Tunnustus! Ja hieno sellainen: a blog with substance! Siis sisältöblogi. Jes. Näin tykkää Leopardikuningatar. Kiitokset siis sinne!
Haasteeseen kuuluu:
1. Kiittää sen lähettänyttä bloggaria.
Check. Kuten nyt hyvin tapoihin kuuluu.
2. Jakaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.
3. Ilmoittaa heille haastavasi heidät mukaan.
Haluaisin
kovasti nimetä jotain uusia blogeja, mutta valitettavasti lukulistani
ei ole juurikaan kasvanut viime aikoina. Substanssia on tietenkin
kaikissa suosikkiblogeissani, joita voi bongailla tuosta sivupaneelista.
Yksi uusi kuitenkin on, ja se on hyvä nimetä ennen joulua: Pakollinen joulu. Jos ei olkipukin rakentaminen vessapaperirullista ole substanssia niin en tiedä mikä on!
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
(No hyvä ettei sentään faktaa.)
- Pureskelen nahkaa kynsien ympäriltä. Etenkin stressaantuneena. Viehättävä tapa.
- Kävin kesällä McDonaldsissa (ensimmäistä kertaa vuoden 1995 jälkeen). Kasvishampurilainen oli ihan ok, ranet ei.
- Olen ollut rastapää ja kalju. Kaljua haikailen yhä.
- Vietin varhaisteininä yhden kesän vaatekomerossa kirjoja lukien. Se tuntui varmaan jotenkin dramaattisemmalta.
- Olen hysteerisyyteen taipuvainen myöhästymisen suhteen, ja ylimitoitan järjestelmällisesti matkoihin kuluvat ajat. Tästä aiheutuu tasaisin väliajoin riitaa miehen kanssa, jonka aikakäsitys on, no, toisenlainen. Osaratkaisuna ongelmaan on lähtöajan valehtelu miehelle puolella tunnilla, mutta valitettavasti en aina muista tehdä tätä.
- Menin nuorena maailmannaisena (yksinäni) Kiinaan mukanani (ainoastaan) Korean rahaa (tai Taiwanin, kuka niistä tietää). Olin kiukkuinen kun ravintolassa eivät meinanneet huolia rahojani ja sain kovin vähän vaihtorahaa.
- Olen lentänyt kasvoilleni polkupyörän tangon yli ja katkonut etuhampaani syvältä juuresta. Taksi vei minut läheiselle terveysasemalle, josta joku ihana hoitaja lähti keräämään hampaani kadulta, säilöen ne kahvikermaansa. Hampaat istutettiin takaisin, ja vastoin silloista kuvitelmaa ne ovat pysyneet paikoillaan. Esteettinen haitta oli kuitenkin pysyvä.
- Nukun aina korvatulpat korvissa. Liialliseksi melutasoksi riittää, että mieheni hengittää. Talvisin nukun usein myös sukkahoudut jalassa. Nukkuessa ei voi olla liian hiljaista. Eikä liian lämmintä.
Kas näin. Tuli sisältöä koko viikoksi.
 |
| Kuka näitä tickereitä oikeasti tekee? Kamoon, hei... |
Mahtavia satunnaisasioita! Minäkin pureskelen kynsienympärysaluetta. Ei tarvita edes stressiä.
VastaaPoistaMums mums. Olen muuten muuten aikamoinen käsihygieenikko - saan puistatusta ovenkahvoista ja bussin tangoista. (Brrrr!) Mutta ei tuota mitään ongelmaa sitten aterioida niitä sormia, jotka kuitenkin ovat johonkin jonkun muun koskettamaan "saattaneet" koskea.
PoistaSaat toisenkin tunnustuksen! http://tingeltangeli.blogspot.fi/2012/11/epamaaraista-substanssia.html :)
VastaaPoistaKiitos kaunis! Sovitaanko kuitenkin, että meni samoilla vastauksilla - mä en usko, että mun elämässä on enempää satunnaisia asioita. Kaikki loput on järjestelmällisiä. ;)
PoistaHeh, joo, ja tulihan tossa jo bonusasia :D
PoistaTotta. Ja loput sitten kun pitää kertoa kahdeksan satunnaista neuroosia itsestään.
PoistaJärisyttäviä satunnaisasioita, kiitos! :)
VastaaPoistaPakko kommentoida (vaikka eihän nyt ole kysymys minusta, vaan sinusta, mutta niinhän nämä blogikommentit aina menee):
- Minäkin nukun aina korvatulpat korvissa. Ja kuulen silti lapsen inahtelut viereisestä huoneesta ennen miestäni.
- Siis tuo hammasjuttu kuulostaa inhalta! Siskokin kaatui joskus pyörän tangon yli, mutta hampaat taisivat säilyä. Jotain sillä oli kuitenkin paketissa tapauksen jälkeen, mutten nyt jaksa muistaa mitä.
- Mulla on melko lailla tuo sama juttu myöhästymisen suhteen. Mies aina kuittailee, että me ollaan joka paikassa puoli tuntia etuajassa.
- Minä taas olen käynyt tänä syksynä pari kertaa Pizza Raxissa ja ruoka on yhtä pahaa kuin silloin 90-luvulla. Tai pitsat ainakin on pahoja.
Mäkin olen käynyt tänä vuonna Raxissa! Lapsiperhe-elämä avartaa :/ Siinä oli hyvää se, ettei normaalipöytään kuulu kasvispitsaa (kuka sellaista söisi?!) niin sen saa tilata kassalta ja se tulee siihen tarjoilupöytään ihan niinku vaan sulle itsellesi ;) Parempaa pitsaa *saattaisi* tosiaan saada muualta...
PoistaPyöräilytarinan opetus on, että ei pidä laittaa kassia roikkumaan tangolta - kassi meni etupyörän pinnojen väliin ja loppu onkin jo kerrottu...
Pakollisen joulun edustajana kiitos suuri tunnustuksesta! :)
VastaaPoistaHaa, olkaatten hyvä! Ehkäpä kahdeksan satunnaista asiaa joulusta?
PoistaAahahah! Voin kuvitella sut puimassa nyrkkiä kiinalaisen tarjoilijan selän takana.
VastaaPoistaKaks mun parasta ystävää on kaatuneet pyörällä ns. turvalleen viimeisen 5 vuoden aikana. (Kännissä. Matkalla Tavastialta kotiin. Pyöräilykypärä kotona hyllyssä.) Ryhtyivät sitten kypäränatseksi ja pakottivat kaikki tuttunsa ostamaan kypärän. Nyt mullakin sitten on, punainen ja nolo.
Mä valitsin vähän niinkuin "paremman" ravintolan, koska mulla oli vain niin "iso seteli". Sitten se tarjoilija parka ensin yritti selittää mulle ettei rahani kelpaa, mutta minä vaan pudistelin päätäni että kyllä sen nyt jossain saa rikottua. Sitten se juoksi mun rahan kanssa jonnekin (rahanvaihtajalle siis) ja toi takaisin häpeällisen pienet vaihtorahani. En muista tajusinko tapahtunutta tässä kohtaa kun sain ihan eri näköisiä rahoja takaisin, vai paljastiko fiksuuteni vasta myöhemmin veljeni, keneltä rahat olivat peräisin.
PoistaKypärä on todellakin *pakko olla*! En tajua ihmisiä, jotka laittaa lapselle kypärän, mutta ei itselleen. Että se oma pää olisi (vaikka nyt sille lapselle) jotenkin vähemmän arvokas. No joo, musta tuli kypäränatsi kun yhdelle kaverille kävi vähän pahemmin kuin vain esteettistä hammashaittaa.
Mutta *mä* olin siis selvinpäin, toim. huom. Ja niin oli tää kaverikin. Eli vaarallista puuhaa on pyöräily.
Mä oon teininä lähtenyt pyöräilemään koiran kanssa siten, että annoin sen pitää puolen metrin pituista karahkaa suussaan. No arvaahan sen miten siinä kävi. Ei onneksi kuitenkaan ihan noin pahasti kuin sulla. Aattelin kyllä heti, ettei taida oma äo (ja kerrottakoon, että kirjoitin eka äö), olla sittenkään niin kovin korkea... ;)
VastaaPoistaMä en ole vielä tajunnutkaan, että sukkahousut jalassakin voisi nukkua. Olen toistaiseksi mennyt villasukilla. Mut toisaalta, mä ja sukkahousut ollaan muutenkin vähän epäsopiva pari, vai olenko mä ainoa jolla ne roikkuu aina jossain polvissa vaikka olisi housutkin jalassa?
Ei, kyllä suurin osa mun tuntemista naisihmisistä vihaa sukkahousuja - kuvittelen olevani poikkeus kun viihdyn sukkahousuissa noin syyskuusta toukokuuhun. Mun ongelma villasukkien kanssa on se, että musta ne ei lämmitä riittävästi paljaassa jalassa: sukkahousujen päällä kyllä, jos oikein kylmäksi alkaa mennä yöt ;)
Poista