Mahdottoman edessä

Piti raportoida silmälasiostoksistani - siihen meni melkein puoli tuntia eli hankinta tehtiin juuri niin harkitusti kuten piti, ensimmäisestä kaupasta kolmannet pokat - ja äidyin sitten pohtimaan, kuinka hyvä sparraaja tämä blogi onkaan asioiden aikaan saamiselle. Valitin hääkuvistamme puoli vuotta häiden jälkeen, ja kas, sitten hääalbumi olikin tehty. Kaksi viikkoa kyräiltyäni tätä silmälasiasiaa, avauduin siitä blogissa, ja hups. Hyvä harrastus, tämä.

Niin ajattelinpa sitten, että:

- Kuukausi sitten lasten lipastosta pieneksi käyneet vaatteet voisi lajitella olohuoneen nurkasta Ikea-kassista pahvilaatikoihin ja varastoon
- Lastenhuoneen seinältä pudonneen taulun voisi kehystyttää uudelleen
- Hääkuvat voisi laittaa seinälle (ennen toista hääpäivää) - ne kun on kehyksissäkin jo
- Kirjahyllyssä pursuavan kasan lasten piirustuksia voisi mapittaa ja hävittää soveltuvin osin
- Kuopuksesta todellakin pitäisi saada aikaiseksi valokuvakirja niin kauan kuin se vielä on perheen vauva - ja ehkä keksiä jotain sisältöä sinne vauvakirjaankin (Esikoisesta on albumit 2008 ja 2009, eli senkin osalta vuodet 2010-12 pitäisi kattaa jotenkin. Kehittää systeemi.)
- Niin, ja lastenhuoneen "säilytysjärjestelmät" pitäisi järkeistää, että vauvan vaatteet saisi jotenkin samaan huoneeseen. Siis siirtää esikoisen vaatteet lipastosta kaappiin ja vauvan vaatteet (haalia kasaan, pestä ja kuntoarvioida ja) tuoda lipastoon. Kaapista pitäisi näin ollen saada kolmisen hyllyä vapaaksi lelulaatikoista.

Sitten on niitä "sekalaisia".

No tätä sitten hiukan jo aloitin työstämään.

Kuten olen maininnut, meillä mies on järjestyksen ystävä. Lastenhuoneen kohdalla järjestelmällisyys näyttäytyy puhtaiden pintojen tuottamisena, mutta kaikki lelut siivotaan lähimpään laatikkoon. Aina toisinaan saan innostuksen lajitella legot, pikkueläimet, keittiötarvikseet, lääkäritavarat, palikat, palapelinpalat, askartelukamat ja hiuspompulat omiin paikkoihinsa. Ja aina silloin kysyn, että mistä nämä kaikki tavarat ovat tulleet ja miksi ne eivät mene minnekään.

Pois en taaskaan saanut heitettyä kuin jotain satunnaisia vanhoja askarteluja ja rikkinäisiä lelunpalasia. Ja tämän kourallisen hävityksestä sain jo välittömästi vastata.

- Miksi kaikkea ei voi säästää?

Haaveenani on, että bebé kolmonen ei synny vielä seuraavana päivänä väitöksestä, vaan saan feidauduttua töistä (myöhennetylle) äitiyslomalle ja toimitettua kaikki tuon ylemmän listan asiat. Koska jos tämä kolmonen pääsee syntymään, niin, no, voipi kasautua hommat vielä pari vuotta ennenkuin niihin seuraavan kerran palataan.

Ja sillä välin lataudun henkisesti koitokseen.

"Anna minulle tyyneyttä järjestää tavarat, joita en voi hävittää, rohkeutta hävittää ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."

Ommmmm.