sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Pieni mies, iso päivä





 






Vauva sai nimen tänään.

Juhlat olivat kauniit: lämpimät ja henkiset. 28 astetta ja saman verran ihmisiä vanhempieni olohuoneessa; isosiskojen kasteelle sai kukin antaa oman merkityksensä. (Esikoinen on ollut pahoillaan, kun meidän nimiäisiämme ei ole seremonioitu kirkossa. Nyt sai itse kastaa pikkuveljen. Pienempi isosisko kuivasi pään.)

Tämä oli myös ehkä jopa odottamattoman merkityksekäs päivä itselle. Toisin kuin aiemmin, vauvan nimi pidettiin salassa juhlapäivään asti - itseltämmekin viimeiselle viikolle. Tämä korosti seremonian merkitystä, nimeämisen kautta vauva otetaan osaksi sukua ja yhteisöä. Meidän perheemme on nyt koossa ja kastemekko pakataan odottamaan tulevia sukupolvia. Millaistakohan on kaivaa se esiin (toivottavasti) parin-kolmenkymmenen vuoden päästä?

"Juuri eilenhän näitä omia lapsia tähän puin." Huh.

16 kommenttia:

  1. Piru kun ensin säikähdin tuota ekaa kuvaa Bloggerin lukuluettelossa. Katoin että onpa oudon näköinen lapsi.

    VastaaPoista
  2. Coolit kuvat! Erityisesti tuo juhlahenkeä nostattava tatska, respect!

    Nimet on kyllä jänniä. Esikoisen nimi piileskeli lähes maistraatin deadlineen asti, kuopuksen nimi oli tiedossa jo raskauden keskivaiheilla.

    Onnea pienelle miehelle ja nimelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totesin, että työlääksi käy kun tupladokumentoi: ihmiset ja tapahtumat omiksi muistoiksi ja kivoja detaljeja blogia varten. Siksi molemmat jäivätkin vähän puolitiehen. (Kun lisäksi emännöi, hoiti päivänsankaria ja ihan joi kupin kahviakin.)

      Mun äitini piti myös erityisesti tuosta tatuoinnista :D

      Poista
  3. Nämä nimeämisperinteet on jänniä. Ranskassa pitää nimi ilmoittaa maistraattiin kolmen päivän sisällä syntymästä, ja niinpä ihmiset usein kutsuu vauvaa jo mahassa sillä nimellä, tai viimeistään heti syntymästä ilmoitettaessa ilmoitetaan myös nimi. Mulle oli myös tärkeää kutsua lapsia heti nimeltä, tehdä niistä ihmisiä myös muiden silmissä, mutta se vähentää sitten nimiäisten merkitystä, joka taas on hieno juhla. No, meillä vietettiin tervetulojuhlia, ja kerrottiin sitten valittujen nimien taustasta (eikä kaikki vielä kaikkia etunimiä tienneetkään).

    Ihanasti isosiskot pääsi teillä juhlaan mukaan, se oli heille varmasti tärkeää. Meillä kaksosten tervetuliasjuhlat oli samalla isosiskon isosiskoksitulojuhlat, muut sukulaissuhteethan ei siinä vaiheessa enää muuttuneet - ja vauvat ei osaa olla kateellisia huomion varastamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuliaisjuhla olisi hyvä nimitys myös, koska nimenanto on kuitenkin vain osa tapahtumaa. Mutta olet ihan oikeassa, että nimi tekee vauvasta yksilön ja ihmisen - siksihän en halunnut tälle vauvalle nimeä antaakaan ;)

      Mun isä puhui nimiäisjuhlassa, että muinaisessa Egyptissä ihminen koostui viidestä osasta: oli ruumis, varjo, kaksi sielua ja nimi. Ja onhan se tärkeä osa identiteettiä yhä, nimi siis. Varjo vähän vähemmän.

      Poista
  4. Mä tykkään ihan kauheasti tuosta hommasta, jossa isosisko kastaa lapsen - jos siis ei ole kirkollisen viran puolesta jotain henkilöä hommattu hoitamaan kastetta.

    Se, mikä on harrasta ja pyhää määrittyy toki vaihtelevasti, mutta jotenkin puhtaan ateistisesta kulmastakin (jos sitä nyt enää kunnolla tavoitan) isosisko kastamassa pikkuveljeä on minusta aika harras ja kaunis ajatus. Liikutuin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä siis tarkoita, että pitäisi olla joku kirkosta paikalla. Tarkoitan vaan sitä, että ajatuksena jotenkin ihana. Oma kaste, oman yhteisön jäseneksi ottaminen.

      Poista
    2. Oletko siis kuullut tällaisesta aiemminkin? Luulin, että oltiin ihan omalla asialla :) Mies vähän meinasi, että matkitaanko tässä liikaa kirkkoa, mutta mä en halunnut välittää siitä... Eikä lähipiirissä onneksi ole väkeä, joka olisi kokenut tuon joksikin jumalanpilkaksi. Mitä se ei myöskään tietysti ollut.

      Poista
    3. En ole kuullut, tää oli eka. Tykkään valtaisasti yhä.

      Mietin myös, että joku seipäänniellyt tietenkin kokisi tämän kirkkoa loukkaavaksi, mutta sitähän se ei ole. Kaunis tapa ottaa vanha perinne haltuun itselle sopivalla tavalla.

      Poista
  5. Ihana päivä teillä, kaikin puolin. Liikutuin minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kauniisti sanottu. Ei se ehkä koko päivä ollut ihana - valmistelut sujuivat ihan perinteiseen malliin :D Mutta juhlat olivat ihanat.

      Poista
  6. Onneksi olkoon pikkuveljen nimen johdosta! Joko on tullut käyttöön vai vieläkö puhutte lempparilla (mahdollisella sellaisella)? Meillä jäi lempparikin toistaiseksi elämään kuopukselle, mutta se onkin harvinaisen söpö nimi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä ollut mitään lempinimeä, mutta edelleen usein sanotaan "Vauva" tai "Pikkuveli" eli ei se nimi ihan hetkessä tartu.

      Tää lempinimivirhe tehtiin esikoisen kanssa, kun laskettu aika oli Åken päivänä ja siitä napattiin hassu kutsumanimi. Meni kauan, että opittiin Åkesta pois...

      Poista
  7. Mukavan näköinen ja kuuloinen juhlapäivä teillä. Oikeastaan ihan hyvä, että nimi antoi odottaa itseään, niin sen salaaminen saattoi olla helpompaa.

    Meillä kun on nimi ollut tiedossa jo pitkään, tulee se varmaan paljastettua jo synnärillä. Niin tehtiin esikoisenkin kanssa. Esikoisen nimiäiset olikin mun mielestä vähän hassu juhla, kun ohjelmassa ei ollut nimen paljastamista eikä kastamista (enkä muuta korvaavaa ohjelmaa keksinyt). Kuopuksen juhliin jotenkin haluan yhdistää myös esikoisen juhlimisen. Tervetuliaisjuhla kuulostaa aika mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmilla kerroilla meillä on ollut oikeastaan enemmän ohjelmaa - just sen takia, koska nimi ei ole ollut yllätys. Haluttiin kehittää juhlaan seremoniaosuus, eli oli puheita, runoja ja musiikkiesitys.

      Nyt oli vain lyhyet puheet ja tuo kaste. (Ja kyllä meidänkin puheet keskittyi koko perheeseen, siskot mukaanlukien. Uskoisin, että isommalle sisarukselle huomioiminen on tosi tärkeää.)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...