Tukholma: taide

Olipas mahtavaa kirjoittaa tuollainen otsikko. Vaikka ihan aidosti diggaan huvipuistoista ja junibackeneista ja Söderin leikkipuistotkin ovat ihan jättekivoja, ihan aidosti diggaan käydä myös muunlaisissa kohteissa. Ja kun kehuin, että olin matkallani kiireinen, niin en ehtinyt vain yhteen tai kahteen museoon, vaan neljään. Hah!

Uusia tuttavuuksia - ja kuvittelisin, että monelle muullekin uusia - oli kaksi. Molemmat käymisen arvoisia, hiukan eri näkövinkkelistä. Aloitetaan siitä kuriositeettiosastosta:

Sven-Harrys (konstmuseum)

Sven-Harrys on melkoinen egoboost (Sven-Harrylle). Rikkaan taidekeräilijän rakennuttama kultainen (men förstås!) kuutio Vasaparkenin laidalla kätkee sisälleen pienehkön vaihtuvien teosten näyttelytilan (jossa nyt oli varsin kiinnostava, ja kiinnostavasti Sven-Harrysin velipojan, Stig T. Karlssonin valokuvanäyttely), ja talon katolla on replika Sven-Harryn 1700-lukulaisen kartanon alakerrasta. Tänne "kotiin" on ripustettu Sven-Harryn henkilökohtainen taidekokoelma: pari Schjefbeckiä, yksi Munch, ja muuta ruotsalaista taidetta.

(Schjefbeckhän on melkein ruotsalainen, koska asui Saltsjöbadenin kylpylässä (siis niinku Solsidanissa!) viimeisinä vuosinaan, ja kyseinen Munch oli vuodelta 1904 - eli siis Norjan Ruotsin-vallan ajalta. Näin opas meille tarinoi Sven-Harryn tarinoivan.)

Siellä niitä Schjefbeckejä häämöttää eteisessä.

Niin mainitsinko, että talo on tosiaan kultainen?

Kas, joukkoon on eksynyt kuva meiltä.

Tänne yritin viime kesänä perheen kanssa ehtiä. Mutta ihan hyvä, ettemme ehtineet: kuvitelkaa oppaan mukana eli rauhallisesti kierrettävä kierros "kodissa", joka vaan sattuu olemaan täynnä arvotaidetta, kahden sekunnissa kyllästyvän ja seinille kiipeävän rimpuilijan kanssa... Vaikka siis tietenkin lasten kanssa voi tehdä ihan mitä vain! Eri asia kuinka kivaa se on. Kenellekään.

Sven-Harrys on tosiaan kivasti saavutettavissa siinä Vasastanissa, mutta jos aikaa on vain yhteen uuteen taidekokemukseen, suosittelen vakavasti Tensta Konsthallia.

Tensta Konsthall

Taidehalli sijaitsee - ta-daa - Tenstassa, joka löytyy kun seuraa sinistä metrolinjaa melkein päätepisteeseen asti. Maahanmuuttajia lähiössä on n. 90% väestöstä, aiemmin ilmeisesti myös runsaasti suomalaisia, nykyisin kauempaa eli köyhemmistä maista. Tästä voi päätellä jotain lähiön yleisestä statuksesta.

Taidehalli on taiteelliselta ohjelmistoltaan varsin korkeatasoinen (päätellen nykyisestä näyttelystä ja vähäisistä taustaselvittelyistäni) ja se tekee runsaasti yhteistyötä myös paikallisen yhteisön kanssa. (Mikä ei tietenkään muuten vaikuta kävijäkokemukseen, paitsi että tuo sellaisen hyvän ihmisen mielen, kun käy niin fiksussa paikassa.)

Tämänhetkinen kattaus - Marie-Louise Ekman, Sister Corita Kent, Mladen Stilinovic, ja Martha Wilson, pääpaino ensinmainilla - on varsin herkullinen, ja auki vielä 13.1. asti, eli jos sitä ennen satut kaupunkiin, älä ohita sitä!

Taidehalli, ostarin varastoon rakennettu. Metroasema on noita portaita pitkin oikealle. Et voi eksyä.

Marie-Louise Ekman: Aftonsnabel, 1969. (Feminististä) politiikkaa, absurdisti ja alatyyliin, siinä näyttelyn vahvat teemat. Tämä teos joutui kyllä jossain kohtaa feministien hampaisiin, koska nainen esitettiin kulttuurin passiivisena kuluttajana, ei sen tuottajana. Vuonna 1969 ironisoidut iltapäivälehtiotsikot tuntuvat muuten ihan uskottavilta vuonna 2012.

Taidehallista löytyy myös kiva kahvila, josta sai edullisesti lounasta (keittolounas, sisältäen visiittipäivänä jonkinlaisen itämaisen pinaattikeiton ja meze-pöydän) ja hyvää kahvia - muuta kahvilaa Tenstasta ei löydykään, mutta paikallinen ostari (jonka varastoon/parkkihalliin taidehalli on rakennettu) tarjoaa ihan omanlaistaan eksotiikkaa.

Lounas 50 kr (!)

Ja toisin kuin edellinen, tänne voisi helposti mennä lastenkin kanssa. Ilmainen. Joko tuli ilmi, että suosittelen?

Aikuismatkani tuliaisbonuksena (toinenkin) ravintolasuositus. Ei ihan okei, vaan erinomainen intialainen Söderillä. Two Indians. Melkoista tuplahuumoria nimessä.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään erityisen hip tai -ster paikka, vaan vaatimaton sisustukseltaan, edullinen hinnaltaan, ja aivan mahtava ruoaltaan. Uskallan yhden käynnin jälkeen mainostaa, koska sain raflalle vahvan paikallisen suosituksen, ja koko seurueemme oli aivan myyty. Mausteista, mutta ei tulista; selkeitä, erottuvia makuja. Ja vähän erilaista. (Ei kuvallista todistusaineistoa, koska ainoa kuvani tärähti, enkä kehdannut kuvata sen enempää, kun työkaverit jo katselivat kummasti.)

Munakoisoa sinappikastikkeessa? Aivan! Mutta ihan sairaan hyvää.