Tykkään suunnitella asiat hyvin. Joku kriittisempi voisi sanoa, että käytän enemmän aikaa asioiden suunnitteluun kuin niiden tekemiseen. (Muistan opiskelun alkuaikojen tenttiinlukusuunnittelutaulukoitani - niidenkin tekemisen aikana olisi saanut monta sivua luettua.)
Nyt odotan toista viikkoa vastausta vastaväittäjäkseni pyydetyltä. Sitä ennen odotin pari viikkoa, että häntä kysyttäisiin. Aikatauluni perustuvat oletukselle, että suostuu, mutta rapautuvat pikku hiljaa kun en tiedä mitä tapahtuu. Esitän (professorini kautta tietenkin) joustavaa, mutta todellisuudessa olen paniikissa. Ei ole yhdentekevää, minä päivänä väitös on, koska aikataulurakennelmani ovat korttitaloa herkempää kudelmaa.
Ja, pahimmassa tapauksessa, jos tämä henkilö kieltäytyy, hyppää väitöksen ajankohta äkkiä parilla kuukaudella eteenpäin - mikä minun tapauksessani tarkoittaa ensi syksyyn.
Lisäksi (/siksi?) olen kaameassa flunssassa, mutta en uskalla olla poiskaan töistä. Ja lienee turha kuvitella rentoa viikonloppua - nyt kun perjantai on ohi, tietää se, että edessä on ainakin vielä kolme päivää epätietoisuutta.
Melkein kyllä piristyin tänään, kun löysin tämän mainion sivuston, josta tämänkin sivun kuvat ovat peräisin. Melkein niinkuin vertaistukea, paitsi että minun kärsimykseni on tietysti uniikkia eikä verrattavissa kenenkään muun samanlaisiin oloihin.
 |
| Last months before handing the dissertation. |
Että hyvät viikonloput vaan sinnekin.
 |
| The concept of an academic career. |
Aikasta tukala tilanne!
VastaaPoistaEräs ystäväni väitteli aikoinaan n. kuukautta ennen laskettua aikaa ja olin ihan varma, että synnytys käynnistyy puhtaasta stressistä ja hermopaineesta. Näin ei kuitenkaan käynyt ja vastaväittäjä (kirjoitin ensin vatsaväittäjä - mikähän se on?) naureskeli, ettei parane liikaa grillata noilla raskausviikoilla olevaa. Tilaisuus olikin yksi leppoisimmista väitöstilaisuuksista, joissa olen ollut. Tuskin kuitenkaan ystävälleni, sen verran jännittyneeltä vaikutti.
Toivon sinulle asian pikaista selviämistä!
Tulipa hienosti muotoiltua tuo toivotus...
PoistaNo mikäs siinä oli vikana? Eli kiitos vaan.
PoistaJa tuo on sitten se viimeinen mitä voin alkaa jännäämään kunhan (jos?) sinne asti joskus päästään... ;)
Tokihan sitä järjellä tietää, että asiat ratkeaa ennemmin tai myöhemmin, ja sitten luovitaan sen mukaan mitä pystytään. Mutta tiukkaa tekee mun luonteella tällainen epätietoinen ihmettely.