -blogi oli alkusysäys alkuperäisen postauksen kirjoittamiselle.
PoistaBleue, sanot "sitten joku päivä ahdistun ja räjäytän blogini bittiavaruuteen, enkä jätä mitään maallisia muistoja asiasta". Haluamatta kuulostaa miltään tuomiopäivän pasunistilta, niin etpä taida siihen pystyä.
PoistaEsimerkiksi tuo ikävöity Tyttö juuri poisti blogistaan kaikki tekstit - ja ne on kaikki kätevästi luettavissa esim. Bloglovinissa (kuin myös sinunkin blogisi). Ja vastaavia palveluita (tai "palveluita") on muitakin. Puhumattakaan välimuisteista jne jne. Ja joo, kuka niitä sieltä osaa tai haluaa kaivaa - ehkä ei kukaan, mutta hävittämään omia nettijälkiään tuskin koskaan pystyy vaikka alkaisi kaduttumaan.
Täti-ihminen, juuri näin se on.
PoistaOlen kokenut saman asian, kun aikanaan lopetin antiikkiliikkeeni. Liikkeen nettisivut on poistettu, mutta tiedot löytyvät yhä välimuistista. Niinpä saan kerran kuussa yhteydenottoja, joissa tarjotaan antiikkia myyntiin.
Voi ei, tuo poistamisen mahdottomuus on oikeastaan aika ahdistava juttu. Nyt kun tuota ajattelee. :/
PoistaNo tokihan se on näin :D! Mitä tänne jättää se täältä löytyy. Mutta lähinnä tarkoitin, että poistan sen omasta päivittäiskäytöstäni :). Hyvä, että korjasit ajatustani selvemmäksi.
PoistaOon aika neuroottinen netin käyttäjä ja kiukuttelen sukulaisillekin, jotka jakavat lapseni kuvia FB:ssä. Eikä blogia varmaan muutenkaan tulisi perustettua, kun on vaan niin kiva lukea toisten parempia tekstejä. :) Ja myös katsoa kuvia. Aika kieroutunuttahan tämä oikeasti on, tätäkin blogia olen vuoden seurannut ja tiedän Tädinkin elämästä vaikka mitä paljastamatta itse itsestäni mitään.
VastaaPoistaSinänsä en ehkä olisi kauhean huolestunut siitä, mitä lapset ajattelevat jos myöhemmin lukevat äidin olleen väsynyt tai vihainen. Samat asiat luki ennen muinoin päiväkirjoissa, ja ainakin minä luin kaikki äidin päiväkirjat läpi esiteininä. :) Toki päiväkirja noin lähtökohtaisesti on yksityinen, kun taas blogissa vaikeuksista mesotaan yleisölle.
Elina
Ai kamala, saitko luvan vai löysitkö ne jostain kaapin pohjalta? :D Nyt täytyy kyllä sanoa, et viis siitä jos lapset lukevat blogia, mutta nuoruusangstipäiväkirjani saattaisivat kyllä väärissä käsissä olla vaarallista tavaraa... Eli joo, totta kai blogissa on suodatin päällä - millainen, se riippuu kirjoittajasta.
PoistaTämä aihe mietityttää ja ahdistaa mua tasaisin väliajoin, ja silti yhä vaan riepottelen lapsraukkojani (monikossa! iik) internetsissä.
VastaaPoistaPäädyn aina näissä yksityisyysasioissa samaan kysymykseen: MIKÄ on se pahuus, mihin vaikkapa nyt omat lapsuuskuvani tai tarinat siitä, miten minua imetettiin tai miten opin kävelemään voisivat johtaa? Täällä on nyt mainittu (koulu)kiusaaminen ja lapsiporno, osaatteko te sanoa mitä muuta pitäisi pelätä? Kiusaamista lapsuusmuistojen takia en jotenkin osaa nähdä kovin pelättävänä ongelmana, lapsipornoa taas voi kuka tahansa kerätä vaikka kesäpäivänä uimarannalta (näin kärjistetysti). Mutta jos joku nyt haluaisi käyttää meidän perhekuvaamme vaikka...missä? Hmm, miten se vahingoittaisi meitä? Tuo "kerran netissä, aina netissä" on minusta tietyissä tilanteissa lähinnä älytöntä pelottelua - oletetaanko me siis nyt, että kymmenen vuoden päästä lasteni luokkakaverit googlailevat "nimi + noloja juttuja" saadakseen jotain kiusausmateriaalia?
En tiedä miten itse reagoisin vaikka siihen, että joku netissä esiintyisi lasteni (monikossa taas!) äitinä ja keksisi kuvitteellista elämää meidän kuvillamme. Kun sitä ei (vielä?) ole tapahtunut, osaan miettiä vain sitä, ettei moinen teatteri OIKEASTI vaikuttaisi meidän elämään millään lailla. Toki omassa blogissakin on joku sensuuri - alapääjutut on jätetty pois ja jos äitiä väsyttää, voi tekstin jättää julkaisematta. Kyllä minäkin kaikkien niiden "ihanaa kun joku kertoo (nimellä ja kuvilla) niistä negatiivisistakin tunteista" -blogien kohdalla mietin, että onko se aina ihan reilua lasta kohtaan.
Olen ehkä ikäni (toiveajattelua), opintojeni ja nörttiyteni puolesta sen verran tiiviisti kytköksissä nettimaailmaan, etten osaa tehdä niin tiukkaa rajanvetoa "oikean" elämän ja virtuaalielämän välillä. Niillä paheksutuilla nykynuorilla tuota rajaa ei ole ollenkaan, ja meidän lapsemmehan osaavat jo taaperoina katsella videoita Youtubesta. Itse olisin aika mielissäni, jos omaa lapsuuttani olisi tallennettu tällaisella blogihartaudella. En tietenkään voi vannoa, ovatko omat lapseni tulevaisuudessa samaa mieltä.
Nojuu, tällaisia sekavia ajatuksia TÄSTÄ lapsivuoteesta, pyydän anteeksi etukäteen epämääräisyyttä :D Kalikat kolisee, katsotaan miten blogin käy...
no tässä on kyse aika lailla siitä kuvien tyypistä, jossa ylempänä viittasin. että kuvat perheen arjesta, jollaisia intonaationkin kuvat ovat, ovat "loukkaavuusasteikolla" eri päässä kuin nakukuvat. ymmärsin katleenan tarkoittavan yksityisyydensuojaa ja itsemääräämisoikeutta - siis että vanhempi päättää henkilön, eli alaikäisen lapsen puolesta, millaista materiaalia ko. henkilöstä julkaistaan internetissä. että vanhemmat ovat ottaneet tämän oikeuden itselleen ja siinä vaiheessa, kun lapsi on aikuinen ja haluaisi itse rajoittaa itsestään netissä olevan materiaalin käyttöä esim. tietoturva- ja identiteettivarkaustarkoituksessa, voi olla jo liian myöhäistä.
Poistatuosta lapsipornografia-asiasta on ollut mm. pelastakaa lapset -vetoomus vanhemmille, en löytänyt sitä tähän hätään.
pahoittelen mahdollisua roiskeita, teksti on kirjoitettu imettäessä ja yhdellä kädellä.
Wandabe, osuit oikeaan. Minua harmittaa se, että lapsilta viedään itsemääräämisoikeus. Jos muksu on aikuisena a) erakoituva b) ujo c) poliisi d) poliitikko e) tietoturva-asiantuntija f) mitä tahansa "arkaluonteista", hän ei taatusti mieti hyvällä äitiään, joka kaikki julkistukset on tehnyt.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaKatleena, poistin tuplakommentin - nyt näyttää siltä kuin olisin sensuroinut sinua...
PoistaJa Onia. Ensin pitää sanoa, että sinun blogisihan on todella maailman aurinkoisin ja lapset ja perhe-elämä esitetään pelkästään hyvässä valossa. Eli en nyt sen suhteen murehtisi lasten traumatisoimisesta. Itse olen tehnyt ratkaisun anonyymiydestä (naaman ja nimen suhteen) itseni kohdalla, koska näemmä suhtaudun itseeni ja työminääni niin vakavasti, että en halua sotkea työidentiteettiäni tähän blogiin. (Stalkkereiden ilmestymistä ovelleni pidän paljon pienempänä riskinä.) Ja lasten osalta, no, juuri siksi koska en heidän puolestaan halua sitä ratkaisua tehdä.
Miksi tätä nyt sitten ylipäätään pohdiskelen on, että en tiedä onko tarjoamani "anonymiteetti" tarpeeksi, koska ovathan hahmot tunnistettavia silti monelle - etenkin lasten lähipiirille ja heille itselleen. Siksi valitsen mitä heistä kerron. (Kuten sinäkin!)
Ja omalta kohdaltani jos mietin, tietyn ikäisenä *mikä vain* mitä äitini olisi minusta kirjoittanut johonkin julkiseen foorumiin, olisi ollut minusta äärimmäisen noloa. (Nyt jo olisi varmasti ihan kivaa lukea lapsuudestani.) Mutta en vieläkään halua kuulla "ihan kaikkea" vanhempieni elämästä.
Eli en toki ajattele, että blogin pitämisestä seuraisi jotain todellisia, fyysisiä riskitekijöitä perheelle, kyse on enemmän abstrakteista periaatteista (jotka eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia). Sinun linjauksesi perheen "suojelemiseksi" on ehkä ollut toinen kuin minun - sinä kirjoitat vain hyvää, mutta käytät kuvia, minä en käytä kuvia, mutta kirjoitan enemmän myös negatiivia asioita. Minä en todellakaan ole se, joka sanoisi kumpi näistä on enemmän haitallista ja kenelle tai onko kumpikaan kenellekään.
tähän väliin pitää ulvaista, että jos raskaus- ja imetysaika kutistaa naisten aivoja, niin millaisia älybriljantteja me olemmekaan normioloissa - jos kerran pohdinta on nytkin jo näin laadukasta :D
PoistaMinkähän takia tuo sun uusin postaus ei aukea ollenkaan? Ja koko blogi aukeaa vaan, jos linkkaa johonkin vanhempaan tekstiin. AAgh taidan olla blogiriippuvainen, kun vaivaudun ihan valittamaan!
VastaaPoistaEn osaa sanoa - muuta kuin 'ou nou!' ja toivoa, että tilanne on korjaantunut. On sinne Liina kommentoinutkin tänään, että kai se ainakin joillakin toimii...
PoistaPiti vielä palata tähän, kun Helsingin kaduilla näkyy Helsinki Mission ulkomainontakampanja, jossa kaksi pellavapäätä on valjastettu kasvoineen syrjäytymisen vastaiseen kampanjaan. Kampanjan idea sinänsä on hyvä ja jalo, mutta etenkin tämän blogikirjoituksen herättämien ajatusten siivittämänä pohdin, kuka antaa oman lapsensa kasvot käytettäväksi mainokseen, jossa kuvan kohdalla lukee "isona minusta tulee sekakäyttäjä" ja "isona minusta tulee moniongelmainen"
VastaaPoistahttp://www.helsinkimissio.fi/?sid=483
Ja jos niitä epätodennäköisiä riskejä haluaa kaivella, niin onhan näitä "tietämättään jogurttipurkin kannessa 8-vuotta" -tapauksiakin olemassa.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Jogurttipurkin+kreikkalaismies+saa+satojen+tuhansien+korvaukset/1135258577594
No olisi melkoista kohtalon ivaa, jos kyseisten pellavapäiden lausunnot toteutuisivat... :/
PoistaJa facesta löytyy muuten ajankohtainen feikkiprofiili nimellä Karoliina Väärälä (mikä sanaleikki-ilotulitus!) jonka kaikki kuvat on nettisalapoliisen mukaan blogeista pöllittyäj. Kansikuvan yhteydessä on kommentti
"Jemmi Eveliina Koskinen: Nyt sitten ihan helvetin äkkiä tämä kuva poistoon. Kyseessä on minä, minun lapseni ja mieheni ottama kuva. Tällä ei ole mitään tekemistä sinun onnettoman elämäsi kanssa."
Jälleen: mikä tässä nyt on ihan *todellinen* haitta kyseiselle bloggarille? Ehkä ei mikään. Mut ei kiva.
Olisihan se kohtalon ivaa ja varmasti epätodennäköistä, mutta enemmän mietin sitä, että jos söpöjen kuvien ja lapsuusmuistojen julkaiseminen interwebissä on kyseenalaista, niin eikö lapsen kuvan laittaminen tuollaiseen käyttöön ole (kampanja pyörii myös verkossa). Eihän kumpikaan _välttämättä_ tuota mitään haittaa nyt tai tulevaisuudessa, vaan pointti onkin siinä, saako tuollaista päätöstä tehdä lapsen puolesta.
VastaaPoistaToisaalta, olen minä päättänyt myös lapsen ruokavaliosta ja uskonnosta (uskonnottomuudesta). Missä ero? Ruokavalio- ja uskontopäätöksen lapsi voi halutessaan muuttaa, kun riittävän vanhaksi tulee. Kerran netissä julkaistua taas ei saa poistettua.
En mä tiedä. Kyllähän tämä vähän foliohattujutuilta kuulostaa. Mutta silti.