perjantai 8. helmikuuta 2013

Dramaattiset raskausoireet

Minulla oli lapsena reikä sydämen kammioiden välissä. Jollain tasolla tuo lienee umpeutunut, ja siitä on jälkikaikuna vain pieni sivuääni, jonka terveydenhuollon ammattilaiset kuulevat jos siitä tietävät. Esikoista odottaessani minut laitettiin kuitenkin erityisseurantaan - kävin sydänfilmissä ja sikiö ultrattiin erikoislääkärin toimesta (vaikka muistaakseni minulle sanottiin, ettei vika ole liiemmin edes periytyvää sorttia). Mutta tulipahan tutkittua.

Pian näiden tutkimusten jälkeen matkustin Australiaan konferenssireissulle miehen kanssa ja tämä sai keuhkoputkentulehduksen. Muutamaa päivää myöhemmin myös minä aloin oirehtia hostellissamme: tunsin outoa kuristavaa kipua rinnassa, kuin vanne olisi kiristänyt sydämen ympärillä. (Näin mielestäni kuvaillaan myös jotain sydänoireita, en nyt lähtenyt googlailemaan.) No, mieheni diagnoosin perusteella minullekin arvioitiin kauhkoputkentulehdus, ja sain antibiootit.

Koska minua oli hiljan muistutettu sydämeni tilasta selitin sydänhistoriaani ja kokemaani olotilaa, jolloin ystävällinen aussilääkäri selitti, ettei asiaa pysty tutkimaan jälkikäteen: kun kohtaus seuraavan kerran tulisi minun pitäisi ambulanssilla mennä sydänfilmiin. Tarkoituksella ylidramatisoi, oletin. Enkä siis mennyt, vaikka sydämenahdistus jatkuikin.

Omituinen kipu jatkui harvahkolla frekvenssillä koko loppuraskauden, mutta hiipui kai sen jälkeen. En muista että olisin kiinnittänyt huomiota sen katoamiseen. Se vain loppui.

Kunnes pari vuotta myöhemmin olin raskaana taas. Tällä kertaa kuvailin kummallisia sydänoireitani neuvolalääkärille, joka totesi, että minua närästää.

Jep.

Diagnoosi oli suorastaan naurettava kokemilleni oireille, mutta ostin kuitenkin Rennietä. Ja se auttoi. Kröhöm.

Tuli vaan mieleeni kun jälleen viime viikolla koin tätä viiltävää rintakipua. Mutta nyt vasta yli kolmenkympin kiekkuvilla raskausviikoilla. (Tällä kertaa ei tosin auttanut kaksikaan Rennietä. En silti tilannut ambulanssia.) Muutenkin kyllä tämä raskaus on ollut vähäoireisempi kuin aiemmat, ja lapsi vähäliikkeisempi. Jopa siinä määrin, että ilman tuota (toki liian pieneksi kutsuttua) vatsaani olisi vaikea uskoa raskauteen lainkaan.

Olen muuten kerran aiemminkin aikuisena hakeutunut lääkärille sydäntä kuristavan tunteen vuoksi, parikymppisenä. Lääkäri ehdotti diagnoosiksi sydänsuruja. Harvoin olen kokenut itseäni niin ylenkatsotuksi. Mutta kai minua sitten silloinkin närästi.

Että mikä oli tarinan opetus?
1. Närästäessä ei välttämättä tule suuhun närää. Tämän kun olisin tiennyt.
2. Potilaan kuvaillessa oireitaan (dramaattisella sydänhistorialla), voi lääkäri päätyä moneen eri tulkintaan.

15 kommenttia:

  1. Voi. Tämä aihe on minulle turhankin tuttu. Tosin ei niinkään raskausaikana. Silloin - yllättäen - en oireillut juuri lainkaan. Söin kyllä päivittäin (kuten aina) raskausystävällistä vatsahappolääkitystä, mutta olin varautunut siitä huolimatta kärsimään mielettömistä refluksioireista. Mutta ei niin mitään!

    Jätän muun sairauskertomuksen kertomatta (ettei porukka nukahda), mutta summaan sen siihen, että tulipahan käytettyä useampi vuosi vahvaa astmalääkitystä ennen kuin todellinen syyllinen paljastui.

    Nimim. Ei ole närästänyt juuri koskaan.

    Niin ja jos ei Renniet auta, niin on niitä muitakin troppeja. Mutta ihan hyvin, jos vasta noilla viikoilla olet tuon vitsauksen saanut. Kohtahan tuo raskaus jo loppuukin! Jaxuhaleja! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrassaan outo riesa, jos sinullakin astman piikkiin meni! En ole halunnut kovin vahvoja troppeja ottaa kun olen kuitenkin raskaana ja hippi; siedän kyllä satunnaiset rinnanahdistukset nyt kun tiedän mitä ne on. :)

      Poista
  2. No mutta onhan tuo varmaan stressaavaa. Ja närästys on tosi tuskallista pahimmillaan.

    Mulla on ollut joskus stressiin liittyviä rytmihäiriöitä. Ne ei sinänsä ole vaarallisia, mutta menen niistä usein vähän hysteeriseksi (veljenihän kuoli sydänlihastulehdukseen.) Tämän seurauksena olen päässyt ainakin kolmesti sydänfilmiin.

    Niin ja sitä mä vielä, että miksi osa meistä pääsee Australiaan konferenssireissulle ja osa ei, kysynpä vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän rytmihäiriö kuulostaa tosi ahdistavalta, ja vielä enemmän veljesi takia. Mutta onneksi ei siis ole vaarallista!

      Ja ei varmasti kannata kadehtia sitä yhtä ainoaa tämän huonosti palkatun ja epävarman uran etua (josta ei oikeastaan ole lasten jälkeen päässyt nauttimaan - tai no, olinhan minä viime vuonna Tukholmassa ;))

      Poista
  3. Närästys on ilmeisen erilainen tunne ihmisillä. Minulla se on viiltävä kipu varsinkin kaulalla ja korvassa asti. Olin myös aika säikähtänyt kun sain ensi oireet nuorena. Pari kertaa kipu on krampannut vatsalaukun ja suoliston, sekin oli kokemus. Toivon, että oireesi loppuisivat ja olisivat sinällään harmittomia :)! Raskaudessa kun niitä huolia nousee muutenkin, vaikka teillä taitaa nyt "vähän muutakin" ajateltavaa ja jännitystä olla :)! Tsemppiä raskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin! Kuvittelin aina, että närästys on sitä että kurkkuun nousee närää... Mutta korvassa? Kaikkea sitä oppii.

      Ja kiitos :)

      Poista
  4. Närästys on niin hanurista! Kärsin siitä normaalisti satunnaisesti, viimeisemmän raskauden aikana ostin suosiolla Rennietä perhepakkauksen ja vedin parhaimmillaan 10 päivässä. Synnärillä lakkasi vähän yli vuosi sitten eikä ole sen koommin näkynyt.

    Jaxuja täältäkin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanurista?! Koko ajan menee kummallisemmaksi ;)

      Ja kiiz!

      Poista
    2. Korvaa hanuri jollain napakalla kirosanalla tai muulla voimailmaisulla.

      Oon hiukkasen kekkulissa täällä, pahoittelut epäonnistuneista sanavalinnoista. ;) Sen kauan odotetun g&t:nkin sain, hihih... Joku tässä hommassa kuitenkin meni pieleen, miehen kanssa läpsystä vaihto, hän on baarissa ja mä kotona koneen äärellä. Hymph.

      Poista
    3. Kyllä mä tajusin, yritin olla huumorihauska. :) Puuttuu se läpällä-fontti valikoimista, yhä...

      Poista
  5. Aikamoista!

    Mä havaitsin keski- tai loppuraskaudessa kurkun polttelua iltaisin. Ensin luulin että se johtui jostain, mitä olin syönyt, ruoassa olleesta paseeratusta tomaatista tai jostain. Koetin helpottaa oloa (joka tosin ei ollut mitenkään sietämätön, vain hieman epämukava) juomalla vettä, mutta ei siihen auttanut mikään. Sitten tulin ajatelleeksi, että hei tää on nyt varmaan sitä närästystä. Mua ei ollut aiemmin närästänyt, eikä juurikaan raskauden jälkeenkään, mutta luullakseni diagnoosini osui oikeaan.

    Niin moninaisin tavoin se närästyskin eri ihmisillä oireilee! Raskaudesta puhumattakaan...

    VastaaPoista
  6. Mua on närästänyt aina, ennen raskautta ja nyt sen aikana. Toisinaan tuntuu viiltävää kipua rinnassa,toisinaan kurkussa, korvissa. En yhtään ihmettele, jos joku sekoittaa sydänkohtaukseen. Onneksi ei ole päivittäistä.

    VastaaPoista
  7. Jännä kuulla näitä. Kuvittelin saavani postauksen reaktioksi huvittuneisuutta mun draamakuninkaallisuudestani, mutta ilmeisesti tää vaiva on tosiaan aika piinaava - monella.

    Sitä oppii monenlaista :)

    VastaaPoista
  8. Ja se vanne rintakehän ympärillä voi olla myös sappikivet, jotka vaivaa, nimim. kokemusta on (itse en voinut juoda kuin kolme kuppia kahvia päivässä ja luulin myöskin että mulla on närästystä, mutta vaiva poistui sappikivien myötä)

    VastaaPoista
  9. Närästys on kyllä kumma vaiva, itselläni ei ikinä kupli tai polttele niinkuin närästyslääkemainoksissa annetaan ymmärtää. Sen sijaan saan rytmihäiriöitä ja puristavaa tai pistävää rintakipua. Ystävänikin eli turhien astmalääkkeiden kanssa ennen refluksidiagnoosia, hänellä kun lähti ääni aina ruokailun jälkeen... :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...