"Korpilahdella eläneen Ida Lintulan mukaan odottavan äidin silmitön suuttuminen saattoi johtaa jopa lapsen mielipuolisuuteen (SKS, tieto vuodelta 1933)." (Duodecim.)
Ja nykytutkimus myötäilee kansanuskomuksia: "Lapset ovat olleet temperamentiltaan keskimäärin arempia ja itkuisempia, mikäli äidit ovat raskautensa aikana kokeneet olleensa stressaantuneita tai depressiivisiä." (Ibid.)Viimeistään tästä saa stressin, jos ei muuten ole. (Täti-ihminen, tieto vuodelta 2008).
Siinä, että on raskaana kuormittavassa työvaiheessa on hyvää se, että ei rentouta itseään punaviinillä iltaisin. (Jo pienikin määrä vaikuttaa usein huonontavasti muutenkin huonoon nukkumiseeni)
Huonoa siinä on se, että ei voi rentouttaa itseään punaviinillä iltaisin. (Jo pienikin määrä vaikuttaa usein parantavasti yleiseen elämänasenteeseeni.)
Muita vaikutuksia raskaudella ei juuri ole nykytilanteessani - fakta johon havahdun aina kun joku kysyy miten odotukseni sujuu. Se sujuu ihan itsekseen. Asiat rullaavat sellaisella paineella, että kaikki mikä voi jäädä huomiotta, jää huomiotta. Mutta jos sellaisia listaisi tähän, joutaisi joku kysymään, että miksi en työstä niitä sen sijaan, että päivittelisin blogiin. Eikä niitä kannata toki muutenkaan miettiä.
Ettei tule ressi.
Oliko leikkipuistossa mun lähellä kivaa? Lumista varmaan ainakin.
VastaaPoistaTuollainen omalla painollaan meneminen on varmaan ihanaa. Ensimmäistä lastaan odottaessa mikään ei mennyt ohi ilman järjetöntä tarkkailua ja analyysia.
Pakko myöntää, että olen pienten punaviiniannosten kannalla. Mutta lupaavasti alkanut raskaus päättyy usein synnytykseen, ja sitten saa taas punaviintä.
(Helvetti, mitenkähän se munasolun luovutus ja punaviini?)
Oli toden totta. Ehkä bongasit kaksi volgan lautturia kiskomassa 2-4 itkevää lasta (siis lapsia oli koko ajan neljä, mutta välillä osa ei itkenyt) pulkassa ja stigassa leikkipuistosta kotiin?
PoistaMinä taas tuijottelin 99:ssä intensiivisesti jotain tummatukkaista nuorta naista, mutta vaikka todennäköisyys oli tietysti huikea, se et tainnut olla sinä ;)
En minäkään ole täysin nollalinjalla - voin ottaa puoli lasia viiniä ravintolaillallisella. Mutta en jokapäiväisenä tapana.
Mikään ei tuo lämmintä ja jouluisaa hehkua samalla tavalla sieluun kuin se, että välillä lapsi ei itke!
PoistaMä en ollut ysiysissä vaan pysyin kotona niin tiiviisti kuin pystyin. Valitettavasti on tuo koira, että tiiviimminkin olisi voinut pysyä. Että en bongannut teitäkään. Vaikka välillä kävi kyllä mielessä, esim. kauppareissulla. Sen jälkeen kävi mielessä, että toivottavasti Täti-ihminen ei nyt tunnista mua kun mä oon sullonut juoksuhousujen lahkeet Vagabondin Ugg-wannabekenkiin ja näytän muutenkin vähän tältä.
:D
No hitsi, täytyy kyllä sopia treffit ensi visiitille. Mä haluan verrata onko mun pyhä- (eli ainoat) talvikengät samat kuin nuo mainitsemasi. Mut juoksuhousuja en käytä.
Poista