perjantai 5. lokakuuta 2012

Rahoille vastinetta (eli kuvitelmat vs. todellisuus)

Tiedätte varmaan paljonko maksaa salijäsenyys isoissa kuntokeskuksissa. Ja ehkä on käynyt ilmi myös sääst kitsas luonteeni. No, kiitos hyvän ystäväni, en maksa täyttä hintaa omasta jäsenyydestäni. Ja tällaisella luonteella vuosijäsenyys kannustaa käymään tunneilla ahkeraan, jotta saa rahoilleen vastinetta.

Kysyttäessä vastaan käyväni jumpassa noin kerran viikossa. Aiemmin minulla oli futis kerran viikossa, ja sitten kävin jumpassa toisen kerran. Tavoitteena on ollut kaksi jumppaa viikossa, mutta se on harvoin toteutunut. Olen nirso jumppieni suhteen, ja niitä kivoja tunteja on harvoin sellaiseen aikaan jolloin pääsisin. Kun miehellä on omat harrastuksensa ja niin edelleen.*

Nyt valitettavasti kuitenkin salini tarjoaa tällaista hienoa palvelua, jonka avulla voi seurata omia treenejään.

Tässä treenini viimeisen 12 viikon ajalta. Tuo ylempi pallura tarkoittaa yhtä treeniä. Siis viikossa. Ihan melkein joka viikko.


Ja tässä on kuukausinäkymä.


Viime talvena kävin ihan kohtuulliset viisi kertaa kuussa, mutta huhtikuussa alkoi alamäki. Työkiireet ennen muuta.* Ja sitten kesäloma.* Toukokuussa kävin yhden kerran, heinä- ja elokuussa kahdesti ja syyskuussa kerran. No oli pahoinvointia ja kaikkea sellaista.*

Tulee siinä yhdelle jumppakerralle hintaa.

Nyt kauhistelen, että jos lokakuusta tuo käyrä ei nouse takaisin viiteen ja pysy siellä loppuvuotta, niin... Niin, tosiaan, mitä sitten? Lopetan jäsenyyden ja sitten mitä?

Ehkä parempi kysymys olisi, millä minut sinne jumppaan motivoisi. Lajin vaihtoahan olen pohtinut (ja minulle on suositeltu) aiemminkin, mutta olen niin kovin huono aloittamaan uutta. Ainakaan nyt 5. kuulla. Sen baletin aloitin ja se on ihanaa, mutta ei siellä minun taidoillani tule edes kunnolla hiki.

Ja on mulla sentään aika hyvä alennus...

*Seli seli.

4 kommenttia:

  1. Joo siis noilla saleillahan EI säästä ja hintaa yhdelle hikoilulle tulee ihan sikamaisesti. Ellei nyt satu olemaan joku perheetön himourheilija, joka vetää kolme jumppaa putkeen päivittäin.

    Minä palasin nyt perheellistyttyäni (onko tuo sana?) vanhoihin kunnon aikuisopistojumppiin. Koko lukukausi joka viikko sama aika ja paikka. Kun tästä on kerran sovittu, mieskin muistaa palata töistä niin, että ehdin jumppaan. Ei tartte pohtia ja vatvoa mikä jumppa tänään huvittaisi, kuten tein ennen, ja sitä pohtiessa helposti jäi menemättä mihinkään jumppaan.

    Saatko kuitenkin helposti irtisanottua sen superhalvan jäsenyyden? Tai vähintäänkin hyllytettyä kunnes nuorimmainen menee rippikouluun yms? ;)

    Jumppamotivaatiosta. Mulle se on se, että pääsee jonnekin. Yksin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se totta, että säännölliset futisharkat ja balettitunnit on paljon helpompi laittaa sinne kalenteriin. Mutta toisaalta on kiva, että on jotain joustoakin illoissa, että voi nähdä kavereita yms. Huijaan siis itseäni sillä teoreettisella kuviolla, että voin mennä jumppaan "torstaina tai perjantaina, kumpi sitten paremmin sopii". Eli en kumpanakaan.

      Saan sopparin irtisanottua, mutta en saa sitä enää samaan hintaan takaisin jos alkaa kaduttaa. Näin se pitää koukussa. ;) Ajattelinkin nyt raskauden loppuun ainakin jatkaa, ja sitten pistän hyllylle. Jos sitten kolmannen jälkeen saan jatkettua SEKÄ futista ETTÄ balettia, on irtisanominen aika.

      Ja kyllä, toi on paras motivaattori, etenkin äitiyslomalla. Nykyään on toisin päin, eli jos menee esim. kello kuuden jumppaan, niin ei oikeastaan näe koko päivänä lapsia muuta kuin pukemisen ja riisumisen merkeissä. Eli ei sitä monena päivä voi, vaikka miehen puolesta onnistuisikin - eikä todellakaan onnistu.

      Poista
    2. Mulla oli kerran sellainen salijäsenyys, että maksoi 41€ kuussa ja sai käydä kaikissa Suomen SATSeissa. Kyllästyin formaattijumppiin ja luovuin siitä, enkä voi enää liittyä mihinkään saliin, jossa kk-jäsenyys on yöi 50€. Eli mihinkään.

      Mä käyn nykyään juoksemassa kun lapsi nukkuu, että näkisin sitäkin joskus. Vaikka pari viime vkoa on kyllä juoksut olleet lähinnä teoreettisia - mulle rutiini on kaikki kaikessa. Satunnaisuus ei toimi, ja siksi nuo jäsenyydetkään ei musta kannata jos salille ei ole oikeasti mahdollisuutta mennä tarpeeksi usein. (Mulle rutiiniksi ei riitä kerran viikossa, koska lintsaan heti toisella kerralla.)

      Poista
  2. Juokseminen olisi kyllä helpoin ja paras liikuntamuoto, ehdottomasti. Mutta kun se on vaan niin puuduttavan kamalaa.

    Aina joskus olen kausittain innostunut - ulkomailla asuessa esimerikiksi, kun en ole osannut etsiytyä harrastuksiin ja maisemiakin on ollut kiva katsella. Tuonne sukanpimeään ja kylmään Turkuun sen sijaan.... Otan mieluummin vähän sipsiä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...