Yksi jos toista ihanaa kesäasiaa

Hyvän mielen Siina haastoi hyvän mielen haasteella. Tarkoituksena on listata yksitoista hyvän mielen aiheuttajaa. Ja sen teen mielelläni, koska hyvä mieli on kiva juttu (ja koska ei tässä mitään vakavahenkisiä postausaiheitakaan ole jonossa).

Kuten jo haasteen esittämisen yhteydessä totesin, ykköspaikalle laitetaan se, että

1. Siina julkaisee kirjan! Edes yksi hyvä syy odottaa syksyä. Tämä on ollut viime aikojen ihan parhaita blogiuutisia.

2. Muutenkin tietysti blogit ilahduttavat minua päivittäin. Ja bloggaaminen. Blogiskenessä kuohuu kun monet isot nimet lähtivät uuteen markkinointipalveluun. Minä koen yhä olevani harrastuksessani saamapuolella, ja hyvä niin. Paitsi että olen kade Siinan kahdensadan blogin lukulistasta! Mullahan ei olisi koskaan enää yksinäistä jos niin montaa lukisin!

Koitetaanpa sitten pikkuhiljaa päästä Siinasta eteenpäin ja jatketaan että

3. Lukeminen ylipäänsä. Hotkaisin männäviikolla Laura Gustafsonin Huorasadun, josta etukäteen olin melko vakuuttunut, että se olisi minulle liikaa, mutta tykkäsin, kuulkaa. Sitten lainasin Jonas Konstigin Totuuden naisista. Muistatteko, Konstigin? Mies kysyi, että haluanko oikein tarkoituksella provosoitua, ja totesin, että ehkäpä. Mutta tähän mennessä en ole provosoitunut, olen vain tykännyt. Eli riskillä on eletty ja löydetty helmiä. (Tämä onkin ehkä nykyisen elämäni suurinta riskinottoa.)

4. No kesä tietysti! Lämpimät päivät, rajattomat mahdollisuudet uimisineen ja retkineen - ja elämän helppous, mukavuus ja kivuus, vaikka ei menisi minnekään. (Jätetään pois disclaimerit kiukuttelevista äideistä ja lapsista, hyvän mielen listalla kun ollaan. Mutta vaikka ehkä pieniä notkahduksia (kaikkiin) päiviin mahtuu, joka ilta on sellainen olo, että hyvä, että tämäkin päivä oli!)

5. Ja hiki. Minervan Sanoissa keskusteltiin sukkahousuista, jotka tuottavat minulle iloa kymmenisen kuukautta vuodessa, mutta todella nautin näistä muutamista, jolloin sukkahousut voi jättää kaappiin. Moni alkaa näillä helteillä jo valitella turhan kuumasta, mutta antaa tulla vaan, sanon minä! Mieluummin nukunkin hikisissä lakanoissa kieriskellen kuin palelen puolta minuuttia. 

6. Geisha-jäätelö. Talven elin Geisha-patukoilla, nyt olen siirtynyt jäätelöön. Jos ei muuta tekemistä ole, tai lapsia kiukuttaa, aina voi mennä jäätelöostoksille lähikauppaan. Elämä vaan on parempaa kesäisin.

7. Tukholma, sittenkin! Luulin jo, ettei tänä vuonna, mutta niin vaan päästäänkin reissuun. Kuopuksen passiprobleemi ratkesi soitolla Kelaan - jos ei Kela-kortti ehdi tulla, Kelasta saa mukaan väliaikaisen todistuksen. Säästin siis juuri 64 euroa! Serkulta pyysin lainaan tuplarattaat ja sattuupa kaupungissa olemaan yhtä aikaa hyvä ystäväperhe Helsingistä. Voiko enää suurempaa nerokkuutta ollakaan!

8. Hyvien asioiden odottaminen. On ihanaa kun (päänsisäisessä) kalenterissa on muitekin kivoja asioita odottamassa; pieniä retkiä, kivoja tapaamisia. Olen aktivoitunut ja soittanut kavereille, että Moi, koska voin tulla kylään? Siis muillekin kuin niille muutamille kavereille, joita näen jatkuvasti. Tässä kohtaa taputan itseäni selkään pitkään ja rivakasti, ja jatkan vielä erikseen että

9. Ystävät. Ystävät, joilla on mökkinä maatila, johon voi viedä lapset rapsuttelemaan lampaita. Ystävät, joiden kanssa voi mennä pullikoimaan kahluualtaaseen. Ystävät, joiden kanssa kuuden kaverin piknikistä tulee koko puiston täyttävät suviseurat. (Täsmennän, kun luulette, että liioittelen: meillä oli tänään puistossa yhdeksäntoista lasta mukana - joukossa muutama ohimennen mukaan tarttunut naapurin lapsi, mutta valtaosa omia. Ja ei, emme tunnusta mitään väkirikasta lahkoa.) Mietin mikä onni on ollut saada lapsia samaan aikaan kuin muutkin kaverit. On sitä kuuluisaa vertaistukea, ja ennen kaikkea: on (todella paljon) seuraa sinne puistoon!

Ystävän puutahassa voi kasvaa vaikka tällainen pioni. Se aiheuttaa iloa (ei kateutta, vaikka minulla kukkivatkin vain ruohosipulit).

10. Vähän postuumisti, että Vallan linnake, siis hyvää televisiota! Harvoin osuu kohdille. Ja koska surullistahan se olisi puhua juuri päättyneestä sarjasta, niin kehuskelen että minullapa - koska aloitin katsomisen vasta kakkoskauden puolivälistä - on vaikka kuinka paljon näkemättömiä jaksoja, kunhan hankin jostain lainaan ekojen kausien boksit! Hihii!

11. Mun perhe. (No pakko se oli laittaa. Ku on se.)

Koska hyvä mieli kasvaa jakamalla, jaan haasteen eteenpäin Leluteekin Emilialle, Jennijeelle, Rouva Ruuhkalle, Intoilijalle, Lupiinille sekä henkilökohtaisen blogiskeneni uusimmalle tähdelle Saaralle. Saa päivittää!