Unelmanaapurit

Me nimittäin. Meidän piha on oikein koru katsella.

Kun saimme viime syksynä terassipöydän hankittua, saa romut sentään kivasti säilytettyä sen päällä. (Se ei mahtunut kellarin ovesta sisään, joten katsotaan missä määrin mädäntyi heti ekana talvena.)

Koko viime kesän pohdimme aihetta "kivinen vai puinen terassi", ja lopputuloksena saimme heti heinäkuussa istutettua nurmikon. Kiva se oli, mutta kuten kuvasta näkyy, ihan hirveästi ei jäänyt pohjia tälle vuodelle. Lisäksi katolta tuleva sade hakkaa nurmikon ja mullan altaan pois ja terassituolit uppoavat maahan. (Ne mahtuivat kellariin eli ovat yhä siellä.)

Piti pääsiäisviikonloppu istua tuossa tuolissa ja katsoa jos alleni syntyy patio. (Istuskeltujen minuuttien määrä ensimmäisenä lomapäivänä = kuusi. Sen ajan söin.)

Tänään lumisateen lakattua tilanne näytti hetken hyvältä. Mies sai valmiiksi tietokonemallinnuksensa suorakulmion mallisesta patiosta (minkä insinöörin maailma tuossa miehessä menettikään!) ja oli jo ryhtymässä työhön, kunnes huomasi, että kaikki työkalut ovat talven aikana mystisesti kadonneet.

Jatketaan siis huomenna. Ei niin, että meillä kyllä terassipuitakaan vielä olisi.

Kukkalaatikkoni kuitenkin kaivettiin esiin toista viikkoa sitten, silloin kun viimeksi oli kevät. Naapureita ajateltiin, että on kiva kun on sellainen tekemisen meininki. Mitään en ole vielä pistänyt itämään, eli pikkuisen alkaa tulla kiire. Mitäs sitä sitten tänä vuonna kokeilisi?

Onneksi on blogi, koska viime vuonna olin tehnyt muistiinpanoja:

1. Valitse siemenet hieman tarkemmalla huolella.
2. Panosta ulkonäköön, koska satoa et syö kuitenkaan.
3. Jos ei niitä perunoita ainakaan.

Hyvä kun tuli muistutettua. Mutta vähän tekisi silti mieli laittaa perunaa. Jos annan olla pari viikkoa pidempään?