Näytös 1: Asiakas kävelee lastentarvikeliikkeeseen.
Asiakas: Niin matkarattaita.
Katselee esiteltyjä matkarattaita, pohdiskelee. Saa mielijohteen: Mites noi juoksurattaat sitten?
Koska hänhän on suuri lenkkeilijä, tulevaisuudessa. Katselee juoksurattaita, rumia ovat. Ja kalliita. Myyjä hakee rivin päästä yhdet.
Myyjä: Ja sitten on tietysti nämä Baby Joggerit. Lopetamme niiden myymisen, niin tässä on viimeinen kappale erikoishintaan.
Asiakas tunnistaa brändin: "Baby Jogger", siinäpä juoksurattaiden aatelia! Tutkii, rullailee, ihastelee. Asiakkaan päässä alkaa raksuttaa. Eihän nämä niin pieneen tilaan mene, mutta sitten pääsisi lenkille. Mutta on ne kalliit! Mutta on hyvä alennus kyllä. Mutta on ne silti kalliit! Mutta on ne hienotkin. Ja vahva brändi, saa varmaan myytyä eteenpäin myöhemmin. (Asiakas on hieman päättämätöntä sorttia.)
Asiakas ostaa Baby Joggerit.
Näytös 2: Asiakas menee lenkille.
Kahden korttelin päästä huomaa, että rattaiden kanssa ei voi juosta. Heti juoksuaskeltaessa etupyörät alkavat väpättää. Asiakas menee kotiin ja googlaa - sama kokemus ollut muillakin.
Näytös 3: Asiakas palaa Lastentarvikkeeseen.
Asiakas: Nämä rattaat - näissä olisi se ongelma, että näillä ei pysty juoksemaan.
Myyjä: Niin, ei nyt juosta varsinaisesti, reipasta kävelyä ehkä. Juoksurattaat ovat sitten erikseen...
Asiakas: Kun minä nämä juoksurattaina ostin, niin en saanut sitä mitä piti.
Myyjä kiistää myyneensä rattaita juoksurattaina. Asiakas nieleskelee kiukkuista jankutusta aiheesta kylläpä myit, keskustelimme puoli tuntia minun juoksusuunnitelmistani! Myyjä kieltäytyy palauttamasta rahoja, koska rattaita on käytetty. Asiakas protestoi, koska rattaat olivat alunalkaenkin näyttökappale, mutta myyjän mukaan rattaat ovat nyt muuttuneet uusista käytetyiksi. Myyjä suostuu kuitenkin vaihtamaan vaunut (oikeisiin) juoksurattaisiin. Jollaisia asiakas ei oikeastaan halua, koska hän on jo googlannut, että netistä saa sen kirotun harhaanjohtavasti nimetyn Baby Joggerin (tyylikkäämpiä) juoksurattaita (edullisemmin). Keskustelussa käy ilmi, että oikeastaan näin pienen vauvan kanssa ei juoksemista suositella lainkaan. Valmistajan mukaan yhdeksästä kuukaudesta ylöspäin. Eli ensi vuonna, jolloin asiakas aikoi jo juosta ilman lapsia - jos nyt herra ties niin kauaa mitenkään pysyy harrastuksessaan.
Myyjä: Mutta ei tässä mitään lakia ole, että äidit tekevät ihan niin kuin tekevät.
Asiakas siirtyy katselemaan niitä alunperin etsimiään matkarattaita, mutta ei enää pysty muistamaan miksi niitä tarvitaan. Kun ei se keskimmäinen lapsikaan enää nuku päiväuniaan ulkona.
Asiakas päättää pitää kalliit (mutta tyylikkäät!) joggerinsa ja kuvittelee myyvänsä ne käypään hintaan kunhan tietää tarvitsiko oikeastaan matkarattaat vai juoksurattaat.
Myyjä: Eihän jäänyt harmittamaan? Että tule toki toistekin! Annetaan sitten ensi kerralla hyvitystä jostain seuraavasta ostoksesta, muistutat vaan.
Epilogi
Jos tämä surkea tarina olisi tapahtunut minulle, jäisin pohtimaan miten helppoa minulle on myydä jotain mitä en oikeastaan ollut ostamassa, koska en tiedä mitä olen ostamassa. Eli mikäli olisin kiinnostunut tutkimaan ja vertailemaan tämäntyyppisiä tuotteita, "shoppailemaan", en ehkä olisi hurahtanut näin pahasti harhaan.
Mutta toisaalta, miksi sitten niin riehaannuin ihkupihkuista Baby Joggereista? Olen kuljettanut lapsiani viisi vuotta aivan tyytyväisenä veljeltäni perimissä kulahtaneissa yhdistelmävaunuissa ja halvoissa matkarattaissa (jotka ovat nyt siis tulleet tiensä päähän), ja yhtäkkiä en malta luopua luksusrattaista, joiden pääasiallista hienoutta (eli muunneltavuutta) en millään tasolla tarvitse.
Vaunuepisodin jälkeen menin viereiselle kirpparille, ja ostin vauvalle pillifarkut koossa 74, vaikka onhan sillä housuja. Puheeni kuluttamisesta ja toimintani kuluttajana eivät ole oikein linjassa. Pitäisikö tässä mennä itseensä, vai pitäisikö vain pysyä poissa kaupoista - vai blogeista?
Mun tekee lähinnä mieli tirvaista myyjää. Eihän jäänyt harmittamaan my ass.
VastaaPoistaEikähän sitä paitsi varmaan kenenkään puheet ja teot aina ole linjassa. Tästä voi oppia. Minäkin voin oppia tästä, sillä itsehän menimme aikanaan ihan vain ostamaan matkarattaita, mallia "halvat". Sellaiset kyllä saimmekin, kun mulla ei tainnut siinä vaiheessa olla mitään ambitioita juosta lapsen kanssa.
Sen sijaan olen ostanut juoksuvyön koiralle, käytetty jo kahdesti. Se on tosi hyvä, etenkin jos haluaa, että koira sotkeutuu remmiinsä ja venähdyttää takajalkansa ja on sitten rauhallinen särkylääkepöhnässä kuusi viikkoa. Näin ei ole vielä käynyt, mutta lähellä oli. Ja kaikki tämä juoksuharrastuksen fasilitoinnin nimessä. Vaikken edes tykkää juosta koiran kanssa.
Että mä kyllä ymmärrän, koska vältin saman kohtalon näemmä hyyyyvin täpärästi.
Liina Liina, muistathan väkivallalla uhkailun internetissä! Sanottakoon myös, että mielestäni myyjä ihan aidosti pahoitteli lopuksi, mutta se nyt ei toki poista sitä seikkaa, että mielestäni minua johdettiin rankasti harhaan ekalla kerralla (ja minusta rahat olisi pitänyt siksi palauttaa)...
PoistaJuoksuvyö koiralle kuulostaa kyllä hyvin tärkeältä! Yhtä tärkeältä kuin ne miehet superergonomiset pienillä palluroilla varustetut juoksusukat. Että miten paljon tuotekehittelyä voi panostaa *sukkiin*!
Nettiin vaan hapollaheitto-uhkausta! Kuvaile myyjää vielä tarkasti ja kerro, missä asioit!
PoistaMä voin kuvitella kyllä missä asioit, nimittäin ainoa vaunukauppa, jonka täältä tiedän, on ihan sairaan ärsyttävä palvelutasoltaan, ja tekisi aina mieli ajaa Helsinkiin ostoksille.
En tosiaankaan ole tasapainossa kriittisen kuluttamisen puheissani ja kuluttamisessa eikä mulla selkeää ratkaisua ole. Vähemmän kauppoja ja ehkä vähemmän blogeja, jos ei osaa vastustaa niiden piilovaikutusta, mutta toisaalta bloggaaminen itsessään on aineeton harrastus, joten...
VastaaPoistaVoin käyttää paljon aikaani siihen, että etsin jotain tarvittua käytettynä, ja saatan käyttää aikaa myös siihen, että korjaan iät kaiket jotain vanhaa romua ja dyykkailen tavaraa jostain. Samaan aikaan luontevasti palvon jotain statustavaraa.
Mun on tosissaan pitänyt herätellä itseäni, koska mulla ei ole varaa omiin elintapoihini. Mulla ei olisi oikeasti vara yhtään mihinkään. Mutta se just saakin mut sitten haluamaan. Pari viikkoa sitten oli vaan "pakko" saada vihreäkimalteista luomiväriä ja rajauskynä. Mikä helvetin pakko? Nyt, kun tili on tyhjä, voin vain äimistellä, kuinka typerä olin.
Niin vai pitäisikö mennä enemmän kaupoille, kun nyt käyn vain *tositarkoituksella* ja sitten ostan mitä sieltä ekasta liikkeestä mulle sitten myydän... Blogien piilovaikutuksesta on vaikea sanoa - kai siksi sitä kutsutaan piilovaikutukseksi - mutta en kyllä tiedä mistä tällaisen "ihanat rattaat" -idean varsinaisesti olen saanut. (Onhan niissä toki graafinen muotoilu, ja kauniita asioita olen aina osannut arvostaa. Usein en kyllä hintansa vertaa.)
PoistaJa myönnän, että en edes etsinyt rattaita käytettynä - kokemukseni sateenvarjorattaista on sellainen, että ne eivät kestä montaa käyttäjää. Eli siinä mielessä nämä olivat kestävämmän kulutuksen ratkaisu? Tai siten niitä ainakin voi itselleen perustella.
Ja uuden bloggaamisen eettisen ohjeistuksen hengessä voidaan todeta, että postaus toteutettiin yhteistyössä lasten isovanhempien kanssa. Ilman sitä olisivat varmasti jääneet kauppaan "ihanuudestaan" huolimatta.
Joo, jo kirjoituksen alkuun sun olis kyllä pitänyt pehmeän vihjailevasti laittaa, että "taas oli mukavia yhteistyökumppaneita ideassa mukana", sitten isovanhemmat piilovaikutuksellisesti kuviin aseteltuina onnea hehkumaan, ja lopussa sitten pienemmällä fontilla kylmän asiallisesti rattaiden todellinen rahalähde. Mutta tää on harjoittelua. Seuraavalla kerralla osaat.
PoistaKyllä nyt sen verran pitää medialukutaitoa olla, että ymmärtää tällaiset kytkökset ihan kirjoittamattakin!
PoistaMä kyllä en olisi niellyt noita myyjän selityksiä. Käsittämätöntä toimintaa. Jos en olisi saanut rahoja takaisin niin sitten vaan kuluttaja-asiamieheen yhteyttä. Jos juoksurattailla ei voi juosta eikä myyjäkään sitä kerro niin vika on jossain muussa kuin asiakkaassa.
VastaaPoistaNiinpä, olen nössö. Mutta kyse ei siis ole siitä, etteikö juoksurattailla voisi juosta, vaan siitä, että minulle myytiin ei-juoksurattaat antaen minun ymmärtää niiden olevat hyvät juoksemiseen. Ja myyjä kiistää niin väittäneensä. Eli sana vastaan sana -tilanteessa ollaan.
PoistaOsin päätökseeni vaikutti, että kuvittelen saavani niistä vielä ihan ok hinnan eteenpäin myydessä - kunhan saisin ne vaan myyntiin - versus se, että olisin huolinut vaihdossa toisia vaunuja, joita en halua.
Ensinäkin: tämä kertomus tekee sinusta minun silmissäni ihanan inhimillisen eli erehtyväisen tyypin :) Ja se, että kuluttamistasi ylipäätään pohdit, kertoo jo paljon asennoitumisestasi siihen.
VastaaPoistaToisekseen: tuosta myyjästä, vmp!
No, minä olen kyllä siinä merkityksessä hyvin inhimillinen, huoli pois! :D
PoistaSitä en tiedä oliko se myyjä varamiespalvelusta...
Mä olen huono vaikuttumaan asioista ja tavaroista - etenkään sellaisista, jotka ovat suosittuja. Jos jotain on "kaikilla", vaikka hyvääkin, niin sitä vähemmän mua kiinnostaa. Voihan olla, että missaan jotain huippua näin, mutta itse asiassa en välitä :D Olen tässä kyllä jo pari kuukautta himoinnut käytettyinä ostettuihin Carenan halpistupliin sellaista kympin maksavaa mukitelinettä mutta en ole saanut aikaiseksi raahautua kilsan päässä sijaitsevaan lastentarvikekauppaan...
VastaaPoistaMulla toi pätee tietyissä asioissa, mutta osaan kyllä vaikuttua kauniista asioista, kuten tuolla ylempänä totesin. Yleensä kuitenkin valitsen sen edullisemman. (Esimerkiksi mies halusi olohuoneeseemme kalliin design-lampun ja minä vastustin loppuun asti moista tuhlausta. Lopulta mies osti sen minulta kysymättä. Ja musta se on upea - enkä harmittele sen ostamista. En ole hirveän looginen.)
PoistaHaha, minusta designiin (jos se on laadukasta ja "loppuelämäiseen" tarkoitukseen) sijoittaminen ei ole tuhlaamista :D Mutta esim rattaita tai lastenvaatteita en osaa pitää kovin "kestävinä" hankintoina. Ne ovat kuitenkin aikakestävyyteen sidottuja ja kulahtavat, olivat hankittaessa mitä tahansa. Designin taas kuuluu ikäänkuin parantua vanhetessaan.
PoistaNo se on kyllä totta, että olohuoneen lamppu on oletettavasti pidempään käytössä kuin Burberryn potkuhousut :D Rattaat, syöttötuolit jne. menee jo vähän siihen välille - huterimmat versiot saa kamalaksi jo yhden lapsen käytössä, laadukkaammat menee useamman perhettä läpi. Mutta mikä sitten taas on kestävää laatua ja mikä on vain muotia, se on eri asia...
PoistaMä muuten ostin Baby Joggerin matkarattaat vähän samalla tyylillä. Vanhat, käytettynä ostetut olivat rikkoutuneet Finnairin lennolla korjauskelvottomiksi, ja Finnair ystävällisesti ohjasi meidät lastentarvikeliikkeeseen, jonka kanssa heillä on yhteistyösopimus (hajoamiset ovat siis ilmeisen yleisiä), uusia valitsemaan.
VastaaPoistaMarssin sisään, kysyin matkarattaita, seisoin vähän aikaa uunona eri mallien edessä kunnes nimi Baby Jogger soitti etäisesti kelloja. Näistä mä oon joskus kuullut. Otetaan nämä.
Hyvyydestä en osaa sanoa, siellä ne ovat auton takapakissa edelleen :)
Juoksu- / fillarirattaat meillä on sitten erikseen, mutta miehen ostamina.
Että jos kolmet rattaat yhdelle perheelle riittäisivät. Ei kun kuulema jotkut sisarusrattaat tarvitaan myös. Aarg.
Hei mulla olis kuule myynnissä Baby Joggerin City Selectit, ihan ehdoton valinta kaksosrattaiden saralla! Tosi tyylikkäät, helppokäyttöiset, menee pieneen tilaan, isot pyörät, liikkuu hyvin. Tosi hyvät myös juoksurattaina kunhan ei vaan juokse! Hintakin kohdillaan!
PoistaMeillä ei oo koskaan ollut mitään kahdenistuttavaa ratkaisua, tosin esikoinen olikin jo 2,5 toisen syntyessä, eli laudalla sai kulkea (pitkinä päivinä saatoin ottaa kuopuksen liinaan ja esikoinen pääsi rattaisiin). Teillä taitaa olla vähän pienempi ikäero eli jos pitkiä matkoja meette, niin suattaapi tulla tarpeeseen.
Niin meillähän on ikäeroa tulossa 1v 8kk. Mutta toistaiseksi sitkeästi olen ostamatta taloutemme neljänsiä rattaita, ja ajattelin ainakin yrittää seisomalautaa ja vauvan kantamista Manducassa.
PoistaEräänä päivänä toki mieleeni tuli Suomen talvi, että sillä seisomalaudalla ei taida kinoksista läpi päästä, vaikka itse rattaissa olisi kuinka suuret kuulalaakeroidut ilmakumipyörät. Että ehkä mä vielä taivun. Mutta en just nyt.
No jo oli kökköä palvelua! Olikohan samaaketjua, jota me miehen kanssa nimitetään "Baby shop with no service". Mies on siis englantilainen, eikä aina muista kaikkia suomalaisia nimiä, mutta tosta kuvauksesta se tajusi heti, mistä kaupasta oli kyse, joten viittaamme kyseiseen liikkeeseen nykyään tuolla ilmaisulla. :D
VastaaPoistaNiin ja tää ei nyt varsinaisesti helpota sun ostostelutuskaa, mutta sitten kun lapsi on vähän vanhempi, kandee ostaa pyörään peräkärry, josta saa myös joggerin! Kaksi yhden hinnalla. B-)
Ja Liina, nauroin melkein kippurassa sun koirajuoksuvyökuvaukselle! :D Teidän koira taitaa olla vielä paatuneempi hihnassa keekoilija kuin meidän. Terrierit.... Tosin tossa se nyt nukkuu niin viattoman näköisenä vieressä. "Ikinä en oo vetänyt enkä ketään haukkunut ja kieppunut jaloissa."
En osaa arvata mihin ketjuun viittaat, mutta sanotaanko, että eipä sitä nimeä ole kovin vaikeasti tekstiini koodattu :D
PoistaMe oltiin viime kesänä shoppaamassa sellaista pyöräkärryä, mutta sitten niistäkin ne laadukkaammat (/fiinimmät) maksoi niin tuhottomasti, että jäivät pohdintaan ja sitten se kolmas jo ilmoittikin tulostaan niin todettiin, että ei mitkään kärryt (paitsi joku Christiania-kukkalaatikkopyörä) kuljeta meidän koko jengiä niin miksi vaivautua. Mutta katsotaan sitten taas ensi kesänä että mikä on tilanne...
(Aina välillä mä jään odottamaan että lapset kasvaa ja tää erilaisten apuvälineiden hamstraus loppuu, mutta taidan huijata itseäni - sitten se lasten kilpa(väline)varustelu vasta taitaa alkaakin...)