Kotiviikonloppu, odotettu sellainen.
Työssäkäyminen tekee kyllä ihmisille ihmeitä - ainakin halulle olla kotona. Arki-illat ovat niin kovin lyhyitä, ja vaikka viikonloppumenot olisivat kuinka mukavia, äkkiä huomaa kaipaavansa aikaa kotona, aikaa jolloin ei tehdä yhtään mitään.
Mutta tietysti silloin kun ei ole mitään ohjelmaa, pitää tehdä kaikki se, mitä ei muulloin ehdi. Tänä viikonloppuna meille näyttäisi tulevan (vihdoin) terassi. Ja kiitos naapuriavun, työmaa näyttää siltä, että se tosiaan valmistuu viikonlopun puitteissa. Mies meni aamiaispöydästä pihalle ja palasi sisälle kahdeksan aikaan.
Sillä aikaa me lasten kanssa kahvittelimme isovanhempien kanssa, minä laitoin lounasta, menimme pihalle, söimme lounaan, nukuimme päiväunet, söimme jäätelöä, kävimme puistossa, laitoin pesukoneen päälle, laitoin päivällistä, söimme päivällistä, ripustin pyykkiä, maalasimme naamoja naapurin lasten kanssa. Kahdeksan jälkeen kävimme koko perhe saunassa.
Mietin monesti miten olisin kiukunnut tällaista lauantaita kotiäitiaikoinani. Nyt nautin päivästä sen arvoisella tavalla - koska se oli poikkeus.
Mutta en minä talon rakentamisesta haaveile.
Hauskan kuuloinen päivä teillä.
VastaaPoistaMä olen puolestani ollut kotonaviihtyjä jo sinkku- ja DINK-aikoina, eikä kotiäiteily ainakaan vielä ole tätä pois vienyt. Juuri kotiuduttiin pitkältä sukuloimisviikonlopulta, ja vaikka kuinka oli kivaa, kun ruoka oli valmiina pöydässä, ei tarvinnut siivota, pyykätä ja lapsellekin riitti viihdyttäjiä, niin ai että on ihana olla kotona. En tiedä, kumpi oli kotiin tultaessa onnellisempi, minä vai lapsi, kun tutut tavarat oli tutuilla paikoilla (ja saa olla omassa rauhassa) ;)
Nyt on pakko kysyä: DINK? (Diplomi-insinööripari, no kids?)
PoistaMutta noinhan se on: varsinkin jos hengaa pidempään toisten nurkissa, antaa arvon omalle rauhalle. Mutta kyllä minun luonteellani pitää kotoa myös riittävästi päästä pois, jotta jaksaa.
double income, no kids :)
VastaaPoistaAika lähelle arvasit, voisihan se olla noinkin.