lauantai 19. tammikuuta 2013

Mahdottoman edessä

Piti raportoida silmälasiostoksistani - siihen meni melkein puoli tuntia eli hankinta tehtiin juuri niin harkitusti kuten piti, ensimmäisestä kaupasta kolmannet pokat - ja äidyin sitten pohtimaan, kuinka hyvä sparraaja tämä blogi onkaan asioiden aikaan saamiselle. Valitin hääkuvistamme puoli vuotta häiden jälkeen, ja kas, sitten hääalbumi olikin tehty. Kaksi viikkoa kyräiltyäni tätä silmälasiasiaa, avauduin siitä blogissa, ja hups. Hyvä harrastus, tämä.

Niin ajattelinpa sitten, että:

- Kuukausi sitten lasten lipastosta pieneksi käyneet vaatteet voisi lajitella olohuoneen nurkasta Ikea-kassista pahvilaatikoihin ja varastoon
- Lastenhuoneen seinältä pudonneen taulun voisi kehystyttää uudelleen
- Hääkuvat voisi laittaa seinälle (ennen toista hääpäivää) - ne kun on kehyksissäkin jo
- Kirjahyllyssä pursuavan kasan lasten piirustuksia voisi mapittaa ja hävittää soveltuvin osin
- Kuopuksesta todellakin pitäisi saada aikaiseksi valokuvakirja niin kauan kuin se vielä on perheen vauva - ja ehkä keksiä jotain sisältöä sinne vauvakirjaankin (Esikoisesta on albumit 2008 ja 2009, eli senkin osalta vuodet 2010-12 pitäisi kattaa jotenkin. Kehittää systeemi.)
- Niin, ja lastenhuoneen "säilytysjärjestelmät" pitäisi järkeistää, että vauvan vaatteet saisi jotenkin samaan huoneeseen. Siis siirtää esikoisen vaatteet lipastosta kaappiin ja vauvan vaatteet (haalia kasaan, pestä ja kuntoarvioida ja) tuoda lipastoon. Kaapista pitäisi näin ollen saada kolmisen hyllyä vapaaksi lelulaatikoista.

Sitten on niitä "sekalaisia".

No tätä sitten hiukan jo aloitin työstämään.

Kuten olen maininnut, meillä mies on järjestyksen ystävä. Lastenhuoneen kohdalla järjestelmällisyys näyttäytyy puhtaiden pintojen tuottamisena, mutta kaikki lelut siivotaan lähimpään laatikkoon. Aina toisinaan saan innostuksen lajitella legot, pikkueläimet, keittiötarvikseet, lääkäritavarat, palikat, palapelinpalat, askartelukamat ja hiuspompulat omiin paikkoihinsa. Ja aina silloin kysyn, että mistä nämä kaikki tavarat ovat tulleet ja miksi ne eivät mene minnekään.

Pois en taaskaan saanut heitettyä kuin jotain satunnaisia vanhoja askarteluja ja rikkinäisiä lelunpalasia. Ja tämän kourallisen hävityksestä sain jo välittömästi vastata.

- Miksi kaikkea ei voi säästää?

Haaveenani on, että bebé kolmonen ei synny vielä seuraavana päivänä väitöksestä, vaan saan feidauduttua töistä (myöhennetylle) äitiyslomalle ja toimitettua kaikki tuon ylemmän listan asiat. Koska jos tämä kolmonen pääsee syntymään, niin, no, voipi kasautua hommat vielä pari vuotta ennenkuin niihin seuraavan kerran palataan.

Ja sillä välin lataudun henkisesti koitokseen.
"Anna minulle tyyneyttä järjestää tavarat, joita en voi hävittää, rohkeutta hävittää ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan."
Ommmmm.

15 kommenttia:

  1. Hahaha, ihan paras toi loppumotto :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän ohjenuoran avulla on moni ongelmasiivooja löytänyt parannuksen. Kerron myöhemmin tarkemmin mottoa tukevan 12 askeleen ohjelman.

      Poista
  2. Erinomainen tuo lopun pyyntö. Aion tulostaa sen ja laittaa vaatekaappiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai voisitko laatia jonkun ohjeen, millä sen voisi neuloa tai ehkä tehdä ristipistoilla huoneentauluksi? Ja tehdä sellaisen minullekin?

      Poista
  3. Loistava kiteytys! Sen voimalla tästä aamupalapöydästä lastenhuoneen kimppuun. Tai no jos vielä kupillinen kahvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että innosti! Vai pääsitkö koskaan lastenhuoneeseen asti? ;)

      Poista
  4. Meillä tuli tänään paha huuto kahden joulupulla-panettonen tyhjästä laatikosta jotka ovat leikissä koiria, sekä siitä että toissajouluisetkin oltiin kylmästi pistetty paperinkeräykseen ellei peräti takkaan. Ensi jouluna ei syödä panettonea.

    VastaaPoista
  5. Kyllä se nyt on niin, että lapsi syntyy vasta kun olet saanut vanhempien lasten valokuvakansiot ajan tasalle. Tarkalleen ottaen supistukset alkavat albumin kannen sulkemisesta kolmen tunnin kuluttua. Tekstejä et valitettavasti ehdi kirjoittaa, mutta riemuitse siitä, että kuvat on kuitenkin liimattu paikoilleen.

    Olen tosin havainnut, että oma paikka sisarussarjassa määrää myös toimintojani äitinä: olen itse toinen lapsi ja olen pitänyt erityisen tärkeänä kasata albumit ja vauvakirjat toisesta lapsestamme. Jopa vauhdikkaammin kuin esikoisesta aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ennustus, kiitos, mä niin pidän ton! Tosin en sitten liimaile viimeisiä kuvia kovin ajoissa... ;)

      Mä jotenkin teorian tasolla sisäistän hyvin vahvana ajatuksen, että toista (tai kolmatta) lasta ei huomioida yhtään vähempää, mutta käytännössä huomaan, että nämä dokumentaatioasiat ovat jääneet retuperälle - ihan vaan ajanpuutteen tekosyyllä. Synttärit ja nimijuhlat yms. on pitänyt järjestää yhtä suureellisesti kuin ekallekin - ja on niistä valokuvatkin, mutta viimeistely puuttuu...

      Poista
    2. Olen siis suorittanut asian tiimoilta empiirisiä tutkimuksia puolisen vuotta sitten, joten ennustuksella on ihan tieteellistä pohjaa...

      Poista
    3. Hyvä! En minä muihin kuin tieteellisiin malleihin luotakaan.

      Poista
  6. Ai noinko helppoa silmälasien osto onkin? IHan turhaan olen jännittänyt. ;)

    Mitä blogissa ilmoittamiseen tulee, olen itse huomannut, että ongelmat, joista vaahtoaa blogissa yleensä häviävät ja pienenevät kohta sen jälkeen. Eli siihenkin blogi auttaa.

    Ja tuo loppukaneetti on tosiaankin briljantti. Pitää ihan sulattaa, että ymmärrän sen varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa on, kun käyttää järkeään. Järkeni sanoi, että jos en näistä valitse, menee taas kuukausi ellei vuosi ennen kuin uudelleen saan itseni optikolle ;)

      Ja joo, usein ne (ongelmat) näyttäytyvät myös vähän naurettavina sen jälkeen kun ne on sanonut ääneen. Toimivaa kerrassaan ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...