 |
| RV 28+ |
Raskaus on edennyt nyt kolmanteen kolmannekseensa eli se energinen toinen kolmannes on taaksejäänyttä elämää. (Ja sitten tyrskähdellään hetki tuolle "energiselle", ehhehe, as if ja silleen.)
Pikkuhiljaa myös vatsa alkaa tehdä itseään tiettäväksi. Sen huomasi viimeistään joulun jälkeen kontatessaan kaksivuotiaan perässä hoplopin muovituubeissa ja hyppiessään trampoliinilla se samainen kaksivuotias sylissään. Ja samassa sen rupesi jo huomaamaan kävellessään yli 50 metriä kerrallaan, mikä onkin pisin yhtäjaksoinen matka mitä yleensä päivän aikana kuljen. (Mikä lupaa hyvää "kuntoon palaamiselle".)
Mutta sen suuremmista vaivoista en ole kärsinyt ja kuten tästä blogista on ehkä voinut päätellä, raskaus on todellakin edennyt siinä sivussa enkä ole osannut nauttia raskaudesta tai keskittyä odotukseen kuten toki kuvittelin tekeväni, näin viimeisellä kerralla. Jotain uutta ja jännittävää tässä raskaudessa on kuitenkin ollut, nimittäin rakenneultran kuulumiset.
Sillä toden totta: It's a BOY!
Sulattelin uutista melko epäuskoisena, sillä en uskonut tuotantolinjan muuttamisen olevan enää tässä kohtaa mahdollista. Kätilö kuitenkin vakuutteli, että hyvin hämmästynyt hän olisi jos tämä lapsi tyttönä syntyisi.
Ja tästä tietysti pääsemme kaikkiin niihin pohdintoihin sukupuolen merkityksestä. Minulla ei ole ollut erityisiä toiveita lasten sukupuolesta ja virallinen lausuntoni on edelleen ja ikuisesti, että sukupuolella ei ole väliä. Silti huomaan, että jotain eroa pojan odotus tuo. (Muutakin kuin sen, että kuopuksen uusi talvitakki ei ole vaaleanpunainen vaan kivan unisex tummanharmaa.) Pohtivainen esikoinen oli huolissaan lapsen sukupuolesta, että jos se on tyttö, niin sitten meillä on neljä tyttöä ja vain yksi poika, mutta nythän perheen sukupuolijakauma muuttuu siis tasapainoisemmaksi. Mutta entä sitten? Miten tämä tulee näkymään? Lapsen luonnetta kun ei uskalla sukupuolesta ennustaa.
Siitä kuitenkin iloitsen jo etukäteen, että mitään machosikailijaa tässä perheessä tuskin pääsee kasvamaan. Ei tuollaisten isosiskojen komennuksessa.
onneva! mulle on ollut toistaiseksi tytön kanssa - kahden pojan jälkeen - ongelmallista KAKKAPIMPIN pesu. kun pojilla se alapää on ummessa!
VastaaPoistamun mies on kuopus, neljä isosiskoa. selvishän tuo :D
Kiitos! Sukupuolen julkistaminen onkin siitä hieno uutinen, että voi onnitella kävi miten tahansa :D
PoistaSuurin ero lieneekin se, että poikalapsen kanssa pitää olla väistövalmiudessa, kun vaihtaa vaippoja.
VastaaPoistaCheck! Pistetty muistiin!
PoistaOih ja voih, miten ihanaa! Pienet pojat vaan on niin ihkuja!
VastaaPoista(Tosin mahdollisesti pienet tytötkin, mene ja tiedä.)
Vaaterintamalla tämä tosiaan saattaa olla teille mullistus, mutta muutoin minusta tosi hieno juttu. Vaikka toisaalta, eihän sillä sukupuolella ole väliä... Vaan silti... <3
Joo, mun pitää lajitella meidän vaaleanpunainen materia unisex-vaaleanpunaiseen ja niihin joita edes minä en ilkeä pojalle pukea, so. strassikoristeiset hellokitty-rimpsumekot :D
PoistaJa juu, eikös ne kaikki (omat) ole ihkuja ;)
Molempia tuotantolinjoja viimeisen kolmen vuoden aikana harrastaneena voin todeta, että sukupuolisensitiivisyys tai se, että vain persoona tuo erot lapsiin, on joku utopistinen harha. Pojat on jumakauta niin poikia jo ihan vauvasta. Tällä "pojat on poikia" määritelmällä on mulle synonyymi ja se on FYYSISIÄ. Ne paiskoo, kiipeää, tekee kaiken rajummin ja potenssiin jotakin, vaikka ne olisi samalla herkkiä, vetäytyviä ja varovaisia. Ja vaikka se tyttökin olisi raju ja tempperamenttinen kiipeilevä ja juokseva ja mitä vaan.
VastaaPoistaSukupuolella ei ole todellakään väliä, mutta sukupuolissa on eroja, vaikka kuinka yrittäisi suunnata ketä minkälaiseen käytökseen tahansa. Ööh, ainakin meillä. Vaikka se poika onkin se herkempi ja varovaisempi.
Ai niin, ja ne pojat on oman empiirisen lähipiiritutkimuksen mukaan ihania äidin tissiposkia. Aina.
Olkoon utopistinen harha, pidän sen :D Ja joo, on fysiologisia eroja, kuten että usein pojat tuppaavat olemaan skrodempia ja jääkiekkoilijan ruumiillistumia jo vauvoina. Silti lähipiiristä löytyy sellaisia hentoisia runoilijapoikavauvoja, että pelkkä sukupuoli ei kelpaa selitykseksi.
PoistaMutta pistän panokseni tuolle mammanpoika-kortille. Että joku diggaa mustakin sitten kun tytöt alkaa vetää äiti-kapinaansa :D
Moi! Jonkun muun blogin kautta klikkasin tänne ja kas, vietin etätyöpäivän kotona lukien melkein sun koko blogiarkiston muun töidenpakoilun ohessa. Hyvää luettavaa, lisäsin omiin seurattaviini. Meillä taitaa olla ainakin yksi yhdistävä asia, nimittäin poikavauva ja sen aikataulu. Mulla on laskettu aika pääsiäisen tienoilla. Kotona on yksi 2,5-vuotias poika ennestään. Jos kerkeet - aikaahan sulla varmaan on ihan mielin määrin - niin kurkkaa tuonne mun ajatusteni likasaaviin.
VastaaPoistaOnnea siis tulevasta pienestä pojan palleroisesta ja hyviä vointeja lopun aikoihin!
Tervetuloa! Melkoinen suoritus tuo blogin kahlaus; eli kuulostaa ihan legendaarisen hyvältä työpäivältä :D
PoistaAika samoissa mennään joo, eli samat toivotukset sinne! Ja hyvää luettavaa nyt kaipaa aina työnteon ja nukkumisen välttelyyn.
Minulla on kohta 2,5 vuoden kokemus tytöistä ja kahdeksan kuukauden kokemus pojista. Merkittävin ero ja haaste on toistaiseksi ollut kylkipissat, eli pojalla on usein vaatteista kylki märkänä, vaikka vaippa on muuten kuiva.
VastaaPoistaOkei, check. Tarkkuuslaji siis tuo vaipanvaihto.
PoistaJoo, etenkin, kun ei kuulemma pippeliä saa teipata alaspäin. ;)
PoistaOnnittelut terveestä lapsesta! Meillä toinen kolmannes alkoi ikävissä merkeissä: yhdistelmäseula paljasti Down-syndroomariskin. Ihan sama onko tyttö vai poika, sydämestäni toivon tervettä lasta!
VastaaPoistaPahoitteluni diagnoosistanne, varmasti todella pysäyttäviä uutisia sulatella. Ja toivon todellakin, että kyseessä olisi ns. väärä hälytys! Minulla on lähiaikoina kaksikin ystävää saanut seulassa aiheettoman riskiepäilyn ja harkitsin jopa etten osallistuisi seulaan, etten joutuisi tätä murehtimaan. Seulasta saimme tosiaan kuitenkin ennusteen terveestä lapsesta, ja muutenkin terve lapsi on tietysti ainoana toiveena.
PoistaNo, toistaiseksi eletään vielä todennäköisyyksillä, ja mitään varmaa emme tiedä. Minäkin olen kovasti puntaroinut, haluanko tietää ja mitä tiedolla tekisin. Tämän hetkinen mielipiteeni on, että kuolemaan johtavasta kehityshäiriöstä haluaisin tiedon, muusta en. Downhan ei noista kehityshäiriöistä ole lainkaan vakavimmasta päästä, joten vielä on pohdinnan alla, menemmekö pienen, mutta olemassaolevan keskenmenoriskin aiheuttavaan jatkotutkimukseen.
PoistaRaskaita päätöksiä. Voimia teille tilanteen selvittelyyn!
PoistaKiitos.
PoistaSe olen muuten minä, joka näitä kirjoittelen. Pari ekaa kommenttia tuli laitettua anonyyminä, kun panikoin että joku IRL tuttu tunnistaa. Sitten mietin, että mitä sitten, vaikka tunnistaisi. En muutenkaan pysty olemaan tästä hiljaa, vaan puhuisin vaikka kaupan kassalle, jos kuuntelisi. (Ja eihän näitä vanhoja tekstejä kukaan enää lue, eihän?)
Voi Saara... :( Olen tosi pahoillani puolestasi. Eikös tuossa tilanteessa pitäisi päästä puntaroimaan tilannetta jonkun lääkärin kanssa? Tai ainakin neuvolassa - ettei nyt ihan yksin tarvi jäädä asiaa pähkäilemään.
PoistaPitäisi, mutta kun ei pääse :(
PoistaKaupunki tarjoaa ainoastaan "neuvonnan" kätilön kanssa, joka ainakin meidän tapauksessamme oli lähes yhtä tyhjän kanssa. Kätilö vaikutti lähinnä hämmentyneeltä, ettemme suoraa päätä halunneet istukkaverinäytteeseen ja siitä sitten aborttia tekemään, jos tulos näyttää poikkeavalta. Lääkärin puheille ei kuulema ole edes mahdollista päästä. Ja näin kakkoskierroksella seuraava neuvola on vasta rv22, kun kaikki päätökset pitäisi siihen mennessä olla jo tehtynä.
Onneksi meillä tulotaso sallii sen, että menemme yksityiselle perinatologiaan erikoistuneen naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin juttusille.
Piti tulla tännekin kertomaan, että päätin mennä jatkotutkimuksiin, joiden tuloksena normaalit kromosomit. Sukupuolikin on se, mitä ennalta toivoin, vaikka kaikista tärkeintä on tietysti terve lapsi. Huh, josko loput 24 raskausviikkoa sujuisivat sitten onnellisimmissa merkeissä.
PoistaIhanaa! Kiitos kun tulit kertomaan! Mietinkin, että miten sitä sinulta myöhemmin kyselisin, kun tietysti jäi mietityttämään.
PoistaMutta tuo seulasysteemi ei kyllä saa minulta hirveän korkeita pisteitä, niin montaa väärää hälyä olen jo kuullut.
Ihanaa odotusta sinulle, todellakin!
Tervetuloa pienten poikien äitien maailmaan. Ekan ongelman löydätkin sitten ristiäis-(tai nimiäis-)asua metsästäessäsi. Ja se sama ongelma sitten jatkuu jokaisten juhlien kohdalla. Pojille ei tehdä kivoja juhlavaatteita. Rupeat viimeistään kahden vuoden kohdalla kyllästymään suoriin housuihin, kauluspaitaan ja slipoveriin (salmiakkiruutukuviolla, totta kai!). Mä aina kadehtien katselen niitä tyttöjen mekkohyllymetrejä... ;)
VastaaPoistaKiitos! Ja totta - olen kyllästynyt kauluspaitaan ja slipoveriin jo ennen ensimmäistäkään käyttökertaa :D Nimiäiset on onneksi helppo: pidetään lapsi siinä kastemekossa koko bileiden ajan, helmassa on kuitenkin jo enon ja serkunkin nimet kirjailtuna, niin hyvin miehekäs on.
PoistaJa toisaalta, onhan mies aina tyylikäs mustassa puvussa. Mitä pienempi, sen söpömpi ;)