En etukäteen ollut tajunnutkaan miten merkittävä virstanpylväs on sanaleikkien oivaltaminen. Automatkat ja muut tylsät odotteluajat kuluvat paljon mukavammin.
Aiemmin leikimme (etenkin vessassa) esikoisen keksimää arvuutteluleikkiä "Mikä ei tee mitään", jota leikitään seuraavasti:
- Kysy mikä ei tee mitään.
- Mikä ei tee mitään?
- Seinä.
- Mikä muu ei tee mitään?
- Lavuaari.
- Mikä muu ei tee mitään?
- Pyyhe.
Ja niin edelleen. "Laiva on lastattu" on tämän jälkeen ihan nerokasta tykitystä.
Meidän versiossamme ei tarvitse toistaa koko sanarotlaa vaan luettelemme vuorotellen tietyllä kirjaimella alkavia sanoja. (Ja toki iloitsen myös salakavalasta opetuksellisesta ulottuvuudesta.)
Toinen suosikki on "Mitä tehdään, sika pestään", josta lapsi noin kahden kerran jälkeen valitti "Sä sanot aina noi samat". Tässä joutuu siis omakin kieli koetukselle jos koittaa keksiä ihan aitoja yhdyssanoja. Aina ei jaksa. Ja hauskempaa leikki on kuitenkin siten, että lapsi on vastaajana.
- Mitä tehdään?
- Sika pestään.
- Mikä sika?
- Äitisika.
- Mikä äiti?
- Elina-äiti.
- Mikä Elina?
- Elina-kulta.
- Mikä kulta?
- Isä-kulta.
- Mikä isä?
- Äitin isä.
Ja niin edelleen. Usein jäädään pyörimään siihen äitien, isien ja nimien ympyrään, mutta joskus tulee ihan villejäkin mielleyhtymiä.
Näillä leikeillä välttää myös liian vaikeat kysymykset, joihin ei voi vastata itsekeksityllä yhdyssanalla.
Hei, tosi hieno bannerikuva! :)
VastaaPoistaMä muistan vieläkin ne pitkät automatkat kun reissattiin ympäri Suomea perheen kanssa - sanaleikkejä pelaten. Mulla tosin oli neljä vanhempaa sisarusta viihdyttämässä, äitin ja iskän ei tarvinnut aina osallistua aivoleikkeihin :D Mutta, rakastan sanaleikkejä edelleen! Ristikot, alias, scrabble... ehkä se on peräisin sieltä automatkoilta ;)
Kiitos! :)
PoistaAutomatkat viiden lapsen kanssa kuulostaa kyllä melko ekstremeltä, eli hyvä jos siinä on sanaleikit riittäneet :D Mutta sama juttu, omasta lapsuudesta ne kielileikit tulee - ja siksi paljon niistä tykkään, että jaksan kyllästymiseen asti niitä ylös kirjata.