I need a hero!

Otsikko ei nyt suoranaisesti liity mihinkään, mutta hyvä biisi sekin. Eikä tässä postauksessa ole mitään ajatusta, joka mahtuisi yhden otsikon alle. Oli viikonloppu, sattui kaikenlaista.

Ensin kävimme Porvoossa, Haikon kartanon kylpylässä. (Ja jos tulit tänne googlaamalla, koska vaimosi väitti, että Haikossa sellaiset sisätassutteluun käytettävät tohvelit eivät kuulu hintaan, niin usko vaimoasi. Joku muu on kyllä jonnekin muualle Internettiin kirjoittanut, että kuuluvat hintaan, mutta sillä on sitten ollut "superior"-huone, ja teillä ei kuitenkaan ole. Ota siis sinäkin mukaan omat tohvelit, niin ei tarvitse kulkea sukkasillaan kun vaimolla ja lapsilla on mukavat tohvelit mukana.)

Minäkin kävin uimassa, ja tuli mieleen, että uiminen onkin mukavaa liikuntaa raskausaikana, ja sitä olisi voinut vaikka harrastaakin - tai sitten jotain muuta liikuntaa joulukuun alun jälkeen. Nyt tilanne on päästetty siihen jamaan, että puolen tunnin pullikointi altaassa tuntuu jo liikunnalta. Voi voi.

Uiminen ei ehkä kannattanut sikäli, että yöllä kuopus alkoi oksentaa. Vaikka eihän tietenkään ole sanottua, että johtui kylpemisveden juomisesta, mutta saattoi se johtuakin. Onneksi meillä oli ruhtinaallinen kahden huoneen perhehuone, niin mies saattoi vähäeleisesti siirtyä toiseen huoneeseen esikoisen kanssa nukkumaan ja minä sain hoidella oksentavaa kuopusta ihan rauhassa. (Plussaa hotellissa sairastamisesta runsaalle pyyhkeiden saatavuudelle ja tietysti sille, ettei niitä tarvitse itse pestä. Muina rokkitähtinä hajotimme myös yhden lasin. Ei ihme, että perhehuoneet ovat hinnoissaan.)

Vaikka aamulla, kun en ollut kiukkuinen, saatoin nähdä, että olihan se järkevää, että emme molemmat valvoneet koko yötä, koska näin ollen toinen meistä jaksoi herätä esikoisen kanssa ja ajaa kotiin, niin silti puolikatkerana pohdin, että en muista meidän käyneen suurta keskustelua siitä, että kumpikohan sen oksentavan lapsen hoitaisi.

Tuli sitten todistetuksi vääräksi myös se, että olisin alkanut ajatella, että meidänkin perheessä voidaan sairastaa. Pakkaan kyllä viikonloppureissuksi huolelliseksi, mutta ei tule mieleenkään sisällyttää varustukseen kuumemittaria, särkylääkettä tai käsidesiä. Ehkä hyvä niin, koska ilmankin pärjättiin ja monta kassia oli tavaraa silti.

Kun kuopus sitten iloisesti kuitenkin söi aamiaisena ja hyvällä ruokahalulla lounaan, eikä enää oksentanut, päätimme jatkaa suunnitelmien mukaan kyläilemään Helsinkiin. Mies meni edeltä kuopus sylissään halaamaan isäntäväkeä. Sitten pesimme lattian, ojensimme kukkaset, ja jatkoimme matkaa Turkuun.

- Aika lyhyen aikaa oltiin kylässä.
- Aika lyhyen, joo.

Tänään sitten pohdin, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä, kun jäi viikonloppureissu vähän tyngäksi, ja veinkin lapset Turun Linnaan sillä aikaa kun mies oli urheilemassa.

 

Kuvituskuva. Kyllä kuulkaa sen kevään on nyt vaan tultava, tuolla auringonpaisteella.

(Ja jos tulit tänne googlaamalla, niin on se kyllä kiva kohde lasten kanssa: koko kierrosta ei ehkä kannata pienten lasten kanssa yrittää - me emme, ja pääsimme siis pois ennen väsykiukkua - mutta Ritarisalissa on pukuja ja haarniskoja, joihin saa pukeutua. Ja jalkapuu, jonka äärellä voi käydä opettavaisen keskustelun. Sen sijaan ei ole hyvä idea luvata lapsille, että mennään museomyymälään vasta kotimatkalla, koska ne puomit siinä polkujen edessä tarkoittavat, että kauppaan pääsee vain sisäkautta ja helvetin kiukkuinen vahtimestari ei ole tulossa avaamaan sinulle ovea vaan sättimään että "Aikuinen ihminen, hengenvaaraan vie lapset, selvät kyltit tässä, nyt äkkiä pois sieltä!" Siitä voi auktoriteettipelkoinen lapsi saada vähän ikävän lopetuksen museoretkelle. No ikävä lopetus tulisi myös tietysti jos kuolisi lumikinosten alle, mutta sitä skenaariota minun oli vaikea pelätä nähtyäni ne huimat parin sentin kinokset, mitä katolla oli jäljellä. Mutta sääntöjä siis rikottiin, ja siitä ei Turun Linnan vahtimestari tykkää.)

- Ehkä sillä oli kiukkupäivä.
- Taisi olla.

Mutta parempi kiukkupäivä vahtimestarilla kuin meillä. Sano.

Edit 18.3. Mies kävi lukemassa postauksen ja syytti misinformaatiosta, niin suotakoon hänellekin  puheoikeus. Linkkaamani Bonnie Tylerin biisin nimi on todellisuudessa Holding out for a hero.