tiistai 5. maaliskuuta 2013

Etnografi kirpputorilla

Aloin heti väitöksen väistyttyä työstää tätä vauvanodotusbisnestä ihan tosissani, ja kävin läpi vauvanvaatevarastoni. Parhaimmisto vauvanvaatteista on käynyt läpi kymmenisen lasta, ja osa oli jo niin hirveässä kunnossa, että heitin suoraan roskikseen. Jäljelle jäi vähänoloisesti tavaraa, joten suunnistin kirpparille. (Tosin yksi satsi on vielä maailmalla, minkä onneksi muistin ennen uuden fleecepuvun hankkimista.)

Ja kyllä minusta vielä kunnon etnografi saadaan. Tosin ehkä pitäisi suunnata blogi jonnekin Tuvalun suuntaan, niin teräviä havaintoni ovat kenelle tahansa, joka vähänkin kirppareilla on kiertänyt. (Minä en ole, siksi raportti.)


Paikallisella lastenvaatekirppiksellä oli "Merkkivaateosasto". (Tarvitseeko tästä edes sanoa mitään?)

No, tuvalulaisille ihmeteltäköön, että pesussa kulahtaneesta lapsen trikoopaidasta, jonka niskalapussa on oikean brändin logo on näemmä ihan legitiimiä pyytää 7-10e. Tai siis kai on legitiimiä pyytää ihan mitä vain, mutta ilmeisesti joku myös tuohon hintaan ostaa, ja myyntipaikkakin puffaa tuotteita oikein erikseen.


Minä ostin nämä. Samaa Lindex-kamaa kuin mitä ostaisin uutenakin. Euron kappale. Tuollainen koon 56 paita kun tulee olemaan käytössä sen huikeat pari viikkoa, niin minua ilahduttaa suuresti, että sitä on joku muu käyttänyt jo aiemmin - ja toivon mukaan joku meidän jälkeemmekin.

Vauvanvaatteittemme loppusijoituspaikka on tosin valitettavasti vielä auki. Olen lainannut niitä molempien tyttöjen välissä, mutta tämän kolmosen jälkeen en enää aio niitä säilyttää. Myyminen tuntuu turhan vaivalloiselta jos niistä pyytää sen 1e/vaate mikä on mielestäni kohtuullista. Enkä näe miten pääsisin tuntipalkoille silittämisen ja laputtamisen ja roudaamisen kanssa jos paikasta joutuu vielä maksamaan 27e/viikko, ynnä 5% provikka (etnografi huomioi). Toiseksi olemme saaneet vaatteita kavereilta ilmaiseksi, niin tuntuisi hassulta myydä niitä omaan piikkiinsä. Eli odotan tuttavapiiriin seuraavaa ensisynnyttäjää, joka ei olisi liian tarkka vaateasioista.

 

Lisäksi ostin nämä. Minä, telaketjufemakko ("Barbit vääristävät kehonkuvaa"), natsimutsi ("Eihän nyt ole edes joulu") ja kulutuskriitikko ("Turhaa tavaraa on muutenkin kaapit täynnä").

Mutta mekkoja ompeleva mamma sattui juuri olemaan täydentämässä myyntivalikoimiaan, ja jäin häntä jututtamaan. Näin heti mahdollisuuteni olla kerrankin se kiva vanhempi - tavaralla lahjomalla se onnistuu!

Ja mitä nämä sitten maksoivat? No 2,5e ja 3,5e. Tarrakiinnityksillä ja koristeompeluksilla. Että ei kotimainen käsityökään aina ole hinnoissaan.

PS: Viidenkymmenen lukijan rajapyykki on ylittynyt salavihkaa, mahtavaa! Tervetuloa kaikki uudet!

19 kommenttia:

  1. Noihan on barbimekkoja :D Huh helpotus :D Kun aluksi pikapikaa katsoin et ne on kaks tyttöjen mekkoa ja hieman mietin tuota tyyliä... ;D

    Me ollaan myyty vauvanvaatteita täysin silittämättä kirpparilla hintaan 0.50c-1e ja aina päästy "voitolle", tosin itse en ole saanut vauvan vaatteita keltään, ne on olleet ostettuja, kirppareilta ja kaupasta. Minusta kirpparilla kauppaamisessa kivointa on se, kun tiedän myyväni vain ns. hyvää tavaraa, siis todella hyvä kuntoista ja siistiä, niin ajattelen sitä tunnetta kun itse löytää kirpparilta jonkun kivan lasten jutun sillä 0.50c. Mukavaa jos joku ilahtuu meidän "vanhoista" jutuista samallalailla :) Ja ilmeisesti ilahtuu, viimeksi rahtasin lasten vaatteita Ikea kassillisen viikoksi ja ne oli myyty kahdessa päivässä kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, joo ei ollut tyttöjen karonkkamekot :D

      Ja toi on kyllä toinen puoli, että meidän monet vaatteet alkaa olla niin kuluneita, ettei niitä kehtaa myydä - edes halvalla. Osa on tietysti uutena saatuna/ostettuja, mutta ehkä on hyvä, että siinä ilmaiseksikin annetussa kassissa on jotain priimaa mukana ;)

      No, saa nähdä miten etenen. Vielä kun ei ole sopivaa ottajaa tavaroille tiedossa.

      Poista
  2. Olen nyt odottanut joitakin tunteja, etten olisi aina ensimmäinen kommentoija. Onnistuinko?

    Paheksun merkkivaateosastoa. Eipä se tietenkään ole minulta pois, ja lisäksi se on tosi pieni asia. Siksi sitä onkin niin hauska paheksua.

    Mutta todellakaan en aio silittää omaa kirppiskuormaani, niin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih mikä ongelma :) Sun pitää perustaa toinen bloggerprofiili ja sitten voit kommentoida vuorotellen niiden molempien kanssa!

      Ja silittämättömyys saa jo kaksi ääntä, hyvä hyvä!

      Poista
    2. Voisin tässä mukailla Juicea, että kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoisblogielämään.

      Ja sitten vielä, että voit myös toivoa, että lähipiirissänne on joku sellainen kuin minä. Olen itse päättänyt vain kylmästi ostaa kaiken uusiksi, jos talouteemme tulee vielä joskus toinen vauva.

      Poista
  3. Alkoi naurattaa, kun vauvan body maksoi euron ja Barbien mekko kolminkertaisesti. Tosin Barbie ei ehkä kasva yli vaatteistaan parissa viikossa? (Hei, voisiko lanseerata sellaisen realistisemman Barbien, joka kasvattaa pyllyä ja mahaa kesä- ja jouluherkuttelujen jälkeen?)

    Minua ahdistaa ajatella lastenvaatteiden eteenpäin laittamista. En ole ikinä myynyt mitään kirppiksellä, ja tuntuu jotenkin vaivalloiselta laavata läpi kassitolkulla tavaraa ja hinnoitella. Mieluummin minäkin antaisin ilmaiseksi jollekin tutulle. Mutta ehkä ne "merkkivaatteet" pitäisi kuitenkin myydä?

    Täällä muuten lähikaupungissa on lastenvaatteiden ja -tavaroiden kirppis, joka ottaa provisiota vastaan myyntiin tavaraa. Siellä pyydettiin nyppyisistä ja kulahtaneista bodyistä 2,5-3,5 euroa. En ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin voisi lanseerata sellaisen barbin, jonka mittasuhteilla pysyisi hengissä jos se olisi ihminen ;)

      Mutta minusta barbinmekko oli halpa, peilaten siihen käytettyyn työaikaan ja materiaaleihin (ja myyntipaikan kuluihin) että mielelläni maksoin sen. Mutta joo, eipä ole se Lindexin hikipajatyöntekijäkään kovaa korvausta saanut...

      Tuo kirpparihinnoittelu on kyllä mielenkiintoinen teema: kun sinänsä ei ole (mun ostomäärillä) mitään merkitystä, että maksaako joku potkuhousu 1e tai 2,50e, mutta silti se jälkimmäinen jäi ostamatta. Ja huonokuntoista ei viitsi ottaa edes 50 sentillä. Mutta valtavasti on tavaraa kierrossa, ei voi muuta sanoa.

      Poista
    2. Juuri tuo kierrossa olevan tavaran määrä on se asia, joka eniten itseäni pysäyttää kirppiksillä: että kaikki tää on valmistettu, myyty ja ostettu ja nyt kukaan ei sitä enää tarvitse. Tai no, joskus aina joku, mutta onhan sitä ihan käsittämättömästi kamaa ihan vain joutilaana a) kirppiksillä, b) ihmisten nurkissa ja c) loppusijoitettuna kaatopaikalle. Äh, tän ajattelusta tulee aina vähän maailmantuska.

      Poista
    3. Vähän huonosti asettelin sanani. Ajatukseni oli juuri se, että käytetystä vauvanbodysta en suostunut maksamaan sitä 3,5 euroa, mutta käsintehdystä Barbien menosta se olis minustakin kohtuuhinta :)

      Poista
  4. Söpöjä vaatteita löysit. Tuo merkkivaateosio, voihan piip. Kierrätyksen idea on minusta saada tavara liikkumaan. Hatettaa, siis ragettaa (kuulema nykyinen nuorisotermi) ylihinnoilteltu kirppiskama jne.
    Itse olen vienyt vauvan vaatteita Punaiselle ristille, jonka päättelin omille arvoilleni parhaimmaksi ratkaisuksi. Vaikka valitettavan kallista sielläkin tuntuu olevan välillä, tosin raha menennee hyvän tarkoitukseen. Silti toivoisin tuollaisten kirppisten hyödyttävän nimenomaan myös ihmisiä, joilla ei ole paljon rahaa. Siis, että olisi mahdollisuus saada laadukasta tavaraa siinä missä varakkaammankin, vaikkakin käytettynä. Kuulostinkohan nyt jotenkin väärältä. Lapset vinkuu päikälle, toivottavasti kirjoitin ymmärrettävästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Munkin mielestäni Punainen risti ylihinnoittelee ainakin lastenvaatteet. Ei paljon tartte käydä kääntymässä. Ajattelisin itse myös niin, että niiden olisi kannattavampaa myydä halvemmalla ja saada kierto nopeammaksi kuin pitää sitä tavaraa pitkät ajat esillä ja lopulta... niin, öh, mitäköhän niille sitten tapahtuu kun kukaan ei niitä osta? Menevätkö sellaisenaan johonkin avustuskohteeseen vai kaatopaikalle??

      Poista
  5. Mitä, silittääkö joku vaatteet ennen kirpparille viemistä? Taitaa olla urbaanilegenda.

    Hyviä ostoksia teit. Lindexin perusvermeitä on meillä ollut uutena ja käytettynä paljon, ja hyviä ovat.

    Mä myin kirpparilla jokunen viikko sitten lasten vaatteita, mutta sitä ennen olin antanut vinon pinon pois. Postitin parhaat ja merkkivaatteet kaverille ilmaiseksi. Mieluummin annan hyviä kavereille kiertoon jos vaan kelpaa, ja jätän sen 1 eur per body saamatta itse.

    Mua kiinnostaisi lahjoittaa vaatteita, niin että ne menisivät jollekin oikeasti tarvitseville. En tiedä onko sellaisia kanavia olemassakaan. SPR taitaa ensisijaisesti laittaa kamat myyntiin, mikä ärsyttää mua suuresti, koska ne nyhtää törkeitä hintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se myynnistä tullut raha käytetään Punaisen Ristin avustustöihin Suomessa ja ulkomailla, niin siksi olen sinne omat tavarani kärrännyt...

      Poista
    2. Jennijeelle tiedoksi, että ainakin Ensi- ja turvakodit ottavat mielellään vastaan hyväkuntoisia vaate- ja lelulahjoituksia. Saattaa olla, että myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokodit ottavat vaatteita ja seurakunnan diakoniatyöntekijät.

      Poista
    3. Kiitos Fru L, täytyypä kysäistä.

      bleue: näin on, että SPR tekee paljon hyvää paikallisesti ja laajemminkin ja tarvitsee siihen varoja. On vaan riski, että vähäinenkin business loppuu, jos hinnat hilataan taivaisiin. Viime käynnillä katselin, että kulahtaneita Lassien talvihaalareita olisi saanut 25 eurolla, mikä ei ole kaukana uuden hinnasta markettien alennusmyynneissä. Lisäksi SPR:n mainetta on pilanneet muutamat yksittäistapaukset, jotka ovat livauttaneet liiveihinsä hyvän siivun järjestön rahoja.

      Poista
  6. Mä aina ajattelen, että niissä ylihinnotelluissa pikkuvauvatuotteissa on mukana onnellisten päivien lisä. Niin paljon vauvantuoksuisia muistoja, ettei niistä oikein vielä hennoisi luopua.
    No ei se tietysti ostajaa saa maksamaan nyppyyntyneistä töppösistä kahdeksaa euroa mutta auttaa ymmärtämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti täysin oikeassa. Ja niinhän se on, että joku tavara voi itselle olla tosi arvokas ja sen arvon haluaisi muuttaa rahaksi. Muille se ei arvo ei vain ole sama.

      Erityisesti tämän näkee asuntokaupoissa, kun se oma rakas koti pitäisi myydä. Viisi vuotta sitten rakennettu talo on usein kalliimpi pyynniltään kuin mitä uutena itselle rakennettu (sanoo ainakin tuttu joka tästä syystä päätti itse rakentaa omansa).

      Poista
  7. Me ei olla saatu käytännössä oikein mitään lastenvaatteita käytettynä mistään edes lainaksi, joten kun olen kaiken omin pikku rahoin ostanut, niin mulla on ihan rehellisesti vähän tarve saada niistä myös omiani pois. Että kyllä mä myyn vaatteet kirpparilla ihan vaan siksikin, että saan niistä itselleni rahaa. Ja jos ja kun porukka maksaa "merkki"vaatteista vähän reilummin, niin kyllä mäkin niille vähän kalliimman hinnan laitan, jos ovat vielä hyväkuntoisia. Tää on vähän kysynnän ja tarjonnan laki eikä sinällään mun mielestä mitenkään ihmeellistä.

    Todettakoon kuitenkin, että pesunukkainen "merkki"vaate ei munkaan mielestä ole esim. 5 euron arvoinen. Itse törmään usein kulahtaneisiin Lindexin perusvaatteisiin kirpparilla ja niistä pyydetään 4 euroa. Vitsit, samaan rahaan saa kaupasta uuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ymmärrän, että pyytää sellaista hintaa mitä jengi on valmis maksamaan. Ja tottakai vaatteilla on suhteellinen arvo, eli kirpparihinnan pitää olla tietyn verran alempi kuin uuden hinta - näistä Lindex-vertauksista päätellen n. 80% alempi. Itselläni kuitenkin on vaateostoksille myös absoluuttinen raja, eikä minulle se POP tai ME&I merkkinä tuo lisäarvoa, josta maksaisin enemmän. Ei uutena eikä kirppiksellä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...