torstai 24. tammikuuta 2013

Fiilaten ja höyläten

Mä fiilaan ja höylään, ja rakastan [pilkkua] vain
Fiilaten ja höyläten [l]uin aamuun asti ain.  
Olen jotenkin mahdoton kirjoittaja. Kirjoitan kyllä nopeasti. Mutta sen ensimmäisen version jälkeen hion ja hion ja hion. Ja hion. Ja sitten vähän hion. Nytkin tätä väitöskirjan "viimeistä hiomista" on ollut tauotta marraskuusta asti. En tiedä montako kertaa olen koko (300-sivuisen) käsikirjoituksen lukenut.

Ja silti piti painon tekemään oikovedokseen tehdä vielä viitisentoista uutta sivua kun virheet hyppivät silmille. Ja siitä uudestakin vedoksesta löysin heti muutaman (joita en vaan enää kehdannut korjauttaa).

Onneksi osaan tehdä - ja noudattaa - myös deadlineja, koska muuten minulla ei valmistuisi mikään. Koskaan.

Aina jossain kohtaa hiomista turhaudun ja mietin, että johan tämä oli tässä - ja sitten huomaan, että jostain puuttuukin puoli sivua tekstiä, tai viittaan täysin vääriin numeroihin, tai sama nimi on luettelossa kahdesti. Ja sitten pelästyn, että jos täällä on tällaista niin mitä muuta täällä vielä onkaan! Ja aloitan alusta. Ja samalla keksin vähän uusia muotoiluja (ja teen uusia typoja), joita voin taas seuraavalla muokkauskierroksella hiukan kääntää toiseen suuntaan.

Olen miettinyt, että jos osaisin toimia toisin: käyttäisin enemmän aikaa kirjoittamiseen ja vähemmän viilaamiseen, syntyisiköhän syvempiä aatoksia. Ja päivitellyt että jos on näin hemmetin pilkuntarkka nylkyttäjä tarkastusvaiheessa, miksi ihmeessä kirjoittaessa syntyy mitä vaan.

(Mieheltä en saa sympatiaa, kun kuulemma kursiivilla kirjoitettua pilkkua ei lasketa virheeksi. Ja kyllä, sellaisia olen laittanut taittajani useampaan kertaan korjaamaan. Tekniikkaan nojaavana ihmisenä hän näkee ongelmakseni sen etten käytä valmiita templaatteja ja viitteenhallintaohjelmia. Minä näen ongelman ytimenä toisiaan huonosti kättelevän hutilouden ja pedanttiuden yhdistelmän.*)

Tai ehkäpä minun pitäisi vain suosiolla suuntautua kustannustoimittamiseen. Sen sijaan arkistoammattilaisen uran saan unohtaa: yksi yllättävimpiä havaintoja tässä viime hetken puristuksessa oli, että en osaa aakkostaa.

Mutta oli miten oli, ystävät ja kylännaiset, nyt se on painossa. Enää ei fiilata, vaan jännitetään mitä muut sanovat. Nyt kun ei enää voi verhoutua keskeneräisyyden anteeksiantavaisuuden taakse. 

Jaiks.

* Tai ehkä kyseessä onkin vain luopumisen tuska. Ei osaa päästää irti niin monen vuoden jälkeen, laskea pesästä. Että pärjääkö se siellä maailmalla? Olenko onnistunut tehtävässäni? Nolaako se minut vai tuoko kunniaa? Ja toisin kuin ihmislapset, tämä ei voi maitojunalla palata kotiin.

13 kommenttia:

  1. Voihan! Voihan! Onnea kauheasti! Hieno juttu :)

    Nyt rupean vaklaamaan lehtiä, että josko siitä olisi maininta. Tai vaikka puoli yhdeksän uutimissa.

    Lisäksi vaadin, että fotoshoppaat sitten tuohon kuvaasi sellaisen hatun, ostitpa sitä tai et!

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon täältäkin järkyttävän urakan loppuun saattamisesta! Nostan kuviteltua hattuani - minusta ei koskaan ollut tuohon.

    Minäkin alan vakoilemaan ja guuglaamaan Täti-uutisia. ;)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kauniit! Ja joo, ehkä tästä itsekin kohta osaa iloita, nyt olen jotenkin vielä viimeisen rutistuksen jälkijärkytyksessä, että vaan kauhistuttaa tekstin sementoiminen. :D

    Ja en tiedä pitäisikö minun paljastaa tätä, mutta oikea nimeni ei ole Täti-ihminen... Oikeastaan suurin syy anonyymiyteeni on (ei siis se, että te lukijat ette saisi tietää kuka olen, vaan) se, etteivät työsidonnaiset guuggeloinnit johda tänne. En siis valitettavasti voi linkata *kun* olen Hesarin etusivulla ja puoli ysin pääuutisena. ;)

    VastaaPoista
  4. Onnea, ihan huikeeta! Lapsemme kummi väitteli ison mahan kanssa fysiikasta. Mä jostain syystä fanitan väitöstilaisuuksia, hetken aikaa olin yliopistolla töissä ja kävin kuuntelemassa aika monia. Kummitädin väitöstä kävin tietty seuraamassa ja hän oli niiiin cool, kun hän ison mahansa kanssa hyvin kärsivällisesti vastaili vastaväittäjän kysymyksiin, jotka jopa mun mielestä oli ajoittain aika dorkia, vaikka en fysiikasta voi väittää ymmärtäväni paljoakaan.

    Jokos sulla oli väitöspäivä tiedossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Jotenkin tässä kohtaa on vaikea visioida, että kysymykset olisivat jotenkin triviaaleja: lähinnä näen itseni valumassa hikeä podiumin takana puolustellessani itseäni edes jotenkin... Mutta no, vähän aikaa tässä on vielä varustautua.

      Eli päivä on tiedossa. Neuvolakortti kädessä valittu syyspuolella :D

      Poista
  5. Onnea! Paljon!

    Ja minä niiiiiin tunnistan tuon fiilaamisen. Hyvin sanottu: hutiloiva ja pedantti ovat hankala yhdistelmä samassa paketissa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ehkä pitää vaan nopeasti päästä sinne professoritasolle, että voi delegoida fiilaamisen muille ja keskittyä itse vaan isolla sudilla maalaamiseen :D

      Poista
  6. Mahtavaa! Onneksi olkoon. Järjestön urakka tuossa moodissa.Respect, kaikin tavoin.

    Nyt vaan kemuja järjestämään ja pöytäpuheita tapailemaan. Oman armaan Aviomieheni väikkärin viilajana (samaisen hutilouden ja hyvin ajoittaisen pedanttiuden yhdistelmällä) voin todeta, että kukaan ei tuijota niitä pilkkuja vaan kampittaa tarvittaessa ihan muista jutuista. Niihin on tosin hurjan paljon vaikeampi varautua.

    Mutta kerro nyt edes aihepiiri utelikoille..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja toki tiedän, ettei kukaan muu näihin muotoseikkoihin tuijota, ja itsellekin tämä vaihe lähti jumittamaan vasta kun tekstimuutoksia ei oikeastaan enää voinut tehdä...

      Mutta vastaväittämiin varautuminen: sitä en vielä ole ehtinyt aloittaa...

      Ja en ;)

      Poista
  7. V-kirjan tehneenä tunnen tuon tuskan irtipäästämisestä (tosin myös muistan suuren halun sysätä koko kirjan sinne minne pippuri kasvaa eikä ikinä katsoa sitä uudestaan). Mutta kyllä miehesi kanssa oon samaa mieltä, että viitteitä ei järki-ihminen kirjoita käsin, vaan antaa jonkun hyvän systeemin hoitaa sen (näin tekniikan alan ihmisenä ratkaisu on latex + bibtex, mutta muitakin vaihtoehtoja lienee).

    Onnea ja mukavaa väittelyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Notmutkun! Mun aineistot on sellaisia että puolia ne systeemit ei tunne kuitenkaan eli ne joutuisi silti nakuttamaan käsin - ja lisäksi olin tehnyt duunia jo monta vuotta ennen kuin näistä kuulinkaan... Mut joo, ehkä mun pitää taipua ja seuraavan (?) tutkimuksen alkaessa oppia myös tekniikan tavoille...

      Kiitos!

      Poista
  8. Varmasti aika jännät fiilikset :)! Onnea loppurutistukseen!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...