Paitsi että eihän näitä voi lapsille lukea. Useampi runo tyssää kahden ensimmäisen säkeen jälkeen.
Toinen sympaattiseksi kuvittelemani klassikkoteos Babar ei ole joutunut suoranaisen sensuurin alle, mutta kylläkin aika vapaan taiteellisen tulkinnan.
 |
| "Aterian jälkeen Babar siivoaa jäljet ja lähtee sen jälkeen ongelle." |
Eikä Babarissa nyt sinänsä mitään, mutta kun se arvomaailma on niin viiskytlukulaista. (No, vuodelta 1966.) Babar seikkailee ja Seleste hoitaa kotihommat (vaikka on niillä toki palveluskuntaakin). Babar saa valita pojannimet ja Seleste tytön nimet. Isä pelastaa, äiti hoivaa.
Ja entäs lastenlaulut sitten? Meillä on yksi lastenlaulu-cd seikkailuteemalla - virheellisesti kokoelmaa ei otsikoitu "Suomen rasistisimmat lastenlaulut".
"Istuva Härkä, takapuoli märkä, mahtava sankari on..."Kesti kauan ennen kuin opin, ettei levyä oikeasti tarvitse kuunnella.
"Asui kerran Afrikassa, Chikadua-joella, pieni poika Huua Kotti, tiddi-di-di-diddi, diddii-dii."
Ehkä on henkistä laiskuutta kun en halua näitä asioita lasten kanssa vielä keskustella. Usein kuitenkin tuntuu, että pelkistetyissä lasten tarinoissa on arvomaailma niin vahvasti pedattuna esiin, että uudessa on vara parempi.
No luetaan meillä sentään Pikku Marjan Eläinkirjaa. Vaikka Pikku-Oton kaneille käy vähän huonosti, niin ei niitä kukaan haulikolla pamauta.
Peppiä Etelämerellä en ole uskaltanut vielä kokeilla. Uskaltaako?
Miten olisi Fröbelin palikoiden Rumba-Ali?
VastaaPoista"Vaikka naapurit huutaa ja haukkuu, silti rummut ne paukkuu, kun Rumba-Alin pää rumpua paukuttaa...Rumba-Ali läski rumpua paukuttaa... Isä Alin takapuoli rumpua paukuttaa, Ali ei saa enää rummuttaa, naapurit pääsee nukkumaan, kun isä Alin takapuoli rumpua paukuttaa"
Siis häh? Laulun lasta haukutaan läskiksi ja lopuksi isä "paukuttaa" takapuolta lapselta...
Kyllä meillä FP lauluja kuunnellaan, mutta tätä ei todellakaan!!
Niin ja onhan tuossa vielä kunnon rasistinen sävy: "Rumba-Ali"? Huh huh.
PoistaJuu niin on. Ihmetyttää kovasti miten ihmeessä ovat mokoman kappaleen tehneet?!
Poistahaha! ootko tosissas? :D
Poistaite kuunnellu koko elämäni fröbeleitä ja niissä ei oo mitään ihmeellistä. teidänlaisten kukkahattutätien takia kukaan nykyajan lapsista ei tuu onnistuu elämässä kun ei uskalla kun on ihan sensuuri lapsuus ollu. antakaa niitten elää, ja murehtikaa laulujen sijaan siitä moneltako tulevat kotiin. Fuck off :)
Kiitos Anonyymi, on ihana olla kanssasi eri mieltä! Huomaan, että myös asiallinen keskustelu ja toisen puhujan kunnioittaminen on sinusta pelkkää kukkahattutäteilyä. Toivon hartaasti, että murehtimalla muun ohella lasteni asenne- ja arvokasvatuksesta he onnistuvat elämässä paremmin myös tällä elämän saralla.
PoistaVietin eilen tuskaisen tovin kirjakaupan lastenosastolla yrittäen löytää uutta luettavaa niiden puhkikuluneiden ja puhkiluettujen joukkoon. En löytänyt. Oli prinsessasatuja kilteille tytöille ja Seikkailusatuja rohkeille sankaripojille, oli kirjoja joissa tyttö siivoaa ja poika leikkii. Ja sitten oli toinen toistaan typerämpiä kirjoja, joista ajattelin, etten niitä jaksa lukea sitä 50 kertaa päivässä, mitä lapsi eteeni kirjoja luettavaksi kantaa. Ihme juttu. Käynkö väärässä kaupassa, vai eikö hyviä lastenkirjoja oikeasti ole?
VastaaPoistaMe harrastetaan aika paljon kirjastoa, niin huonot kirjat saa nopeasti takaisin kiertoon ;)
PoistaMutta onhan paljon hyviäkin. "Klassikko-osastolta" esim. Barbapapat kolahtaa - on niissäkin sitä sukupuolijakoa, mutta myös vähän anarkiaa. Tatuista ja Patuista diggaan tosi paljon, mutta ehkä vähän vielä saa odottaa teillä? Myyrä on symppis.
On olemassa hyviä lastenkirjoja! Mutta hyvä havainto myös se, että tosiaan melko heikkoakin on tarjolla. Täti-ihminen sanoikin jo pari hyvää klassikkoa ja Tatupatuun jatkan Veera kirjat, joissa sama tekijä mutta tarina lyhyempi kuin T+P. Tämä tuntuu nyt vähän halpamaiselta mutta ajanpuutteen vuoksi vinkkaan että omassa blogissani yritän esitellä laadukkaampia lastenkirjoja ja lukulistassani löytyy muitakin vastaavia paljon laadukkaampia blogeja kuin omani. Mutta juurikin tästä syystä, että hyllyiltä tuntuu löytyvän vaikka mitä ja mielestäni lapset ansaitsevat oikeaa ja laadukasta kulttuuria myös kirjoissa! Ja me aikuiset, koska me niitä tosiaan luetaan :D.
PoistaAlkuperäiseen aiheeseen voisin sanoa, että toisaalta lapset ottavat satuja yllättävän suvaitsevasti ja ihmetellen, toisin kuin me aikuiset joilla asioihin kuuluu jo laajempia konnotaatioita. Esim klassikkosaduissahan aika monesti pahantekijälle käy tosi köpelösti, esim tapetaan! Olin aluksi itsekin että uskaltaakohan näitä lukea mutta yllättävän huumorilla ja jännällä sadunhuumalla lapsi otti nekin. Sadun kautta lapsi käsittelee turvallisesti asioita (myös itsessään) joihin ennen pitkää törmää kuitenkin ja jos joku jää mietityttämään, hän kysyy, jos menee yli hilseen, asia on sillä usein ohi. Niinpä en itse hirvesti jaksa pohtia sprooleja jne. koska kuitenkin ne arvothan me aikuiset opetetaan omalla käytöksellämme joka päiväisessä arjessa. Joskus selvässä epäkohdassa saatan sanoa, että noin ei kyllä oikeasti ole vaan...
Kiitos vinkistä, pitää tulla tutustumaan!
PoistaKlassikkosaduista tuli mieleen mm. alkuperäiset H.C. Anderssenin sadut, jotka sain käsiini noin yläasteikäisenä. Näin painajaisia! Kukkapenkkeihin haudattuja rakastetun päitä, väkivaltaa ja kipua lähes joka sadussa. Pieni merenneitokin oli jotain ihan muuta kuin Disneyn silotellussa versiossa.
Toki sadut kuten muutkin tarinat ovat ajankuva, ja kiinni siinä kulttuuriympäristössä, missä ovat kirjoitettu. Eli ei 50-luvun teokselta voikaan odottaa tasa-arvoisia sukupuolirooleja. Mutta silti, haluaisin - myös kirjojen välityksellä - opettaa lapselleni, että hän voi tehdä mitä vain haluaa, sukupuolesta riippumatta.
Hyvä vaan kun vinkkaat Bleue, asiallinen itsensämainostus on aina sallittua ;)
PoistaMut joo, mä en ole mitään Grimmin satuja uskaltanut vielä alkaa pohtimaan, ja myönnän, että kuvakirjana luetussa Bambissakin olen vähän kaunistellut tarinaa... Ehkä turhaan, mutta myös tietoisesti välttääkseni siitä seuraavia keskusteluita. (Sen sijaan yritän puhua kuolemasta asiallisesti, ja sanon, että eläimiä tapetaan, jotta niistä saadaan ruokaa jne. eli en minä yritä kuolemaa lapselta kätkeä.)
Mutta tuosta arvojen välittämisestä: ehkä siksikin haluan että kirjoissa ei mennä ihan sen äiti-hoitaa-isä-metsästää -kaavan mukaan, koska meillä nyt "sattumalta" on vanhempainvapaat jaettu n. 85/15 minun hyväkseni, ja haluaisin jotenkin osoittaa, ettei se ole ainoa tapa. Ja jos Vestalinnean äiti on vähän väsynyt ja räyhää lapsilleen (ja sitten pyytää anteeksi), se antaa minullekin vähän enemmän anteeksi kuin sellainen ainainen aurinkoinen pullaapaistava satuäiti.
Me on kans saatu lahjaksi tuo Hanhiemo-kirja, ja yritän vältellä sen lukemista. Mies kysyi eilen pitäisikö olla huolestunut naapureiden reaktioista kun 2-vuotias huutaa pihalla "isä älä anna piiskaa". Minä ihmettelin mistä se edes tietää tuollaisen sanan, kun lasta ei todellakaan uhkailla piiskalla. Mies keksi että Hanhiemo-kirjasta varmaan (oli lukenut sitä edellisiltana).
VastaaPoistaSori, mutta nauratti tuo teidän esikoisen huuto. Ehkä naapurinne tietävät kuitenkin ettei todellista uhkaa ole? ;)
PoistaMeidän esikoisen paras repliikki (jota se muuten toisteli *usein*) juurikin tuollaisena kaksivuotiaana oli "Äiti rakastaa naapurin setää", mikä herätti hieman vinoja hymyjä kaupassa ja kysyviä katseita mieheltä. Kiistän yhä kaiken.
Tai siis lapsen huuto - en tiedä mistä tuo "esikoinen" putkahti. Tai siis omasta tarinastani projisoin tietysti...
PoistaJuu, esikoinenhan se :) Jospa naapurit ei ainakaan ihan suorilta soittais lastensuojeluun... Tsih, on tuo teidänkin esikoisen repliikki aika ikimuistoinen.
PoistaMeillä muuten lausahdettiin pari päivää sitten legendaarinen "äiti on tyhmä". Jäin vähän miettimään, mistä SE oli opittu, koska lapsi ei ole päiväkodissa ja kaveritkin on sen verran pieniä, etteivät moisia lauseita toistele. Että on se sitten fiksu lapsi, osaa ihan ite...
Luin parikymmentä vuotta nuoremmalle pikkuveljelleni jokunen vuosi sitten Peppi pitkätossua, ja veli kyllä hätkähti, kun Peppi sanoi "minun puolesta kaikki lapset saisi ampua!" Enkä miekään osannut silloin ottaa puheeksi, että miksiköhän se Peppi noin sanoi. Ei vain taidettu lukea peppiä enää sen koommin.
VastaaPoista