maanantai 26. syyskuuta 2011

Maailma muuttuu, Tätiseni

Lapsen leikit ovat mainio indikaattori tekniikan kehityksestä. Ei yllätä, että lapsi osaa sujuvasti käyttää tietokonetta ja kosketusnäyttöpuhelinta,* tai että hän leikeissään lähettelee sähköposteja ja tekstiviestejä – ehkä enemmän yllätti kun lapsi tunnisti neuvolan luuripuhelinlelun puhelimeksi. (Tosin tunnistaa se seeproja ja norsujakin, eikä niitäkään ole meillä kotona näkynyt.)

Mutta vaikka teknologia muuttuu, oma liikekieli ja ajattelu ei. (Saati sitten kieli: kuinkakohan kauan vielä puhumme videovuokraamoista ja ohjelmien nauhoittamisesta?) Pitkään kännykkäkaudelle esitin "luurin korvaan lyömistä" viskaamalla käden alas kuvitteellista luuria pidellen. Lapsi tekee sen painamalla kuvitteellista punaista luuria toisessa kämmenessään (tietysti).

Kun leikimme kauppaa, lapsi ei tiedä vaihtorahoista mitään, mutta kysyy "Pankki vai luotto?" ja "Haluatko kuitin?"

Kuvan kassakoneella leikkiessämme kysyin lapselta oliko hän myyjänä "lyönyt ostokset kassaan". Toisin kuin minä, joka painelen noita kolmea näppäintä rekisteröidäkseni ostokset, lapsi asetti jokaisen tuotteen kassalippaan kohdalle ja sanoi "tshi-tshiii". Viivakoodinlukijahan se siinä.

* Sain hiljattain uuden puhelimen, kosketusnäytöllisen. Mies valitsi. Minä olin hädintuskin oppinut soittamaan sillä, kun lapsi tuli pyytämään saisiko pelata puhelimella.
"Ei tässä ole pelejä," yritin. "Onpas, katso täällä," vastasi kolmevuotias ja haki valikosta pelit.
"No, pelaa nyt sitten, mutta sen jälkeen kyllä kerrot miten saan poimittua puhelinnumerot tekstiviesteistä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...