Väitösreportaasi: The look (eli juhla-asu raskaana)

Jos (murehtimiseen) käytetyssä ajassa mitataan, taisi juhla-asun löytäminen olla suurimpia väitökseeni liittyviä haasteita. Mistä löytää etiketin mukainen, silti hieno juhla-asu pitkälti raskaalle?

Taannoisten vuosien haaveena oli tietysti hankkia omaan karonkkaan universumin päräyttävin juhla-asu - jota voisi sitten jatkossa aina käyttää muissa komeissa juhlissa. No, kuinka sitten tosiaan kävikään, väitös asemoitiin yhdeksännelle raskauskuulle, joten melko kertakäyttöiseltä tämäkin asu alkoi näyttää, ja siten väheni myös valmiuteni maksaa siitä suuria summia. Samalla sain koltulle vielä lisää haastetta, koska halusin pitää samaa asua sekä päivällä että illalla.

Täällä blogissa minulle vinkattiin raskausjuhla-asuja myyvästä nettikaupasta Malaika, jonka palvelusta minulla on pelkkää hyvää sanottavaa, vaikka tilaamaani mekkoa en sitten päätynytkään pitämään. Se oli teoriassa ihana, mutta epäilen, että olin liian pienivatsainen täyttämään kaikkea sitä helmaa mitä mekossa oli tarjolla. Lisäksi materiaali oli - kaikki mahdolliset mahat mahduttaakseen - joustavaa trikootyyppistä kangasta. So. ei tarpeeksi juhlavaa.

Huom. minulla on myös jalat!

Sovitus reilua kuukautta ennen h-hetkeä. Armeliaan sumuisassa kuvassa.

Tämän nettiostoksen epäonnistumisesta sisuuntuneena (=pakko löytää parempi ennen kuin palautusaika umpeutuu) lähdin eräänä lauantaina kaupungille taistelu-asenteella - kotiin ei palata ilman mekkoa. Ja melkein ostinkin jo Sokokselta ensimmäisen päälleni venyvän trikoorievun ajatuksella "Tämähän ei maksa melkein mitään! [so. 49e]" Mutta juhlavahan se ei olisi ollut.

Eksyin seuraavaksi hienostovaatteita myyvään pikkuliikkeeseen, jossa en muuten varmasti olisi koskaan asioinut, hain rekeistä kaikki pikkumustat, joihin kuvittelin mahtuvani, ja niistä ensimmäinen oli täysosuma. Mikä hassuinta, kyseessä ei edes ole raskausvaate, vaan mekossa on rinnan alla poimutukset, joiden kuuluisi siis kääntyä sisäänpäin. Minä täytin nuo laskokset vatsallani.

In action. Lainassa ystävän jakku.

Valmistajana Day Birger et Mikkelsen - minulle täysin tuntematon merkki, mutta vaikuttaa laadukkaalta kankaalta. Ja ainakaan sitä ei saa pestä, mikä on aina hyvä fiiniyden osoittaja. Hauskaa oli myös, että vaikka olin varautunut maksamaan mekosta vähän enemmänkin, se maksoi tilanteeseen nähden varsin kohtuulliset 125e. Sattuipa näet niin, että oli joulunjälkeisalennusmyyntien viimeiset korinat ja kyseinen leninki -50%.

Illan kengät minulla oli valmiina - täydelliset punaiset Steve Maddeninit vuodelta 2006, joita olen käyttänyt kaikissa suurissa juhlissa siitä lähtien, omat hääni mukaan lukien. Itse väitöksen etikettiin ne eivät kuitenkaan välttäneet, joten ostin, kuten taannoin raportoin, ensimmäistä kertaa ikinä kenkiä netistä.

Luottojuhlakenkäni.

Kuvittelin siis ostavani mustana nuo siniset, mutta olihan näissä uusissa "matalakorkoisissani" vähän korkoa kuitenkin. No, vähemmän kuin punaisissa. Ja uskaltaisin väittää, että juhlakenkätarpeeni on tyydytetty vuosiksi eteenpäin - sen verran hyvä peruskenkä löytyi Vagabondilta tuossa. Ajattomana mustana kiiltonahkana.

Siispä vielä mekko väitöslookissa, mustissa kengissä. (Miinus koru, joka oli väitöslahja ja etiketinvastainen.)

Ja iltalookissa, punaisissa kengissä. Huomaa miten kaula-aukko on muunneltavissa umpinaisesta avonaisempaan. Kyllä on hieno mekko sellainen joka on muunneltavissa.

Eräs juhlien päähenkilö. Ei kinnaa vaatteet hällä.

Ja mikä siis parasta: ei mitään kertakäyttöistä.

PS: Minusta on lahja, että pystyy joka toisessa postauksessa esittämään paheksuvaa kulutuskritiikkiä, ja joka toisessa esittelemään uusia merkkihankintojaan. Ei siihen jokainen pysty.