Kerrankin mies oli ostanut levyn, jota teki mieli hyräillä ja tanssia mukana. "All the other kids'r gonna run like that, hm-mmm run like that..."
- Tiedätkö mistä laulu kertoo, mies kysyi. Columbinen kouluampumisesta.
Jotenkin ei tehnytkään enää mieli tanssia lapsen kanssa.
Vaikka kuinkakohan monta rakkauslaulua oikeasti kertookaan eroista tai kuolemasta? Ei hajuakaan, kun harvoin sitä tosiaan kuuntelee sanoja.
Mutta huomaan, että minua pitää suojella tällä hetkellä sisällöltä. Sen jälkeen kun kuulin, että (Mariskan kirjoittaman) Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -laulun sanoja lainataan kuolinilmoituksissa, minua itkettää kun kuulen sen autossa. (Jep, nelivuotias fanittaa Jenni Vartiaista. Ja Robinia. Niistä kahdesta mieluummin Jenniä.)
Kaunis ulkomuoto riittää, kiitos.
"All the other kids with the pumped up kicks
You'd better run, better run, outrun my gun
All the other kids with the pumped up kicks
You'd better run, better run, faster than my bullet"
Nää on pahoja. Mä fiilistelin noin vuosi sitten yhtä Pearl Jamin kappaletta (Come back) repeatilla varmaan sata kertaa. Luulin, että se kertoo parisuhteen erosta, mutta se kertoikin Vedderin kuolleesta ystävästä. Tuli liian surulliset fiilikset tämän tiedon jälkeen.
VastaaPoistaUh. ymmärrän. Vaikka oikeastaan eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä mitä sanoittaja on biisillä tarkoittanut - enemmän sillä että mitä ne itselle tarkoittaa. Mutta äkkiähän ne fiilikset tosiaan kääntyy.
PoistaJoo. Juu. Tiedän, mistä puhut.
VastaaPoistaMulla on tässä kolme tasoa:
- Ennen raskautta olin paatunut. Lapset kuolivat telkkarissa tai biiseissä, homma ei minua kummemmin hetkauttanut.
- Hormonipöllyissä olin ylitunteellinen ja itkin puoli tuntia italialaisen lottomainoksen urhean kettuterrierin vuoksi. Jolle kävi hyvin.
- Hormoneista selvittyäni olen hieman kovettunut, mutta joidenkin vuosien takaiseen paatumukseen ei ole paluuta. Sisällöllä on ihan ennennäkemätön voima järkyttää.
Nyt ymmärrän omakohtaisemmin myös pelkokulttuuria, mutta sitä vastaan (ja sille antautumista vastaan) yritän taistella kirkuen ja potkien.
Missä muruseni on -biisiä en voi itsekään kuunnella. Onneksi aika harvoin kuuntelen radiota. Bonusbiisi kouluampumiskategoriassa: I Don't Like Mondays. Hyvä biisi sekin, paitsi.
Niin mähän olen tietty tasolla kaksi. Melkein liikutuin jo pohtiessani, että kuinkakohan urhea se lottomainoksen kettuterrieri sitten oli. Eli älä kerro yksityiskohtia!
PoistaTän kyseisen biisin "juttu" on tietysti se, että vedetään up-beatilla jotain tosi kauheaa tekstiä - kontrasti itsessään on biisin sisältö ja sinänsä häkellyttävä. Vähän kuin Arja Koriseva Linnanmäellä vetämässä hymy korvissa tiikerihain chorusta siitä miten se hai söi sen miehen. No, okei, se ei kyllä liikuttanut, mutta hämmensi.
Äh, olen itsekin mennyt tähän halpaan! Vaikka yleensä kyllä mukamas kuuntelen sanat myös, tämän biisin kohdalla jäin vain rallattelemaan leppoisaa säveltä.
VastaaPoistaAiheeseen liittyen: mua risoo kun kasteilmoituksissa lainataan Nalle Puhista se "kahden seuraan on liittynyt kolmas". Kun ei se kerro lapsen syntymästä, vaan siitä, miten Puh ja Nasu pelkäävät Tärppää! Lukekaa enemmän satuja, ihmiset!
Joo, olen pilkunviilaaja.
Pilkunviilaus on hieno piirre ihmisessä.
PoistaMä olen samaa joskus ihmetellyt (case Puh): oikeastihan tuo lainaus viittaa siihen, että mitään kolmatta ei ollutkaan... Ei sovi oikein kasteen aihepiirin.
(Mutta jos ollaan tarkkoja, niin eihän kasteessa myöskään saada nimeä vaan liitetään seurakunnan jäseneksi, eli ne kasteilmoitukset on usein hyvinkin täynnä asiavirheitä.)
Mä en kauheesti lämpeä millekään Nalle Puh-filosofialle, joten huojentavaa että kaikissa kasteilmoituksissa ollaan ihan pihalla. Jes!
VastaaPoistaJa toi biisi, oh noes. Se on meillä jumpassa loppuvenyttelyissä ja oon sitä iloisessa endorfiinipöllyssä rallatellut. Aion kyllä reklamoida, että eihän me nyt voida venytellä reisilihaksia kouluammuskelun tahtiin.
Mulle ehkä järkyttävin HS:n kuolinilmoitus tältä vuodelta (koska tosiaan ihminenhän voi järkyttyä luettuaan kuolinilmoituksen...) oli pienen lapsen ilmoituksen yhteydessä sen Soittorasia-biisin sanat (joka me lauletaan aina muskarin lopuksi).
"Suljen ihanan soittorasian, pian taas yhdessä lauletaan". Nyt meinaa tulla itku aina muskarissakin.
Joo, mä en lue enää kuolinilmoituksia. Joskus nuorempana niitä tuli lueskeltua, etenkin viikonloppuaamuisin - jotain memento moria kai siinä. Tai että muilla menee sentään vielä huonommin? Mutta kamala kyllä tuo värssyn käyttö; nyt se kummittelee mullakin. Vaikka asiasisältö mun nähdäkseni menee tuossakin pieleen.
Poista