Esikoinen katseli* sängyssään** Koiramäen lapset kaupungissa -kirjaa*** ja muisteli aiemmin kuulemaansa, että
- Täällä oli se tosi iso tulipalo, silloin kun sinä olit äiti pieni.
- Ei, kulta, kyllä se oli vielä paljon aikaisemmin.
- Silloin kun oli vielä vaan dinosauruksia.
No just siinä välissä.
* Lukemaan oppimista odotellessa. Esteenä ei nähdäkseni ole kuin oma halu: sopivan lahjuksen tarjolla ollessa, tai sopivan välineen kanssa, kuten ipadin näytöltä, kaksitavuiset sanat sujuvat heittämällä.
** Meillä on tapana, että yhteisesti luetun iltasadun jälkeen lapset saavat
katsella muutamia (kymmeniä) kirjoja itsenäisesti ennen nukahtamista. Se ei ole nähkääs mikään nopea prosessi, se nukahtaminen.
*** Kuten Bleue huomautti edellisen postaukseni kommenteissa, on myös hyviä lastenkirjoja. Tämä yksi ehdottomista omista lemppareistani lapsuudesta.
Tämän postauksen todellinen sisältö piilee kuitenkin loppukaneettiin
kätketyssä tilastollisessa havainnoinnissa: tämä on liki
puolitoistavuotiaan blogini 250. postaus, lukijamäärä
kipusi juuri tänään 45:een (tervetuloa Ehtoisa emäntä!) ja
kävijälaskurini näyttää päivittäin yli kahtasataa kävijää, mikä on kai
pakosti enemmän kuin mitä äitini pystyy sivunlatausnappia
painamaan. Ihan hullua, ja hauskaa!
Ja kaiken lisäksi toi bloggerin luku onkin kai eri kävijöitä, eli ellet ole varsin hämärissä olosuhteissa syntynyt (200 äidin lapseksi), täällä käy paljon muitakin kuin äitisi! Ja minä! Onnea tästä kaikesta dinosaurus!
VastaaPoistaKiitos kiitos :)
PoistaMutta ei tuosta Bloggerin tilastosta kyllä mitään kauhean suurta selkoa ota. Ainakin jos vertaa Google Analyticsiin, niin aika eri lukuja antavat. Tosin lakkasin käyttämästä analyticsiä, koska se kertoo myös kuinka kauan aikaa kävijät viipyvät sivulla (ja monenko prosentin kohdalla se on 00:00:00) niin se oli turhaa tietoa minusta se ;D
Ei kun ne heti poistujat on esimerkiksi minä. Luen blogiasi lähes aina kännykällä, ilman mitään feed-lukijaa. Joten nähdäkseni, onko tullut uusia juttuja (tai kommentteja), pitää kurkata kirjanmerkkeihin. Jos ei ole, häivyn samantien. Ei se sitä tarkoita, etteikö sun jutut olisi hyviä, vaan päinvastoin!
PoistaKannattaa opetella tällaisia aikakäsitteisiin liittyviä knoppeja, nenäkäs esiteini -aikaa ajatellen.
VastaaPoistaItsekin kerran nenäkkäänä esiteininä autossa kysyin tädiltäni, että oliko silloin tätini nuoruudessa jurakaudella jo muka sähköt. Täti vastasi kulmakarvankaan värähtämättä, että silloin ei ollut, mutta kampakeraamisella oli jo.
Nenäkäs esiteini pohti hyvän tovin sopivaa vastinetta, ja sitten oltiinkin jo perillä.
Jep. Nyt pitää toistaiseksi vielä hillitä itseään, kun lapset eivät kuulemma tajua ironiaa. Treenaus siihen lajiin on kyllä aktiivista tässä taloudessa.
PoistaOlen havainnut, että tilastojen tuijottaminen on epäterveellistä...Ei sillä, etteikö tulisi vilkuiltua...
VastaaPoistaMulla on todella selkeä kuvio: jos olen tehnyt jotain käsitöitä, mittari pimahtaa. Ja jos olen kirjoittanut pohdiskelupostauksen, kukaan ei lue. Ha ha ha. No ei ihan näinkään, mutta vähän siihen suuntaan.
Oikeesti vai? Pitää alkaa enempi käsityöpostauksia tehdä. Minusta kun tuntuu, että juuri niitä ei lue kukaan :D
PoistaPääsääntöisesti mulla on kävijöitä aina saman verran - mutta koska en seuraa niitä analytiscin tilastoja, en osaa mitkä postaukset luetaan loppuun asti. Paitsi kommenteista; ne on kultaa <3 (Kuinka kivaa esimerkiksi on tulla maanantaina töihin ja alkaa kommentoimaan omaa blogiaan. Erittäin kivaa!)
PoistaJa Liina, kaikki on sun käsityöpostauksista niin kateellisia, ettei ne pysty sanomaan mitään. Tai siis ainakin minä olen.
Tää on piinallista, kun sä kirjoitat nyt niin usein! Mulla olisi kaikkeen nerokasta sanottavaa, mutta juuri kun kommentti alkaa muotoutua mielessä ja löydän ajan istua tietokoneelle (mun elämä on siis NIIIIN hektistä, hei!), oot jo postannut jotain uutta mehevää. Rrraivostuttavaa.
VastaaPoistaMutta siis: ihanaa kun kirjoitat. Mä luen kaiken. Liinan blogista myös. Ne käsityöjututkin. Ne on tosi hienoja.
Kiitos kaunis! Ja hei, saa mun juttuja kommentoida kuukausienkin päästä, ei haittaa yhtään ;)
PoistaMä just mietin tuota samaa, että tavallaan on vähän sääli, että parin päivän jälkeen postaus on ikäänkuin vanhentunut eli kukaan ei enää kommentoi sitä. Tai ehkä ei luekaan? Eli jos postaa tosi tiheään, paljon potentiaalisia kommentteja jää tulematta, kun jengi jo pähkäilee jotain nasevaa sanottavaa siihen uusimpaan postaukseen? ;)
PoistaJa siis onnea 1,5-vuotiaalle! Meilläkin juhlitaan yhtä sellaista tällä viikolla. :)
Eikun ihan parasta on huomata, että postauksia onkin tullut jo useampi! Mulla kyllä kommentointi yleensä jää, kun nyökyttelen vaan toisten kommenteille ja kuvittelen näin osallistuvani keskusteluun. :) Surkeeta minulla tämä virtuaalisosiaalisuus!
PoistaElina
Onnea Leppis puolitoistavuotiaalle myös! Arjentaustalla taitaa virallinen päivä olla vasta kuukauden päästä, eli vähän keulin tuossa.
PoistaJa Elina, hyvä tietää että nyökyttelet :D
Hei, meillä on sama nukahtamiskikka käytössä esikoisella. "Mielenkiintoisia" kirjoja "luetaan" jopa siinä määrin, että olemme laittaneet kirjarajan! Ja lopuksi esikoinen työntää kaikki kirjat peittonsa alle, tuovat ilmeisesti turvaa, kuten unilelut! Otetaan ne sitten yöksi kyllä pois.
VastaaPoistaKunnaksesta piti vielä lörpätellä, että me (siis minä) löysimme ne vasta nyt ja olemme pikkuhiljaa tutustuneet eri kirjoihin mm. Robin Hood. Kirjoissa onkin hyvät lyhemmät kappaleet, ettei kirjaa tarvitse yhdeltä istumalta lukea. Hyvin todennäköisesti joku Kunnas on ostettava omaksikin. Taidanpa pistäävaraukseen tämän vihjaamasi kirjan.
Aiempaan lisään vielä, että noiden vanhojen satujen "hyviä versioita" on kyllä vaikea löytää. Vierastan disney versioita, ehkä suotta, ja yritän koko ajan löytää hyviä "vanhoja satukirjoja". Toistaiseksi olen löytänyt vain Saarikosken suomentaman Hanhiemon satuaarteen, jossa ne susihukkastragediatkin ovat aikalailla siedettävässä muodossa leikki-ikäisellekin ja sadut ovat lyhkäisesti kerrottuja, että pienempi lapsi pysyy vielä mukana. Mutta onhan nämäsadut selvästi jo juuri pituutensa vuoksi isommille lapsille tarkoitettuja (kuin vauva-taapero), että pystyy ymmärtämään kokonaisuutta edes jollakin tasolla.
Onneksi on kirjasto!
Meillä on samanlainen "nukahtamis"prosessi (nukahtaminen lainausmerkeissä koska siinä välissä lapselle tulee nälkä, se kakkaa, itkee, karkaa ja pitää jonkun valodiskon vielä päälle) - eli satujen jälkeen saa itsekseen selailla kirjoja.
VastaaPoistaMäkin aina mietin kävijämäärän kanssa että kuinka moni lataus menee mutsin piikkiin :D Mutta mä käyn täällä aina, ihan loistavaa juttua, korkeatasoista! (Voisi luulla sarkasmiksi mutta ei siis ole, vaan ihan aitoa ihailua).
Blogissani on tunnustus, onnea 1.5v:lle :)
VastaaPoistaKiitos, ihanaa! :) Jopas nyt sataa tunnustuksia (enkä edes paljoa niitä taannoin kerjännyt ;)).
Poista