Kasper Strömman sanoi oikeastaan jo kaiken olennaisen. Siitä lapsiperheen pakosta autoilla, tietenkin.
Minä vain jäin pohtimaan, että missä kohtaa omista valinnoista ja omasta mukavuudenhalusta tulee pakko. On pakko asua kaukana palveluista, että voi asua mukavasti. Lasten on pakko käydä kaukana koulussa, ja heidän on pakko harrastaa monia asioita. Ja heidät on vielä pakko viedä harrastuksiin autolla. Enkä sano, että jutun perhe valitsee väärin - sanon vain, että he ovat valinneet.
Käyn minäkin marketissa autolla ja vien lapsen yleensä harkkareihin autolla. Ihan puhtaasta mukavuudenhalusta. Ilman autoa käyttäisin enemmän lähikauppaa ja lapsen jumppaseura olisi kenties valittu enemmän sijainnin perusteella. Mutta olisimme yhä vahvasti elossa.
Ja jäin minä vielä sitäkin pohtimaan, että oliko tämä juttu ihan tarkoituksellinen provo Hesarilta - vai ei. Ja kumpi kertoo pahempaa lehden linjasta?
Niin tuota noin niin. Minua moinen pakkoautoilu jopa pisti hieman ärsyttämään. Ehkä tosiaan siksi, että kyse on minustakin omista valinnoista - pakko ei ole kuin köyhän kuolla, mutta kansainväliseen kouluun ei ole mikään pakko kenenkään päästä.
VastaaPoistaKetään ei ehkä yllätä, etten myöskään alkuunkaan ymmärrä tämän perheen valintoja. En näitä Hesarin erikoisessa jutussa esiteltyjä enkä myöskään niitä, jotka löytyvät tuolta Strömmanin linkittämästä MeNaikkosten jutusta.
Mä haluaisin ajatella, että juttu oli Hesarilta provo, mutta toisaalta, onko sekään nyt sitten fiksua, nostaa yksittäinen ... erm ... ihmisolento tikun nokkaan muiden naureskeltavaksi.
Aion löytää zenin hokemalla itselleni, että this too shall pass. Se on uusi lempilauseeni ja tässä tilanteessa muistuttaa kätevästi siitä, että Makkosen perheen elämäntapa ei kovin montaa vuosikymmentä kyllä jatku.
Mä en sen filippiiniläisen kotiapulaisen perusteluita lähtenyt puimaan ollenkaan, koska epäilin, etten pysyisi asialinjalla. Ja halusin tosiaan pitäytyä sanomasta, että he valitsevat väärin, koska halusin tässä yhteydessä vain sanoa, että he perustelevat väärin.
PoistaJa mun on ihan aidosti vaikea nähdä, että jutun kulma "tämä perhe joutuisi kärsimään uudesta autoveromallista" olisi vakavissaan tehty. Koska kyllä minä ainakin näistä jutuista nimenomaan saan sen käsityksen, että heillä jos kellä on siitä pakollisesta autoilusta varaa myös maksaa. Me muut voidaan ottaa bussi.
Tätähän sitä minäkin mietin tuolla perhekerhoissa ja vanhempainiltojen jälkeisiä naulakkokeskusteluja kuunnellessa itsekin, että mikä sen kiireen ja pakon kaikkeen tekemiseen, asumismuotoon, harrastamiseen ja muuhun luo.
VastaaPoistaVaikka me asutaan kerrostalossa, meillä on VAIN yksi auto ja lapsetkin harrastavat vain kerran viikossa, koska emme halua iltojamme viettää minkään hallien nurkissa, niin silti mielestämme elämämme on hyvää.
Tai ehkä juuri siksi elämänne on hyvää :)
PoistaMielenkiintoista on tosiaan, että mistä se pakko syntyy. Tarpeita saa nyt ainakin vertaisryhmistä, sosiaalisesta paineesta, kuvitelmista siitä millaista on hyvä elämä ja niin edelleen. Mutta miten niistä haluista tulee pakkoja...?
aargh! Päivän verenpaineennousu!
VastaaPoistaHyvin kysytty tuo "milloin omasta mukavuudenhalusta tulee pakko"!
Ihan hyvin voi pärjätä kokonaan autotta, tosin joutuu asumaan surkeassa lähiössä ja vieläpä kerrostalossa, mutta onpahan hyvien liikenneyhteyksien päässä.
Lapset voivat harrastaa ja saattavat käydä kouluakin muualla kuin ihan omassa lähikoulussa (paha periköön tämmöisen pakollisen elitismin) - onneksi bussi kulkee sinnekin.
Joo, sen verran nostattavaa tekstiä on, että sitä on pakko pitää laskelmoituna...
PoistaBussi kyllä kulkee yllättävän moneen paikkaan. Ehkä espoolaisetkin voisivat kehittää julkista liikennettään, eivätkä vain turvautua siihen espoolaisuuteen autoilussaan. (Eikä se kilometri bussipysäkille ehkä kuitenkaan ole ihan mahdoton rasti...)
Minusta on tavallaan mukavaa, että nuo ihmiset voivat elää sellaisessa pumpulissa, jossa kuvitellaan tuollaisten asioiden olevan pakko. Tämä siis siinä tapauksessa, että heitä ei haittaa elää tuollaista elämää ja nauttivat olostaan. Mukavaa, että ovat sen verran varoissaan, että voivat haluamansa kaltaista elämää elää.
VastaaPoistaOnhan se näinkin :) On toimeentulo kohdillaan, eivätkä arkea haittaa turhat eettiset pohdinnot (jotka eivät usein tunnu johtavan mihinkään, mutta ikävästi haittaavat monenlaisista nautinnoista nauttimista - kuten nyt vaikkapa katumaasturin omistamista).
PoistaPakko myöntää että mä repesin tuosta MeNaisten "Hän on läsnäoleva, mutta osaa olla myös huomaamaton"-kommentista. Kiteytti musta kaiken.
VastaaPoistaSiinä oli kyllä niin huikeita perusteluita, että rupesi ihan päästä heittämään. Myönnän, että en pystynyt ihan koko juttua edes lukemaan, vaan jouduin sormien välistä tirkistelemään kuten pelottavissa elokuvissa...
PoistaJust eilen keskusteltiin miehen kanssa siitä mikä tässä elämisen tason unelmissa aiheutuu ympäristön paineista ja odotuksista ja mikä todellisista omista tarpeista. Ja mikä on ylipäätään kaiken panos - tuotos -suhde. Meillä tämä kiteytyy tällä hetkellä asumiseen ja erityisesti asuinneliöihin ja lainan suuruuteen jne. Se on jännä, miten syvälle suomalaisiin on iskostettu omakotiasumisen ihanne suurella pihamaalla. Ei sen väliä, vaikka kaikki palvelut ja työpaikat olisivat kaukana. Kun itse nimenomaan olen valmis karsimaan asuinneliöistä kunhan lähikauppa on kävelymatkan päässä ja muutenkin julkiset pelaavat ym. Tosin, perheessämme on myös tehty ihan tietoinen linjanveto sen suhteen, että haluamme opettaa lapset kulkemaan kävellen / pyörällä / julkisilla ja välttelemme oman auton käyttöä (mikä ei tarkoita sitä, etteikö sitäkin tulisi käytettyä). Haluan voida viedä lapset kävellen päiväkotiin ja haluan, että heillä on sitten hieman isompina mahdollisuus kulkea itsenäisesti harrastuksiin joko pyörällä tai julkisilla. Ja sen mukaan sitä asuntoakin sitten katsellaan. Ei se ole mikään _pakko_ asua jossain hevonkuusessa. Eikä ole muuten mikään _pakko_ hommata kallista ja paljon kuluttavaa autoa. Ne on niitä valintoja. Muakin ärsyttää jotenkin suuresti miksi se oma valinta pitää aina perustella jollain ihme pakolla.
VastaaPoistaOlen eräässä elämänvaiheessa tehnyt sellaisen valinnan, että työmatkani kesti yhteen suuntaan henkilöautolla ajaen tunnin. Nyt, lapsiperheellisenä, en olisi enää valmis kyseiseen valintaan.
Mutta koska tämä on kyllä aihe, joka tosi helposti saa mun verenpaineet koholleen, niin pitää vielä siitäkin paasata, että mua ärsyttää suunnattomasti myös se millaiseksi Suomi on rakennettu ja miten yhdyskuntasuunnittelua toteutetaan. Sillä on nimenomaan mahdollistettu tämä ihmeellinen autolla liikkumisen "pakko". Voidaan pohtia myös yksilön vastuuta omista asuinvalinnoistaan suhteessa yhteiskunnan kannustamaan elintapaan: esim. verotuksen kilometrikorvaukset työssä käynnistä, ylipäätään kaavoitus ties minne ja rakentamisen salliminen haja-asutusalueelle käytännössä kai lähestulkoon aina kun joku älyää lupaa hakea, kauppakeskukset kaupunkien kehille, jonne ei ainakaan pääse julkisille jne. Voisko joku korjata tän kehityksen, hei?!
Tarkoitin siis niitä verotuksen vähennyksiä työssä käynnistä. Voisinko olla yhtään epäselvempi. ;)
PoistaTarpeet ja unelmat, utopiat ja realiteetit, onhan siinä järjestelemistä itse kullakin. Meillä erityisesti mies haaveilee omakotiasumisesta, mutta onneksi sitä voi Turun kaltaisessa kaupungissa toteuttaa vielä ihan järjellisissä maantieteellisissä sijainneissa. Pääkaupunkiseudun hinnoilla homma on taas jo ihan eri. Mutta kun asuntoa on katseltu (sieltä Helsingistäkin) on kolme asiaa meillä ylitse muiden: etäisyys bussipysäkille (tai, ah, metroon), päiväkotiin ja lähikauppaan. Olkoon vaan pikkuinen siwa, mutta ettei jokaista puuttuvaa maitotölkkiä tarvitse hakea autolla.
PoistaYksi kaveri myös kommentoi Facebookissa, että lienee vaikeaa asemoida itseään edes Espoossa nurkkaan, josta olisi 10 kilometriä lähimpään kauppaan. Mutta tietysti on kauppoja ja kauppoja...
Oho, meillähän on samat kaverit! Tai sitten moni on ihmetellyt samaa. :) Mummoni kyllä pyöräili kauppaan 25km kesät talvet. Lääkäriin 40. Taitaa Makkosia laiskottaa!
PoistaHeh, jostain syystä tää tuntuu sopivalta paikalta tarjoutua vertaistueksi kaikille tavallisena pidetystä poikkeavia ratkaisuja tekeville. Ympäröivien ihmisten ja yhteiskunnan mielipide kyllä vaikuttaa yllättävän paljon ihmisten ratkaisuihin ilman, että he tajuavatkaan. Ja lisähuomautus: omakotiasumisen ei välttämättä tarvitse olla kallista. Nimim. "Asun pusikossa ja lämpimiä neliöitä alle 50". Tiettävästi täällä on lapsiakin joskus kasvatettu. Mutta jos kaikki sukulaiset ja tuttavat asuu ns. kalliilla seudulla, ei oo helppoo lähteä kauas halvemmille alueille. Tilanpuutteeseen sanoisin, että jos toisten naamat ja yksityisyyden puute alkaa ärsyttää, voi aona mennä ulos. Nykyäänhän kai mennään toiseen huoneeseen tietotekniikan kanssa.
VastaaPoistaJust oli Iltasanomissa linkki rintamamiestaloon puutarhoineen, joita kaupattiin 12 000 €:lla. Välttämättä "peruskorjattava" tai "purkukuntoinen" asuntoilmoituksissa ei pidä edes paikkaansa, jos käsitys asumisesta on itsellä vähemmän luksus kuin myyjällä.
Tuo on kyllä ihan asiallinen huomautus, että metsässä asuminen ei tarkoita luksusasumista sinänsä :) Toki työpaikka sanelee varmaan monella sitä asumispaikkaa - mutta moni voi tietysti tehdä töitä kotoaankin käsin (ja vielä useampi valitsee autoilla pitkiä matkoja töihin). Itse olen sen verran sosiaalinen eläin, että kaupunkiasuminen houkuttaa liikkumisen helppouden takia. Mitä pienempi vaiva on piipahtaa jossain, sen helpommin se tulee tehtyä...
PoistaEi tarkoitakaan, mutta mun mielestä ongelma on se, että sinne metsään mennään, jotta on omilla tuloilla varaa hommata se omakotitalo ja suuri pihamaa. Jos ns. järkevämmällä sijainnilla saisit rivitalokolmion ja jostain 40 minuutin automatkan päästä 140 neliötä, niin johan suomalainen muuttaa avarampien neliöiden perässä miettimättä sitä arkeaan sen enempää. Moni ei varmasti myöskään huomioi asumiskustannuksissaan sitä, että lähempänä keskustaa pärjäisi esim. yhdellä autolla, mutta siellä korvessa niitä sitten tarvitaan kaksi. Ja siihen sitä sitten kaatui osa "säästöstä" saman tien.
PoistaToki ymmärrän, että osa haluaa asua avarasti naapureiden liikaa ahdistamatta, mutta sitten pitäisi kantaa ne seuraukset siitä. Että julkiset ei kulje, että kauppa on kaukana ja että sitä yksityisautoilua saatetaan -hei- alkaa verottaa vähän rankemmin kuin on ollut tapana.
No nuopa ne vaihtoehdot juuri on - mekin kun passiivisaktiivisesti muuttoa mietitään. Ja vaikka minä olen sijainnin vaikka kannattaja, vaakakupin eri puolet eivät ole niin helposti verrattavissa: Lähikauppa vai tilaa kuivata pyykit muualla kuin olohuoneessa? Koulu takapihalla vai omat huoneet lapsille? Epäilen, että me emme muuta ikinä, koska emme löydä konsensusta haluistamme ja tarpeistamme :D
PoistaMutta että autoilua alettaisiin verottaa enemmän? Ei tässä maassa! Eihän tämä uusikaan verotussysteemi tähtää verotuksen korotukseen vaan uudelleenjakoon. Mutta ymmärrykseni uuden systeemin kaikista koukeroista on vajavainen eli en kommentoi sitä sen enempää. Sen ymmärsin, että pirun teknologiavetoinen on ja kuulostaa nimenomaan jonkun Nokian insinöörin kostealta unelta.
Ai, mä luulin, että tässä nimenomaan halutaan verottaa autoilua enemmän ja ohjata se verotuksen kasvu autoilukilometrien mukaan. Mutta olen ilmeisesti ymmärtänyt väärin? Se ei sinällään yllätä, sillä en ole ehtinyt perehtyä varsinaiseen esitykseen yhtään ja olen vain kuullut sanan sieltä, toisen täältä. Tota teknologiavetoisuutta mäkään en kyllä oikein ymmärrä. Miksi autoihin pitäisi asentaa joku laite, kun kilometriperusteista kulutusta voitaisiin helposti verottaa korottamalla bensiinin hintaa. Silleen ihan reilusti vaikka. Mut kun se on niin pyhä asia, että pitää kai keksiä joku rinnakkaisjärjestelmä?? Ehkä pitäisi tosiaa lukea se esitys ennenkuin kommentoi siitä... ;)
PoistaHeh, huvittavan samankaltaista keskustelua näköjään teillä kuin meillä. Pyykinkuivausargumentit ja omat huoneet lapsille ne täälläkin seikkailevat. Sitten kun tähän vielä lisää työnhaun, joka ohjaa vahvasti pk-seudulle, niin soppa on valmis. No, omasta pihasta ainakin joutuu luopumaan jos sinne pääkaupunkiseudulle tästä vielä päädytään. Kaikkein eniten mulla kyllä painaa silti vaakakupissa työmatkaan käytetty aika. Kyllä se puoleen tuntiin pitää pystyä tekemään. Pyörällä aikaa saa kulua enemmän, koska silloin tulee hoidettua päivän urheilusuorite samalla. Idea kai näissä pähkäilyissä on se, että selkeyttää itselleen sen eri näkökohtien tärkeysjärjestyksen ja tekee valinnat sitten sen mukaan. Mun on siis "pakko" asua työpaikan lähellä. ;) Toisen on sitten "pakko" asua siellä yksityisautoilun kultamailla. Sellasta se on, pakko on valita.
Ideana kai on, että siellä oikeasti haja-asutussa maassa ei saa liikkuminen tulla liian kalliiksi, vaan korotus käy ruuhka-Suomeen. Sinne Makkosille. Siksi ei bensaveron korotus ole vaihtoehto.
PoistaTosin, pakkomyytiinhän sitä jengille digiboksitkin. Että onhan näitä. Miksi tämä olisi siinä mielessä mitenkään eri juttu.
PoistaMutta jos siis korotus käy ruuhka-Suomeen, niin aleneeko verotus jossain muualla, jos lisäverokertymää ei havitella. Vai ajatellaanko, että autoilun väheneminen tuo kompensoi sitten tuon lisäkertymän?
Pilami, pahoin pelkään, että puolen tunnin työmatka pk-seudulla saattaa olla osastoa "kaikkea ei voi saada". Tai voi, jos on rahaa ja siten varaa valita. Tai jos sattuu löytämään kivan asunnon ihan juna- tai metroaseman vierestä.
PoistaOon asunut Helsingissä kymmenessä eri osoitteessa, ja vain muutamassa niistä matka Rautatientorille on kestänyt alle puoli tuntia. Nämä osoitteet sijaitsivat Töölössä, Krunikassa ja Kumpulassa, joista aika harvalla on varaa ostaa perheasuntoa.
Sen sijaan pohjoisista, koillisista ja itäisistä lähiöistä olen matkustanut julkisilla keskustaan 30 - 45 minuuttia, riippuen kulkuvälineestä, ruuhkasta ja säästä. Ja tämä oli siis vasta matka-aika keskustaan - työpaikan sijainnista riippuen aika voi tietty olla paljon lyhyempi tai pidempikin. Yleensä pidempi. Nyt me asutaan idässä ja kuljen töihin itäiseen kantakaupunkiin bussi-bussi-yhdistelmällä ja aikaa kuluu 35-40 minuuttia. (Autolla saman matkan taittaa vartissa, mutta ei nyt ajatella sitä vaihtoehtoa, onneksi on parkkiongelmat).
Noin muuten tämä pakko on kyllä jännä juttu. Aika helposti asioita perustelee itselleen sillä, että pakko on, vaikka kyse olisi helppoudesta ja mukavuudenhalusta. Tunnistan tämän kyllä. Pilamin kanssa samaa mieltä myös suomalaisten kummallisesta pakosta asua omakotitalossa (niissä on muuten usein suora sähkölämmitys tuolla haja-asutusalueilla! Sataneliöisen kämpän lämmittämiseen kuluu helposti toista sataa euroa kuussa. Saman verran voi varata auton huoltoihin, vuosittaisiin uusiin renkaisiin ja muihin yllättäviin menoeriin, jos kulkee vaikkapa 50 kilometrisen työmatkan päivittäin, bensoista nyt puhumattakaan. Että ihan hyvät neliöt samaan hintaan saa lähempääkin, jos tulee laskeneeksi nämä kulut mukaan suunnitelmissaan. Nimimerkillä Kantapään kautta.)
Toivottavasti puhun samasta asiasta:
VastaaPoistakun isäni sanoo että joulunakin on "pakko pitää kännykkä auki siltä varalta että työnantaja tarvitsee apua", kyse ei tietenkään ole pakosta. Kyse on siitä, että isäni on kasvanut arvostamaan työtä yli kaiken ja nauttii myös siitä rehdin miehen maineesta.
Mutta ei hän voi sanoa "Pidän puhelinta auki koska nautin saamastani arvostuksesta, tuntuu hyvältä olla tarpeellinen." Hän ei kehtaa paljastaa tätä.
Minunkin on pakko syödä. Eli ei ole. Tosiasiassa haluan elää. Pakko ei ole.
-Nuppu
Tuon ilmiön kyllä tunnistan, että on pakko tehdä hirveästi töitä - kai se usein on aika pitkälti oma valinta: miten korkeaan asemaan tähtää, miten paljon arvostaa sitä omaa kiireen tunnettaan ja tärkeyttään ja niin edelleen. Toki on myös aloja ja työpaikkoja, jossa on oikeasti pakko hyväksyä vaikkapa palkattomat ylityöt, jos haluaa työpaikkansa pitää. Eli on pakkoja ja pakkoja.
PoistaSyömisen pakkoon sanoisin, että se nyt on kyllä nimenomaan pakko - jos elämistä kuitenkin pidetään perustasona. Melkein kaikki muu onkin sitä vapaaehtoista tilbehööriä...
Tää on mulle sellainen ikuinen lempiaihe, kun töissä saa joka päivä keskustella ihmisten kanssa siitä että jos haluaa asua 400 neliön omakotitalossa keskellä ei-mitään niin siellä todennäköisesti ei ole samoja palveluita kävelyetäisyydellä kuin Helsingin keskustassa - valintakysymyksiä, mutta aikuisetkin unohtaa aika usein että kaikkea ei voi saada, ainakaan asuntopoliittisissa kysymyksissä.
VastaaPoistaVoisin paasata tästä vaikka kuinka paljon, mutta purinkin omat aggressioni avautumalla Makkosen espoolaisille sielunveljille, jotka iloitsivat uusista autoista (kelaa, monikossa!), järkyttävistä ajo- ja lentokilometreisitään ja muista tavoistaan vauhdittaa maailmanloppua Facebookissa - helpotti ihan älyttömästi.
Sulla on kyllä parhaat Facebook-piirit! Ainakin verenpaineet nostatukseen :D
PoistaMutta näinhän se on. Omakotitalo järven rannalla Helsingin keskustassa - sehän se olla pitäisi jokaisella.
No tämä oli mainiosti todettu.
VastaaPoistaTosin mä en tiedä, missä määrin sillä on merkitystä, että tekee (ympäristön kannalta) huonoja valintoja tietoisesti, tai että tekee ne, koska on "pakko". Että onko väliä tuhoaako ympäristöä hunolla omatunnolla vai hyvällä omatunnolla? Nimim. vain ja ainoastaan mukavuudenhalusta autoileva. Tosin ihan järkyttäviä määriä noi kyllä ajaa, juuri laskin, että meillä tulee vuoden aikana ihan maksimissaan 5000 km ajettua. Ja ajo on siis lasten koulu- ja harrastuskuskaamista, sitä ei vain ole "pakko" tehdä joka päivä, kun julkisillakin pääsee.
Ah, hyvä näkökulma! Tietenkin lopputuloksen eli ympäristön tuhoamisen näkökulmasta on yhdentekevää tekeekö automatkansa hyvällä vai huonolla omallatunnolla. Jotenkin tahtoisin kuitenkin ajatella, että huonolla omallatunnolla on vaikea ajella 60 000 kilometriä vuodessa, vaan siinä kohtaa alkaa jo etsiä niitä muita vaihtoehtoja. Eli kai se huono omatunto kuitenkin vähentää ajoa - verrattuna siihen, että "on pakko", muka vaihtoehdoton tilanne.
PoistaMua nyppii "espoolaisasenne" niin kovasti. Siis autoilussa ja siis se "pakko" olla auto ja pakko mennä jokaikiseen paikkaan autolla. Se on kumminkin pk-seutua ja siellä on tarpeeksi ihmisiä kannattavaan ja toimivaan joukkoliikenteeseen...mutkun omat autot ja länsiväylä (niin ja siis olen asunut Espoossa semmoiset 6 vuotta itsekin, että kokemusta on, tosin autoa ei ollut eikä ole myöskään tullut). Meidän valinta on asuminen kantakaupungissa. Totta, neliöt on kalliimpia, mutta eipähän tartte autoa (kustannusvertailua auto kaikkine kuluineen vs. julkisen liikenten lippu tai hyvä fillari on tullut suoritettua). Meillä asunnon valintaan tärkein kriteeri oli sijainti. Tästä pääsee ihan kaikkialle julkisilla ja nopsaan. Lähikauppoja on 1km säteellä kaikista kaupparyhmistä (pl. lidl jonne on 2km matkaa). Pk on 500m päässä ja tuleva koulu 200m päässä. Työpaikoille julkisin 30 minsaa, pyörällä 15-20 minsaa. Eikä siinä mitään, kyllä meillä joskus on autolle tarvetta. Silloin joka lainataan isovanhemmilta tai sit vuokrataan tai otetaan taksi. Joulumatkailussa valittiin esim. auto junan sijaan, kun kustannus on about sama (kiitos VR vaan lipunhinnoista) ja autolla lapsen kanssa pidempi matka vaan on, no aika paljon helpompaa. Tunnistan siis sen että joskus se oma auto on helpompi, mutta ei se sitä tosiaan aina ole. Meiltä esim. keskustaan julkisilla menee 15-20 minsaa (odotusaikaa pysäkillä ei käytännössä ole, kun liikenne on niin tiheää) ja pyörällä 10-15 minsaa. Autolla menisi ehkä 20-30 minsaa plus parkkipaikan etsiminen...
VastaaPoistaJoo ja sit tää kalliit neliöt palveluiden lähellä vs. halvat neliöt periferiassa plus 1-2 autoa. Harva taitaa ajatella sitä, että auto ei ole sijoitus, mutta asunto voi sitä olla. Auto on käytännössä vain kuluerä, asunto voi kodin lisäksi olla hyväkin sijoitus (lähellä keskustaa yleensä on).
Minä pidän kyllä ideaalina teidän kaltaista asumista. Mutta toisaalta mietin, että jossain kohtaa tulee (useimmilla) raja vastaan absoluuttisen hinnan (ja asunnon koon) kanssa. Meillä ei olisi asiaa Helsingin keskustaan kuin ehkä johonkin 50-neliöiseen kämppään. Ja se alkaa olla vähän liian kompaktia keskusta-asumista minunkin makuuni. :D Mutta tietenkään se 200 neliötä Nurmijärveltä ei ole mikään "toinen vaihtoehto", vaan siinä välissä on aika iso spektri muita.
PoistaJa totta, asunto Helsingin kantakaupungissa ei varmasti ole huono sijoitus ikinä. (Se oma metsään rakennettu omakotitalo voi ollakin.) Mutta, kuten sanoin, ensin pitäisi olla varaa tehdä se sijoitus :)
Kyllä meidän mukavuudenhalua on asua kaukana Helsingistä ja kulkea junalla töissä. Auto seisoo pihassa, mutta kaupat, asema ja hoitopaikka ovat kyllä kävely- tai pyöräilymatkan päässä. En tajua noita pakko autoilla - perusteluita lainkaan. Meille on ehkä käynyt myös niin, että vaikka "palvelut" jäivät Helsinkiin, niin emme myöskään kaipaa niitä enää.
VastaaPoistaEn ole perehtynyt tuohon autoilun verotuksen muuttamiseen yhtään, mutta mun mielestä se oli ihan raikas idea. En tosin ole tavannut ketään, jonka mielestä se olis ollut hyvä juttu. Minusta se vaikutti olevan ihan ok, koska eihän täällä etelässä tosiaan kenenkään ole pakko autoilla. En vaan saa sanottua tätä ääneen missään, kun on niin tunteita herättävä asia tuo vapaus (vai pakko?) autoilla niin paljon kuin haluaa. Tai on pakko.