tiistai 22. tammikuuta 2013

Perheenäidin spontaani elämä


Huumoriotsikko, eikö vain. Ihan ROFL-kamaa.

Välillä huomaa oman tuttavapiirinsä muotoutuneen niin yhdenmukaiseksi, että asioita ei tarvitse lainkaan kyseenalaistaa tai perustella suuntaan tai toiseen. On itsestäänselvää, ettei kukaan käy ulkona, joten eipä kukaan koskaan sitä ehdotakaan. Mutta jos joku ehdottaa, niin yht'äkkiä kaikille sopiikin, koska eihän siellä kalenterissa koskaan mitään lue. (Paitsi sitten viime hetkellä puolet peruvat yllättävän vastataudin/korvatulehduksen/enterorokon/polion takia.)

Nyt minulla on kuitenkin uusi työkaveri, joka on virkistävää keskusteluseuraa. Ratkaisevat viisi vuotta nuorempana hänen ystäväpiiriinsä ei kuulu lapsiperheitä. Kun kehuskelin valvoneemme uutenavuotena lähes puoleenyöhön, hän naurahti sympaattisesti, että olipas tosiaan villiä. Vaikka minä aidosti leveilin lastemme hyvällä juhlakestävyydellä.

Nyt kun kerroin väitöskirjani olevan liki valmis ja hämmästelin kiireen loppumista, hän pohti, että minähän ehdin sitten vähän lomailla ennen väitöstä. Lähteä vaikka johonkin matkalle. 

Matkalle?

Matkathan suunnitellaan vähintään puoli vuotta etukäteen. Ja olin sitä paitsi just lokakuussa ilman lapsia Tukholmassa.

Vastaavanlaisesti hyväntahtoisesti naureskellen totesin, että enpä taida kyllä matkalle ehtiä, mutta jos vaikka vähän rennommin voisin ottaa töissä. (Eli kirjoitella blogia päiväsaikaan.) Kaveri ei tästä kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi, että kai sinä nyt sitten sentään väitöksen jälkeen lähdet johonkin matkalle, pienen irtioton tekemään.

Päivittelin vielä kotonakin miten kaukana minun todellisuudestani kolmekymppisen lapsettoman ajatusmaailma voi olla,* kunnes puhuin asiaa miehelleni, ja siinä ääneen asia puidessani sanomani muuttuikin muotoon, että oikeastaan voisinkin lähteä väitöksen jälkeen viikoksi New Yorkiin. Mitä ihmeellistä siinä nyt on? Sanon vain päivät ja menen.

(No oikeasti menen viikonlopuksi Helsinkiin. Ei nyt ruveta katajaa kauemmas kurkottelemaan. Eikä minua lentokoneeseen enää edes huolita ja rahtilaivalla New Yorkiin kestää turhan kauan, niin on tekosyytkin valmiina.)

Mutta nyt pyhästi lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kuroa kiinni vajetta, jonka ylenmääräinen työnteko sekä edelläkuvattu sosiaalinen lamaantuminen on aiheuttanut. Kyllä minä ehdin taas loppuvuoden marttyyrinä kotona maatumaan.

* Toinen, joka on irti todellisuudesta, on äitini, joka ehdotti että nyt olisi hyvät kelit pestä pakastin, kun saa ruoat vietyä ulos. Olisi varmasti.

14 kommenttia:

  1. Veronika (ei enää Jusleniasta)22. tammikuuta 2013 klo 11.18

    Heh, on se hyvä, että tollaset rebelit ehdottaa kaikkea muka mahdotonta!
    Piti kuitenkin kommentoida tuota New Yorkin muuttumista Helsingiksi. Kun mun joululoma oli just tota kohteiden ja tekemisten suhteuttamista (ja siinä samalla asian hyväksymisen opettelemisen yrittämistä). Hauska huomata, että niin se vaan taitaa mennä =)
    Eli yrität mennä pitkälle juoksulenkille Hirvensalon ympäri, mutta päädyt juoksemaan Karikon lenkille ympyrää. Haluaisit ulos jääkiipeilemään päiväksi, mutta päädyt sisäkiipeilemään koko perheen kanssa. Ja niin edelleen!

    Tämä siis vain huomiona, onhan noikin aktiviteetit ihan kivoja!
    Eli hauskaa Helsingin-matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsinki on Suomen Berliini ja Berliini on Euroopan New York, eikö niin ;)

      Vaikka uskon kyllä että itse tässä itseään eniten rajoittaa, niin kyllä ne "omat lomat" on vähän niinku vietetty toistaiseksi. Tai no, just 2010 olin viikon tyttöjen reissussa ja ehdottelin kavereille että jos 2015 *taas* ;)

      Poista
  2. Mene! Nauti elämästä, syö hyvin ja tuhlaa johonkin turhaan (itsellesi tietenkin). Ehkä paljettimikroshortsit, kun taidat olla mikroshortsinaisia? :D Tämän vuoden pikkujoulukausi on lähempänä kuin arvaatkaan, sitten taas radalle, eiks niin?

    Oikeasti on mahtavaa, jos lähipiirissä on ihmisiä, jotka eivät ole uppoutuneet samoille urille, kuin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, olen tosi huono törsäämään - siitä voisin ihan erikseen kirjoittaa. Mutta joo, hyvin syöminen oli kyllä agendalla. Ja korkeakulttuuri (so. teatteri)!

      Sussakin taitaa olla ennustajan vikaa, pikkujoulukausi kutsunee hyvinkin seuraavan kerran :D

      Poista
  3. Aijaa? Milloin tulet? Mihin mennään oluelle? Äläkä yritä vedota mihinkään irl-ystäviin tai raskausasioihin, monesta baarista saa alkoholitonta olutta (ja jos sen kaataa lasiin, saa myös paheksuvat katseet kaupan päälle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kyllä! Nyt kun se Volgan lautta itkevine lapsineen jää asemalle vilkuttamaan. Lauantaina 9.3. ip tai ilta, syömään tai juomaan, katsellaanko lähempänä tarkemmin?

      Poista
    2. Jeh! Laitoin jo kalenteriin, etten vahingossa buukkaa mitään päälle. Erinomaista!

      Poista
    3. Sokkotreffit! Fanitapaaminen! Voiko tämän spontaanimpaa enää ollakaan! (Unohdetaan se pikkuseikka että sovitaan puolitoista kuukautta etukäteen ;))

      Poista
  4. Ai mä luulin, että meidän spontaania elämää rajoittaa vain tuo koira, mutta se on sittenkin nuo lapset... eikun siis minä itse vaan...

    Mut ei meillä kai kauheasti ollut spontaania toimintaa ennen niitä lapsiakaan. Mut kun silloin tietty oli se koira jo... ;)

    Mutta totta puhuakseni. Joskus useita vuosia sitten oli sellainen jonkun tahon lanseeraama kulttuuripassi tms. konsepti, jonka puitteissa kansaa houkuteltiin kulttuurin pariin. Me koettiin siitä sellainen ahaa-elämys, että voishan tosiaan pikkasen enemmän käydäkin siellä sun täällä. Otettiin sitten ohjelmaan oma kulttuurikuukausikäytäntö. Oli muuten tosi pop. Nähtiin toisiamme ajan kanssa paljon enemmän. Toiminnaksi kävi ravintolaillallinen, leffa, konsertti, teatteri ym. Hyvät muistot jäi kyllä siitä. Mut sit me hankittiin remonttikohde ja sen jälkeen syntyi lapsi ja tässä sitä ollaan. Koskas onkaan käyty jossain... ees yksin?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, eihän se spontaanius nyt sinänsä mikään itseisarvo ole, minä päin vastoin tykkään suunnitella asioita hyvissä ajoin. Nyt ehkä vaan olen lakannut järjestämästä sellaisia "omia juttuja" joita ennen tapasi olla paljon. Toisaalta tykkään aidosti leikkitreffeistä yms. mutta joskus vähän aikuistenkin elämää on kyllä ihan suotavaa...

      Ehkä tilanne mulla kulminoituu juuri nyt kun olen lopettanut kaikki urheiluharrastukset ja tehnyt liikaa töitä iltaisin. Vähästä kun ottaa vähän pois, niin ei jää paljoa... ;)

      Poista
  5. Kannustan spontaaniuteen! Pian taas tulee takapakkia, kuten itsellenikin. Käy tosiaan ihan yksin tai aikuisessa kaveriseurassa jossain eri kaupungissa. Tai maassa. Tekee ihan uskomattoman hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takapakkia, todellakin. Just kun on alkanut helpottaa - siis omien vapausmahdollisuuksien suhteen... Eli täytyy mennä kun vielä pystyy!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...