Tämän kunniaksi voisi kuitenkin hetkeksi pysähtyä pohtimaan tilannetta.
Viime lauantaina havahduin juttelemasta erään vanhan tutun kanssa keittiön ja eteisen tilavaatimuksista. Milloin meistä tuli tällaisia, kaverini kysyi. Toisen lapsen myötä, vastasin.
- Yksi lapsi muuttaa paljon, toinen lapsi kaiken, kaveri filosofoi.
Vaikka tottakai oma identiteetti muuttui radikaalisti ensimmäisen lapsen myötä, arki muuttui silti merkittävästi toisen lapsen myötä. Yksi lapsi on helpompi sopeuttaa muuhun arkeen, kun taas kahden lapsen kanssa muu arki mukautuu vähemmällä vaivalla lasten ehdoille. Ravintola valitaan nykyään kovin helposti lapsiystävällisyyden - tai lasten vaatimusten - mukaan.
 |
| Ranta-Kertun hampurilaisbuffet on esikoisen valinta. |
Mutta mitä sitten tapahtuu kolmannen lapsen kohdalla? Ravintolassa ei enää käydä? Jos sinulla on tähän näkemys, mieti tarkkaan haluatko sen jakaa.
Arki muuttuu vielä enemmän lapsikeskeiseksi: pelkäksi pukemisen, syömisen ja muiden rutiinien toteuttamiseksi? Lomamatkat ja kahvilareissut - perheen kanssa tai ilman - muuttuvat vielä harvinaisemmiksi? Pyykkiä ja keittiön siivousta on vielä enemmän. (Siihen ei tarvitse kysymysmerkkiä.)
Suurimmat käytännölliset kysymykset liittyvät kuljetuslogistiikkaan. Voin vain kuvitella hikeä kun kolme huutavaa lasta köytetään vieri viereen takapenkille. Kaksosrattaita ei ole tähän mennessä ollut, enkä ajatellut hankkia nytkään. Mutta voisin arvella, että hirveän pitkiä retkiä emme tee vauva vaunuissa, keskimmäinen laudalla ja esikoinen kävellen -kombolla. Polkupyörillä emme myöskään pääse etenemään koko perheen voimin, ellemme hanki pyöräilykärryä - tosin koko perheen pyöräretket ajankohtaistuvat vasta kesällä 2014 ja 6-vuotias esikoinen jo ehkä pienet matkat pyöräilee itsekin.
En siis juuri osaa kuvitella millaista arki on jatkossa, tai miten se eroaa nykyisestä. Paitsi, että kaikki on vielä astetta hankalampaa ja oma aika vielä enemmän kortilla.
Mutta ilolla olen tervehtinyt sitä, että hankintalista on kolmannen kohdalla lyhyt. Tarvitsemme:
- Turvakaukalon (Ja nykyisiä istuimiamme voimme joutua myös uusimaan, jotta saamme mahtumaan kolme istuinta takapenkille. Järkeilimme, että istuisten vaihtaminen on kuitenkin kustannustehokkaampaa kuin auton.)
- Itkuhälytimmen (Se on ollut rikki koko kakkosen vauvauran ajan, mutta itku on kuulunut hyvin seinienkin läpi. Nyt kolmannen kohdalla luulen, että sisätilan meteli saattaa toisinaan olla korkeampi.)
- Manducan (Esikoisen aikaan mentiin kantoliinalla sekä lapsen pahoinpitelyyn verratulla babybjörnillä, kakkosella oli laina-manduca. Ja nyt jos koskaan tarvitsen vapaita käsin ja kantomahdollisuuksia.) Tämän olen jo sopinut ostavani yhdeltä kaverilta.
- Toisen kylpyammeen. Tämän olisimme oikeastaan tarvinneet jo nyt, mutta kolme lasta yhdessä vauva-ammeessa alkaa viimeistään olla turhan paljon. Kolme kylpyammetta myös alkaa olla turhan paljon, eli tähän vedän rajan.
- Kolmannen lastentuolin. Ehkä. Tai sitten esikoinen siirtyy aikuisten tuoliin viisivuotiaana.
Ja muuta en keksikään. Pinnasänky odottaa kellarissa ja saa varmaan ensimmäiset kuukaudet odotellakin. Hoitopöytää en ajatellut pystyttää lainkaan, eli lisää tavaraa asuntoomme tulee vain (vanhojen) vaatteiden verran - sen verran pitää uudelleenorganisoida kaappeja.
Paitsi jos tulokas on poika tarvitsemme tietysti täydelliset vaatekerrat, vaipat, lelut ja lakanat sinisinä ja cars-kuosilla.
Niin ja ehkä asunnon. Mutta sen olemmekin uusineet jokaisen lapsen kohdalla.
Cars-kuosilla :D
VastaaPoistaAsunto on paha paikka! Mä en haluaisi muuttaa tästä ikinä, lapsiluku voi olla tapissa jo nyt. Etenkin jos niiden penteleitten katsotaan jossain välissä tarvitsevan omat huoneet.
Joo, nykyajan vaatimukset (toisin oli meillä silloin koleran aikoihin) tilan suhteen on kyllä huimat. Mekin tarvittaisiin neljä makuuhuonetta vain nukkumiseen - ja entä sitten mun ja miehen työhuoneet sekä kirjasto?!
PoistaEli jos työt vievät vaikka sinne päiväkahviseudulle, niin lähin mihin meillä on varaa, on Forssassa...
Sinänsä hassua näin yhden lapsen äitinä (joka mitä ilmeisimmin ei enempää lapsia tule koskaan saamaankaan) kommentoida tähän mitään, mutta: vaikka tuo kolmen lapsen talouden pyöritys saattaa kuulostaa hurjalta, niin vuodet kuitenkin kuluvat nopeasti...
VastaaPoistaKun poikani täytty 6 v., huomasin tulleeni kovin monessa asiassa tarpeettomaksi. Onneksi on vielä paljon tarpeellistakin, sillä välillä haluaisin painaa jarrua. Ei pikkulapsiaika voi mennä näin nopeasti.
Näinhän se on - ja usein lapsilukua miettiessä keskitytään juuri siihen vauva-aikaan. Hauska ajatus musta on, että sitten kun lapset ovat aikuisia, meitä on hyvä joukkue :) (Ehkä. Tai sitten ne vihaa kaikki toisiaan ja meitä...)
PoistaSiinä välissä tosin sitten on teini-ikä - sitäkään en halua vielä liikaa ajatella ;)
tämä lie ihmistyyppikysymys. jos ei ole koskaan suuremmin välittänyt käydä ravintolassa, ei sen totaalinen poisjääminen niin suuresti nappaakaan. mun on kyl kolmen äitinä vähän hankala ottaa näihin kantaa, koska 10-vuotias esikoinen vertautuu monessa asiassa jo aikuiseen. matkustaa esim. auton etupenkillä ilman mitään koroketta ja mä oon siellä takana kaukalon ja turvaistuimen välissä VINOSSA, koska en mahdu sinne kunnolla istumaan. mutta keskimmäinen siirtyi oma-aloitteisesti tänä syksynä aikuisten tuoliin, koska tritrappi oli ilmeisesti liian vauvamainen kapine. notta se on sit jo vapaana kuopusta varten. joka tarttee sitä ens kesänä?
VastaaPoistajos teillä on niukalti säilytystilaa, osta toiseksi ammeeksi semmoinen kokoontaitettava. mä harkitsin sitä nyt mutta päädyin siihen, että käydään eri aikaan saunassa ja pestään pienet siis eri aikaan samassa ammeessa.
Joo, viisivuotias esikoinen on tosiaan eri kuin 10-v... Tosin onpahan mulla lähipiirissä myös pari tapausta, joissa kolmesta lapsesta vanhin on kolme. Mä voin aina verrata niihin ja huokaista helpotuksesta ;)
PoistaSellainen taitettava amme olis kyllä fiksu, mutta eikös ne ole tehty jostain kultalangasta? Täytyy katsoa jos löytyisi täsmälleen samanlainen kuin nykyinen, niin menee pinoon...
Onneksi mun mies ei käy täällä lukemassa. Se ei lämpene toisen lapsen hankinnalle, ja saisi vain vettä myllyynsä. ;)
VastaaPoistaSiis miten niin? Juurihan kerroin, miten kahden kanssa hienosti pärjää yhdellä kylpyammeella ja ravintolaankin pääsee oikein mukavasti (kunhan siellä on leikkipiste).
PoistaNo joo, mutta sinä sanoit, että arki muuttuu merkittävästi toisen lapsen myötä ja mies taitaa olla sitä mieltä, että meillä on arjen hallinnassa tekemistä tuon yhdenkin kanssa. Enkä ole edes vielä työelämässä. ;)
PoistaNiin siis tarkoitin tietysti, että kyllähän kaksi aina menee siinä missä yksikin!
PoistaAhaa! Vai sitä tarkoitit? ;)
PoistaNiin minäkin itse asiassa uskon, mutta tuo ukko ei. Ja se hokee sitä, miten rankka vauvavuosi on (ja takuulla tuplasti rankempi kun on isompi tenava messissä), vaikka pitäisi ajatella sen yli tuleviin vuosiin, kuten sinäkin tuolla aiemmin sanoit.
Huoh. Huoh.
Eieiei, sä vertaat nyt pojan vaatekertoja tyttöjen vaatekertoihin. Ei se niin mene. Pojille ei ole mitään kivoja vaatteita olemassakaan, joten ne tarvitsevat vain murto-osan siitä mitä tytöt. ;)
VastaaPoistaJa sitäpaitsi, äitini on kertonut isoveljeni olleen lapsena kateellinen mun söpöistä tyttövaatteistani. Joten mahdollinen poikanne on vain ikionnellinen tyttösöpöstelyvaatteista.
No hyvä! Eli kaksi cars-paitaa riittää? Ja hellokityllä loput.
PoistaTosin fakta on, että tytötkin tarvitsevat vain murto-osan siitä, mitä meillä kaapeissa on. Huijaan itseäni, ettei se vaatetulva ole niin paha, kun lähes kaikki on second tai fifth hand...
Mä haluan myös tietää miten kolmen kanssa pärjää! Meillä on tosin vasta yksi ja toivottavasti (ehkä) pian toinen harkinnassa (sen pitää olla paremmin nukkuva, kai muut saa palauttaa?). Mutta kolmas kiinnostaa, juuri tuon joukkoe-argumentin tapaan. Sitä paitsi, lähipiirissä ollaan ilmeisesti saamassa kaksoiskuopukset parivuotiaalle isoveljelle... Mua hirvittää niiden puolesta!
VastaaPoistaJoskus joku tuli tänne blogiin hakusanalla kaksoset kahden vuoden ikäerolla. Huh huh. Mutta joo, kaksoset on kyllä ihan oma vaikeustasonsa, ja siitäkin kummasti ihmiset selviää. Eli tää meidän setti on ihan lällykamaa.
PoistaNuo kaksoset oiskin aika paha pläjäys... Huh, en uskalla edes ajatella!
PoistaJa sitten tulee aika jolloin kaikki kolme harrastaa vähintään kolmea eri juttua. Sitten kuskaat ensin yhden paikkan A, käyt hakemassa seuraavan kotoa, koska hänen harrastus ei tietenkään voi alkaa samaan aikaan vaan 45min myöhemmin ja se aika on liian pitka odottamiseen, mutta liian lyhyt johonkin järkevään. Sitten se toinen pikkaan B, ensimmäinen kotiin, kolmas ehkä johonkin toinen ja jos hyvin menee kolmaskin samalla reisulla mukaan. Joka tapauksessa jonkinlainen logistiikkatutkinto olisi varmaan hyödyksi :)
VastaaPoistaJoo, tämä kauhukuva kyllä hyvin jo sykkii takaraivossa. Ja samalla haluaisi antaa lapsille mahdollisuuden harrastaa mitä haluavat. Nimim. niin minäkin sain. Mutta muistelen, että pääasiassa olisin kulkenut harrastuksiini bussilla, eli ihan pienestä niitä ei ole aloitettu. (Tosin soittotunnit järjestin itselleni (no joke) nelivuotiaana. Sinne en mennyt bussilla.)
PoistaEli: joko saavat pääsääntöisesti itse päästä harrastuksiinsa (eli ei voi asua jonkassa) tai sitten pitää synkronoida harrastushaluja. Tuo ensimmäinen lienee se, mihin vanhempina voimme oikeasti vaikuttaa.
Logistiikkatutkinnon sijaan pelkään harrastusrumban muuten aiheuttavan "tarpeen" kahdelle autolle...
Meidän kolmonen on vasta kesällä täyttänyt vuoden, joten voin kommentoida vain tästä ns. vauva-ajasta, joka mielestäni oli kolmosen kohdalla äärettömän paljon helpompi juurikin sen takia, että aikaa mihinkään turhaan sähläämiseen ei ollut. Se kulkee siinä mukana ja sairastaa jo ekanan vuotena pois kaikki isompien tarhasta ja koulusta tuonat lasten taudit, joista luonnolisesti ei jaksa ottaa enää stressiä, vaan lääkäriin lähdetään siinä vaiheessa, kun pää on irti. Ja isommat on kuitenkin jo isompia. Toki en uskalla kommentoida mitään tosta pukemisrumbasta, kun kolmonen kulkee kätännössä 24h pelkässä vaipassa ja ravintoloistakaan en uskalla sanoa paljon mitään, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että kolmenkin kanssa olen käynyt yksikseen siis ainoana aikuisena, mutta ehkä sitä harkitsee enemmän kuin kahden kanssa. Asenne ratkaisee, mikä on vaikeeta ja mikä ei (ok en nyt ota kantaa siihen jos kolmonen tai joku aiemmista on erikoislapsi.. Silloin ei "ehkä" pelkällä asenteella aina pärjää.) Olen varma, että teillä menee hyvin ja ehkä pääsette vielä joskus pyöräilemäänkin. Toivottavasti tykkäävät kaikki samoista harrastuksista!
VastaaPoistaNo meillähän on validina vaihtoehtona tuo kaukaisiin maihin suuntaaminen, joten pistetään plussalistalle tuo, että lapsia ei tarvitse pukea! (Ihan kuin sen pukemisen veemäisyyden joskus pääsisi unohtamaan.)
PoistaMut olen kyllä samoilla linjoilla kuin sinä tuosta asenteesta. Kivasti on mennyt tähänkin asti - tai ainakin se kuva annetaan ulkopuolelle, ja kaikki muu kiistetään ;)
Ja joo, ei kai näissä pohdinnoissa kuulu ajatella sitä, että jos kaikki ei menekään hyvin. Murehditaan sitten jos oikeita murheita ilmestyy...