Kasvava trendi

Eräs ystäväni pohti alle kolmekymppisenä, kuvitellessaan jäävänsä sinkuksi ja lapsettomaksi, että ilman lapsia tulisi jäämään 30-40 ikävuoden välisenä aikana aika osattomaksi kaikkien muiden painaessa lapsiperhearkea. Minä, jonka vahvuuksiin ei ole koskaan kuulunut visiot tulevaisuudesta - ainakaan realistiset sellaiset - en ymmärtänyt murheen luonnetta. Jotkut harvat jo tuolloin hankkivat lapsia, mutta he tuntuivat vain kummallisilta poikkeuksilta.

Ja viitisen vuotta myöhemmin?

Plop plop.

Tuolla ystävällä on toinen lapsi tulossa, minulla tunnetusti kolmas. Myös viidellä muulla kaverilla on laskettu aika kahden kuukauden kuluessa minusta. Ja kolmella järjestysluku on kolmonen. Lastenjuhliin ei voi kuvitellakaan kutsuvansa enää kaikkia lapsellisia kavereitaan.

Nyt tavallaan ymmärrän mitä se ystäväni silloin tarkoitti. Mutta silti välillä kummastelen, että miten tässä näin kävi: että kuinka sattuikin.

Ehkä siksi siitä pitää ihan blogiakin pitää.