Paluu arkeen

Uusi vuosi. Tilipäätösten, yhteenvetojen, uusien alkujen ja muutosten aika. Hirveästi latauksia yhteen päivään, minkä kaikki kuitenkin omalta osaltaan kiistävät.

Uusi vuosi vaihtui tällä kertaa riehakkaissa tunnelmissa: diskon keski-ikä oli kenties hieman nuorempi kuin mitä yleensä, mutta listahitit taatusti samat kuin keskustan juottoloissa. Mikä tämän vuoden aikana on muuttunut, ja mikä on ihanaa, on että elämä ei enää hajoa jos lapset eivät satukaan nukkumaan päiväunia. Tai jos ravintolasta ei saakaan sopivaa ruokaa ja jää ateria tai pari välistä - tai se korvataan jäätelöllä. Ja että jos juhlissa on hauskaa, voi siellä viipyä puolilleöin.

Mutta tämän kaiken leväperäisen vanhemmuuden seurauksena on tämä päivä ollut henkistä laskeutumista arkeen. Nyt kun lapset ovat oppineet pyytämään mehua ruokajuomaksi ja nukkumaan puoli kymmeneen, on hyvä hetki palata päiväkotielämän karuun todellisuuteen. (Eihän elämän kuulu liian kivaa olla.)

Itse onnistuin lomailemaan töistä välttelemällä sähköpostiani, jossa tiesin työasioiden väijyneen minua: eilen varovasti availin posteja ja siten aloin varustautua myös tulevaan työrupeamaan. Kahden viikon aikana irroittauduin jopa somesta niin, että facebook on lähetellyt minulle huolestuneita sähköposteja tärkeiden tapahtumien missaamisesta.

Lapsiperheen äitinä lomailu on silti, no, aika usein jotain muuta kuin rentoutumista. Siitä joskus lisää jos valituttaa.

Tinaan katsomattakin osaan ennustaa, että alkuvuodesta tulee enemmän kuin jännä, mutta loppuvuodesta toivottavasti hyvällä tavalla tylsä, koska liika jännyys kolmen lapsen kanssa voi olla yksinkertaisesti liian jännää.

Ja sen verran vuoden vaihteen magiikkaa sallittakoon, että toivotan ihanaa, valoisaa ja rikasta tätä vuotta kaikille lukijoilleni. Pus!