sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Paras ystäväni

Jos et voi kirjoittaa otsikosta, kirjoita sen vierestä. Sillä ohjeella suoritettiin yksi maisterintutkinto, joten eiköhän se kelpaa yhteen blogihaasteeseenkin.

En nimittäin voi puhua yksikössä. Minulla on ollut parhaita ystäviä useita, yhtä aikaa ja peräkkäin. Oletan olleeni myös paras ystävä monelle, mutta parhaankaan ystävyyden ei tarvitse olla toisia poissulkevaa kuten yksiavioisen parisuhteen. Mieluummin vertaisin ystäviä sisaruksiin tai lapsiin - ei niistäkään valita parasta. Minulla on useita tärkeitä, parhaita ystäviä.

Ja tiedän olevani onnekas.

Kerran varhaisteininä, varmaan valitettuani jostain kaveristani, isäni sanoi poikkeuksellisen tiukasti, että ystäviä ei pidä valita. Tarkoittaen että niitä on helpompi menettää kuin saada uusia. Tuolloin, koulun ja harrastusten tukemassa jatkuvassa sosiaalisessa kanssakäymisessä ajatus tuntui kaukaiselta, mutta sen viisaus on kirkastunut myöhemmin. Ystävistä kannattaa pitää kiinni.

Ystävät ovat itse valittu perhe. Ja ruuhkavuosien ystävyys: se on leikkitreffejä, karattuja iltoja, lenkkejä, ompelukerhoja, mökkiviikonloppuja, lounaita, jaettuja kokemuksia ja somekeskusteluita. Se on yhteisiä muistoja ja eläkesuunnitelmia. Tieto tuesta silloin kun sitä tarvitaan. Paras ystävä ei tarkoita samaa kuin lapsena tai nuorena aikuisena. Mutta ei se ainakaan tarkoita yhtään vähempää.


***

Ainekirjoitushaasteen emäntänä tällä kierroksella toimi Leluteekin Emilia, jonka tontilta voi kärkkyä haasteen koostetta ja haasteen seuraavaa osoitetta.

11 kommenttia:

  1. No niin, mäkin menin aika samaan suuntaan aiheen vierestä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi, että sä niin elegantisti viittasit Aristoteleeseen! Täytyy myöntää, kun sä puhut Aristoteleesta, siinä on äitiysblogi kohdillaan!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus, ja ihana viisas isä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Ja viisas on, vaikka (tai koska?) vähemmän sellainen elämänohjeita jakava noin yleensä.

      Poista
  3. Minulla taisi vilahtaa kirjoittaessa mielessäni tuo sama vertaus parisuhteeseen. Kummaa, miksi lapset ja nuoret, minä itsekin silloin, joskus oli mustasukkainenkin parhaasta ystävästään. Aikuisena ajatus tuntuu hassulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttöjen välinen BFF ja BFFFFF-oletus luo ehkä tarvetta sellaiseen. Että jos pitäisi tai voi olla vain yksi todellinen ystävä - kai siitä voi sitten olla mustasukkainenkin.

      Minä olen useampaan otteeseen tasapainoillut erilaisissa kolmen tai useamman tytön bestiskimpoissa, mutta en muista juuri mustasukkaisuutta kokeneeni. Kateutta kyllä jos muut ovat tehneet jotain, josta mä olen jäänyt paitsi. :D

      Poista
  4. Mä oon alkanut kokea tuon kiinnipitämisasian jotenkin eri tavalla sitä mukaa, mitä vanhemmaksi olen tullut. Luotan - ehkä hupsusti - siihen, että ystäviä elämä tuo mukanaan kaiken ikää, kun vain muistaa olla moiselle avoin. Siihenkin luotan, että elämä enimmäkseen ei vie ystäviä - jos kaikki pysyvät hengissä, on ihan ok, että välillä ollaan vähän kauempana ja välillä vähän lähempänä.

    (En näemmä ole vielä ihan tottunut näihin sanavahvistuksiin, terveisin nimim. "Kommentti roikkui vahvistuskentässä parisen tuntia kunnes muistin tulla viimeistelemään homman".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee tarkentaa mitä tarkoitan ystävistä kiinni pitämisellä. En sitä, että tapaamisia pitäisi järjestää keinotekoisesti tai kokea syyllisyyttä jos näkemisväli kasvaa (joista jälkimmäiseen kyllä syyllistyn - syyllistyn syyllistymiseen, hah!). Vaan ehkä ennemminkin juuri sitä, että ei haittaa vaikka on vierähtänyt kolme vuotta välissä - se ei ole syy poistaa ihmistä ystävien listalta eikä estä ottamasta yhteyttä jos sattuukin samaan kaupunkiin tai aikasilmukkaan.

      Ja on totta, eri elämäntilanteissa tulee hengattua eri ihmisten kanssa; mutta on myös ihan hirveä rikkaus kun onnistuu olemaan erilaisissa elämäntilanteissa niiden samojen ihmisten kanssa. Ja molempi parempi, sanon minä! Ystäviä voi tuskin olla liikaa.

      Ja anteeksi, sanavahvistukset ovat hanurista. Innokkain kommentoijani on kuitenkin joku japanialainen spämmibotti, joten siksi pidän sitä toistaiseksi päällä...

      Poista
    2. Me ajatellaan siis selvästi aika lailla samoin ystäväasiasta. Ei se kyllä oikeastaan yhtään yllätä.

      Poista
  5. Totta - ystäviä on vaikea laittaa järjestykseen näin aikuisena! Ja aika harvoin tulee edes tällaista tilannetta, että yrittäisi miettiä, kuka ystävistä olisi paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sun paras ystävä oli kyllä ihku! <3 Ja kai mullakin mies on yksi paras ystävä, mutta eri tavalla paras kuin joku muu. Superlatiivit on kyllä eri vaikeita tällaisissa asioissa...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...