Uusi (ulko)näkö!

Hain uudet lasini! Vähän jännitti, kun pokat tuli ehkä hieman nopeaan valittua, ensimmäisestä kaupasta puolessa tunnissa. Mutta siihen olen oppinut: ei ole aikaa kuluttaa ostoksilla, niin valinta tehdään nopeasti. Tyypillisesti tarve on hankintahetkellä myös sillä tavalla akuutti, että ostamista motivoi ajatus "mikä tahansa on parempi kuin nykyinen".

Mutta kyllä tykkään. Tosin linssit ovat niin isot ja puhtaat, että toimivat huonosti silmäpussien peittelyssä, mikä on mielestäni silmälasien yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Mutta pianhan ne taas samenevat. Ja toisaalta pokat ovat niin dramaattiset, että ehkä naamastani ei huomata enää mitään muuta.

En tiedä liekö totuus näin yksinkertainen, mutta vaikuttaisi, että isojen optikkoketjujen hinnat ovat tulleet roimasti alaspäin yhden nimeltämainitsemattoman kansainvälisen halpaketjun saavuttua markkinoille. Maksoin laseista linsseineen euroa vaille kaksisataa, mikä nyt ei mielestäni ole ihan kohtuutonta. Tosin sieltä Specsaversilta olisin saanut kahdet lasit hintaan 149e (tai no, liekö tuo hinta kuitenkaan ohuilla linsseillä vai "tavallisilla" paksuilla, ken tietää), mutta kuka nyt pystyisi kaksia laseja valitsemaan.

(Tosin jos huomioi, että tästä taaksepäin laskettuna olen rikkonut yhdet lasit, kadottanut yhdet (kyllä! oletettavasti jonnekin tänne kotiin), ja esikoinen rikkonut kahdet, eli päässä on viides pari laseja viimeisen viiden vuoden aikana, ei olisi ollut yhtään tyhmä ajatus hankkia kaksia samanlaisia...)

Hintaan sisältyi myös näöntarkastus, ja tämä kyseinen optikko hiukan täsmensi aiemmassa keskustelussa saamaani tietoa näön heikkenemisestä raskausaikana. Kuulemma tätä tapahtuu joillain, mutta ei suinkaan kaikilla. Oma kokemuspohjani kertoo samaa, olenhan samoilla vahvuuksilla elänyt kolme raskautta ja kaksi niiden väliaikaa, enkä missään vaiheessa ole havainnut muutoksia. Ja sama oli näköni nyt kuin niissä kahdeksan vuotta vanhoissa pokissa. (Mutta ehkä nyt käyn tsekkaamassa asian kuitenkin vuoden-puolentoista päästä.)

Ilmeisesti muutos voi kuitenkin olla dramaattinenkin, ja se ajoittuu jonnekin neljännen raskauskuun tienoille. Optikko valitteli että ei kehtaa kysyä naisilta raskaudesta, se kun heti tulkitaan oudosti. Ehdotin, että laittaa lapun seinälle. Tosin on mielestäni outoa jos kysymyksestä joku loukkaantuu. Kysyväthän hammaslääkäritkin - eikä minulle ole tullut mieleen, että se ulkonäkööni liittyisi.

Ainoa huono puoli uusissa laseissa on, että minua ja miestä ei enää erota toisistaan. Paitsi että mies on tummatukkainen ja minä keskivartalolihavampi. Naimanaamat, sanoisi pohjoispohjanmaalainen kaverini.

Kummat on kumman. Toiset on mun.

Eikä tässä vielä kaikki! Vihdoin torstaina pääsen sinne kampaajalle, jonka paniikissa joulukuussa peruin. Looooong overdue, tämä niskatukka.

Niin ja ostin sen mekonkin samalla määrätietoisuudella kuin silmälasit: mukaan lähti ensimmäinen etiketinmukainen, päälle mahtuva juhlamekko, joka sattui vielä olemaan 50% alennuksessa liki puolet halvempi kuin se ensiksi ostamani äitiyssellainen. Kuvia juhlalookista seuraa varmasti, jos ei perästä, niin jälkeenpäin. (Ehhehehe.)

Eli ulkonäköasiat alkavat olla kerrassaan mallillaan! Josko voisi keskittyä välillä muihin.